Highend 2000 Messut Frankfurtissa

Päivitetty 9.6.2000

Uudet formaatit ja digitaaliteknologia

Vuoden merkittävin eurooppalainen High-End tapahtuma pidettiin 1.-4.6.2000 frankfurtilaisessa Gravenburg Kempinski –hotellissa. Parisataa näytteilleasettajaa ja parhaat laitemerkit kokosivat paikalle alan ihmisiä ympäri maailmaa.

Muutamassa päivässä ei High end –janoisinkaan ehdi ahmia kaikkia messujen antimia. Oli pakko valita, mitkä ovat ne laitteet, joihin tutustuu paremmin. Mukavaa oli huomata myös suomalaisosaamisen olevan edustettuna: Gradient ja Amphion esittelivät kaiuttimiaan arvoisessaan ympäristössä. Laite-edustajien ohella oli mukava tavata interrrailmatkallaan messuille poikennut highendistipariskunta Etelä-Suomesta.

SACD:llä matala profiili

Uusia digitaaliformaatteja etsiville/odottaville messut olivat lievä pettymys. Molempien korkearesoluutioisten formaattien edustus rajoittui muutamaan laitevalmistajaan. SACD oli esillä Sonyn, Marantzin, Accuphasen ja Pioneerin osastoilla, mutta varsinaisia SACD-levyjä soitettiin vähän. Demoissa käytettiin tavanomaisia CD-levyjä – tai HDCD-versioita. Osittain tämä varmaan johtuu SACD- ohjelmiston vähäisyydestä.

DVD-Audiosoittimiakin oli tullut esille jo muutamalta laitevalmistajilta, niistä enemmän digitaaliosiossa.

Saksassa jyrää vinyyli ...

Kyllä se vain niin on, että High Endissä vinyyli on edelleen tärkeä äänilähde. Jokaisella arvonsa tuntevalla valmistajalla oli huoneessaan myös vinyylisoitin, jota myös käytettiin.

Vinyylin suosiosta kertoi mm. saksalaisen Clearaudion Robert Suchy. Huippuluokan pyörittimistään ja äänirasioistaan tunnettu valmistaja muuttaa uusiin tiloihin ja henkilökunta on miltei kymmenkertaistunut parissa vuodessa. Malleja tulee koko ajan lisää ja esim. kalleimmasta ja parhaasta Master Reference –mallista on kymmenien ennakkotilaukset. Mallisto on esillä osoitteessa www.clearaudio.de. Asukasmäärältään Suomeen verrattavan Kreikan edustaja tilasi messuilla sata soitinta. Miten mahtaa asia olla Suomessa, kun vielä ajatellaan, että Kreikka on yksi EU:n "kehitysmaita".

...ja torvet

Saksalainen Acapella on kuuluisa torvikaiuttimistaan. Eksoottisen väriset ja saniteettikalusteilta näyttävät torvet ovat kalliita mutta monien mielestä dynamiikaltaan ja erottelultaan lyömättömiä. Parhaita Acapelloja ei messuilla kuitenkaan päässyt kuuntelemaan lainkaan, vaan tyytyminen oli torvimalliston pienimpiin malleihin. Acapellan huoneeseen oli tunkua ja ihmispaljoudesta johtuen en päässyt parhaille kuuntelupaikoille. Reunapaikoille äänessä tuntui olevan aika lailla kuminaa ja ääni tuli suoraan kaiuttimista (= torvista). Keskialueella istuneet kiittelivät upean avaraa ja tarkkaa ääntä sekä suurta dynamiikkaa. Acapellan demot soitettiin Clearaudion Master Reference –vinyylisoittimella, johon oli ripustettu saman valmistajan huippuäänirasia Insider.

Kaiuttimet

Highendisti-interrailaajille koti-ikävään oli tuonut lohtua vierailu Magnepanin osastolla 3.6-malleja kuunnellen. Kieltämättä Magnepanit soivat messuhuoneessa hyvin. Korkea äänikuva ja napakka basso tuntuivat vetoavilta ja luontevilta.

