Kööpenhaminan Hifi-messut 26-28.3.2000

Kööpenhaminan messut tarjosivat mukavan viikonlopun noin 7 asteen kevätsäässä, ruoho vihersi ja kukkiakin näkyi, kaikki reilun tunnin lentomatkan päässä. Ihmiset olivat todella ystävällisiä,samoin kaupunki näytti kivalta, tosin aikaa ei jäänyt nähtävyyksien katseluun mitä nyt sitten baariaulan ohi kulki 2 säärellä aika usein. Vieläkin on niska kipeänä. Samoin balilaisessa ruokapaikassa käynti oli kokemus, uskomattoman hyvää ja tulista ruokaa, tämän jälkeen emännän laittamat pippuripihvit maistuivat talouskyljyksiltä. Parhaimmillan pöydässä oli 40 erilaista kuppia, liihruokakin oli jo keittiössä tapettu. Suosittelen. Hintataso ruokien ja juomien suhteen oli sama kuin meillä.

Messut vastasivat kotoisia HIFI-messuja - pienet hotellihuoneet, soundien kanssa ongelmia, väkeä paljon ja karmea meteli, mutta silti hauskaa.

Ääntäkin kuunneltiin

Messut eivät äänellisesti mitään uutta tarjonneet, suurin pettymys oli ehkä mielestäni huonot elokuvateatterisoundit, en oikein ymmärrä mihin tarvitaan laadukas subbari jne kun mölinä oli tuota luokkaa. En ainakaan itse jaksaisi kovin kauan tuossa metelissä olla. Tuntui joskus siltä että elokuvateatteripuolella tuossa keskihintaluokassa ja aivan halvoissa ei paljon eroa ollut äänessä. Mielestäni oma 8500.- setti olisi pärjännyt hienosti tuossa joukossa. Mielestäni elokuvatooisto pitäisi olla sillä tasolla että puheääni on normaalilla tasolla,mutta tuntui että kun päivä meni pitemmälle niin meteli vain kasvoi.

Sama koski autoäänentoistoa, kävin yhdessä näyttelyautossa istumassa, hirveä jytinä ja kumina, ei mitään tekemistä luonnollisen äänentoiston kanssa.

Paneelikaiuttimia oli vain Magnepanilta. Messujen paras ääni tuli Wilson Watt/Puppyista & Krellin 650mc-monoblokeista Krellin 25 cd-soitimella ja Transparentin johdoilla. Muut jäivät sitten paljon taakse.

CD versus SACD

Miellyttävä kokemus oli tutustua huippuluokan studioon ja päästä siellä vertaamaan CD-soitinta SACD:hen. (Gamut-CD-soitin sekä Sony SCD-777ES- SACD-soitin). Paikallaolioden mielestä CD oli yllättävänkin paljon parempi, itse olen samaa mieltä.

Samoin oli mielenkiintoista kuulla hyvää äänentoistoa joka tuli studionmonitoreista. Monitoreissa oli Gamutin oma nauhadiskantti ja JBL-keskialueet ja 30 cm bassot, elementit d'Appolito-mallisesti eli diskantti keskellä ja keskialueet molemmin puolin vällyjen keskellä aivan kuin Dunlavyn maineikkaissa kaiuttimissa. Eikä ääni ollutkaan hassumpi, yksi parhaita mitä olen kuullut. Dynamiikka oli mahtava, basson tarkkuus oli hyvä, hieman olisin kaivannut skarppiutta lisää, samoin syvyyttä. Äänikuvakin oli hieman epämääräinen - kaiuttimethan oli upotettu seinään. Äänestä tuli mieleen lähinnä Wilson Grand SLAMM, Dunlavy 6, Magnepan 20 ja Avalon Eidalon, siinä jossain välimaastossa. Nyt tiedän ainakin miltä äänen pitäisi suurinpiirten kuulostaa jos puhutaan neutraalista toistosta eikä ns. kuunneltavasta tai miellyttävästä äänestä. Sijoittelu kaiuttimilla oli kuuntelukolmiossa n. 5 m toisistaan. Leveästä sijoittelusta on täälläpinkin puhuttu jo kauan, ne jotka eivät vielä ole kokeilleet, tehkää se ihmeessä!.

High-Endin tulevaisuus

Vinyylin uudesta tulemisesta ei näkynyt merkkejä varsinkaan kun ei niitä juurikaan ollut esillä. Samoin putkilaitteita oli joitain, hienoja himmeleitä mutta lainatakseni erästä äänentoiston asiantuntiaa... tai antaa olla....

Käytäväkeskusteluissa tuli sellainen kuva että ei oikein tiedetä mihin ollaan äänentoistossa menossa: elokuvasysteemeitä myydään mutta ei tiedetä oikein mitä on tulossa, samoin normaali CD on toistaiseksi ainoa varteentettava vaihtoehto studion demon perusteella.

Huomasimme, että high-end myy tällähetkellä ulkomailla ehkä vähemmän kuin joitain vuosia sitten mutta toisaalta kuulin että jotkut ovat palaamassa elokuvateatterisysteemeistä takaisin high-endiin koska elokuvatoiston alkuviehätys himmenee ja tuntuu kalliilta kokeilulta.

Hämmästytti myös kuinka kalliita laitteita messuilla myydään tuosta vaan, eli satojentuhansien laitteita myytiin messuilla useita.   Mitenkäs meillä? - venäläiset turistit ostivat paljon. Muistan nuoruudesta sanonnan että venäläinen joutuu tekemään päivän töitä saadakseen kengät. Onko suomi loppujen lopuksi sittenkin köyhä maa vai vaikuttaako vieläkin tuo 80-90 lukujen High-End- kielteisyys, eli harrastajia pidetään hörhöinä. Toivotaan että kulttuuri muuttuu kun nyt digitaalijohdoissakin on eroja. En tidä onko se vaan liian myöhäistä. Suomalaisia paikalla näkyi ainakin Hifigurun Heikki ja Leo, sekä "eräs" audiofiili Ruotsista. Hieno oli myös jutella Gradientin Jorma Salmen kanssa johon usein törmäsin lähellä paikkaa jossa itsekin vietin paljon aikaa (pidän paikoista jossa on palvelut lähellä) - ja ihmetteltiin maailman menoa.  Mukava kaveri tuo Jorma, eikä hänen tarvinnut hävetä soundinkaan puolesta.

Yhteenvetona voisi sanoa mielestäni hifistin kannattaisi jättää yksi Lanzaroten reissu väliin ja käydä joskus tälläisillä reissuilla. Huomaa kotiin palattuaan että ei ne omat laitteet niin huonoja olleetkaan varsinkin jos ne ostettu TL-Audiosta.

Hauskaa oli, palattua teki mieli vaan hirveästi koota oma setti Creekin vahvistimista, Dunlavy SM-1-kaiuttimista Velodynen HGS- subbarista ja näyttää miten TL-Audiossa demotaan...olisi nimittäin ollut vielä halpa setti, mutta se siitä.

Valokuvat tulevat viikon päästä, samoin lisäkommentit.