Messuilla esiteltiiin Martin Loganin uutuusmalli Prodigy. Esitteluhuoneessa se oli saanut seurakseen Krellin laitteita. Palopuheen Krelllin ja Martin Loganin ylivoimaisuudesta pitänyt merkkien Saksan-edustaja kuuntelutti musiikkia melkoisilla äänenvoimakkuuksilla. No myönnettävä on, että en olisi uskonut sellaista bassovoimaa tulevan melko pienikokoisista hybrideistä. Melodisella bassolla esiin tulevia hybridin ongelmia ei kuitenkaan ole saatu poistettua. Sopivilla näytteillä päälle liimatulta tuntuva basso kiinnitti huomiota. Yksinuottista bassorytkettä tuntui tulevan koko lailla vaikuttavasti. Mielikuva laitteistosta on PA-mainen. Niin hyvässä kuin pahassa. Tarkoitan tällä mm. sitä että millään soitetulla näytteellä ei syntynyt illuusiota huoneessa olevasta laulajasta tai soittimista. Samaisessa huoneessa oli näytillä myös Krellin hämmästyttävä subwoofer, jonka parinsadan tuhannen markan hinta pitää varmasti ostajien määrän melko alhaisena.

fiscer+fischer

Kuva: www.soundstage.com

Saksalaisen Fischer & Fischerin moduulirakenteinen mallin, SL1000:n 250 kg painava kivestä valmistettu kotelo tuntui todella jykevältä ja resonanssittomalta. Valmistajasta ei moni ollut kuullut aiemmin mutta messujen jälkeen takuulla vielä kuulemme! Enpä muista milloin olisin vastaavanlaisen elämyksen alan messuilla kuullut. Wilson Audion Grand Slamm X1 oli aikanaan jotakin tähän suuntaan mutta F & F:n jälkeen se tuntuu pliisulta vaihtoehdolta.

Seasin elementeistä koottu hökötys ei ole järin suuri: 146 x 26 x 66 cm mutta puhdasta ääntä ja voimaa tuntui riittävän loputtomiin. Äänikuva on avara mutta samalla erittäin tarkka. Kaikessa oli hallitsevana toiston helppous ja luontevuus – live. Dynamiikka ja äänen puhtaus olivat sellaiset, että enpä ole ennen vastaavaa kuullut. Ei voi mitään mutta paras kaiutin mitä olen koskaan kuullut. No, ehkä voisi sanoa että elektrostaatissa on silti sitä jotakin… no makuasioita. DM 65 000/pari on kova hinta mutta ainahan laatu maksaa. Valmistajan sivut ovat osoitteessa www.fischer-fischer.de

Kuvassa kaiuttimen vasemmalla puolella oleva vasemman kanavan F & F -subbariarsenaali ei sisälly hintaan. Se maksaa 67 000 saksalaista markkaa/pari. Kuuntelujen perusteella SL1000 ei todellakaan subbareita kaipaa. Saman veroiseen tai jopa parempaan lopputukseen voisi päästä muiden valmistajien subwoofereilla, eikä rahaa tarvitsisi silloin käyttää niin paljon. Voisi panostaa vaikkapa hyviin äänityksiin.

Fischer & Fiscerin kaiutindemossa elektroniikkana käytettiin vastikään Suomessakin esiteltyä hollantilaisen Sphinxin uutta laitesarjaa. Ne olivat paitsi kuultavana myös avattuna uteliaita katseita varten. Ja syystäkin. Laitteiden sisäinen kauneus on vähintään samaa tasoa kuin ulkoinen eleganssikin. Eurooppalasta insinööritaitoa ihastellessa amerikkalaiset joskus jokseenkin kummalliset viritykset ja sähköjärjestelmäämme monesti ongelmallisesti suhtautuvat laitteet alkoivat arveluttaa. Tinkimätön laadunvalvonta ja ehdottoman huolella valitut komponentit tekivä todella vaikutuksen. Amerikkalaisen Mark Levinsonin tapaan päivitettävät ohjelmistot ovat merkki pitkäjänteisestä tuotesuunnittelusta. Samoin huoltoa helpottava järjestelmä, joka rekisteröi laitteen käytön ja mahdolliset ongelmat. Näin ongelmatilanteissa huollon on helppo määrittää vian alkuperä.

Kuuntelun perusteella Sphinxin äänenlaatukin tuntuu olevan kunnossa. CD-soitin Project 32 on upsamplaava, eikä se tunnu ääntä ainakaan heikentävän! Äänikuva on iso ja ilmava. Mieleen jäi myös sen kolmiulotteisuus.

Saksassa on paljon hifipajoja, joita Suomessa ei juurikaan tunneta. Saksalaislehdistä tuttu T+A on yksi kiinnostavimmista tuttavuuksista. Tyylikkäät ja sisältäkin huolella tehdyt laitteet ovat varmasti monen tyylitajuisen mieleen. Mallisto on laaja televisiosta kaapeleihin ja High End –tason cd-soittimiin. T+A:n osoite on www.taelektroakustik.de. Merkkiähän tuo maahan matalalla profiililla Hifikrug.

MBL ei jostain syystä ollut messuilla lainkaan. Berliiniläistä High End –valmistajaa jäi moni kaipaamaan. Lohtua toi kuitenkin Burmesterin tyylikkäät (ja kalliit) laitteet.

Kaikilla messuilla törmää aina mitä kummallisimpiin viritelmiin. Räikeästi ja ontosti soivat kaiuttimet eivät ole mahdottomuus High End -messuillakaan. Ehkä sellaisillakin kaiuttimilla on kysyntää maailmanmarkkinoilla. 70-luvun muovikalusteita muistuttavat kaiuttimet myös kuulostivat siltä miltä näyttivät.

Kopioäänityksiä demoissa

Hämmästyttävää kyllä muutamilla messuosastoilla soitettiin kopioituja levyjä – ei alkuperäisiä. Paitsi että moinen touhu on laitonta, alkaa väistämättä miettiä esittelijän tahtoa päästä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Miksi panostaa huippu-CD-soittimeen soittaakseen sillä sekundaa?

Alkuperäisäänitteitä oli onneksi tarjolla messujen levyosastolla. Vinyylien määrä oli mahtava ja hintahaarukka samaten. Yleinen lähtöhinta oli DM 39,-. CD-levyt ovat Saksassa suunnilleen saman hintaisia kuin Suomessa. Dollarin korkea kurssi pitää huolen siitä, että korotuspaineita on amerikkalaisilla merkeillä koko ajan. Levykauppiaiden mukaan hifistit suosivat yhä enemmän tiettyjä hyväksi koettuja levymerkkejä: köyhän hifistin ei kannata ostaa huonosti soivia levyjä hyllyyn pölyttymään.

Esillä oli myös mielenkiintoisia kalusteita laitteita varten. Puu on Keski-Euroopassa kallista mutta käsityötä ja yksilöllisyyttä arvostetaan. Olisi toivottavaa, että myös suomalaista puuta ja upeaa graniittia jalostettaisi näyttäviksi High End –kalusteiksi. Nykyiset huonekaluliikkeissä myytäväthän eivät yleensä sovellu siihen tarkoitukseen, koska ne ovat aivan liian heikkotekoisia ja niiden suunittelussa on monesti unohdettu kaapelit ja ilmankierto. Tyylikkyydestä puhumattakaan.

Jään innolla odottamaan syksyn messuja Helsingissä. Messuosastot on kuulemma miltei tyystin jo varattu, joten odotettavissa on monipuoliset messut. Kunhan pääpaino olisi luonnnollisessa äänessä ja pääsisimme kuuntelemaan hyvää ääntä – ei pelkkää jumputtavaa kotiteatteribassoa.