Frankfurtin High End 2001 messut (14.-17.6.2001)
pidettiin perinteiseen tapaan hotelli Kempinskissä Neu-Isenburgissa hieman Frankfurtin
ulkopuolella. Puitteet olivat hyvät sillä kyseisessä hotellissa tuntuu olevan normaalia
paksummat seinät koska naapurihuoneista kuuluva musiikki ei usein päässyt haittaamaan
demoja. Myös hotellin sijainti puistoalueella lammen rannalla luo oman tunnelmansa
kuunteluhuoneisiin. Vaikka väkeä oli paljon yllättävän harvaan demohuoneeseen joutui
jonottamaan.
Jo parin ensimmäisen tunnin aikana kävi
selville että näitä messuja ei päivässä, eikä edes kahdessa, ehdi kunnolla
käymään läpi. Yleisesti voisi todeta että putkivahvistimet ja levysoittimet ovat
edelleen kova sana, sillä suuresta osasta kuunteluhuoneita löytyi jompi kumpi ja varsin
monesta jopa molemmat. Monessa demossa käytettiinkin rinnakkain sekä cd-soitinta että
levysoitinta.
Ja kuin vahvistukseksi levysoitin teemalle
ensimmäiseksi näyttelyosastoksi osui Clearaudio http://www.clearaudio.de/ Näytillä
oli järeitä ja vielä järeämpiä pyörittimiä. Näytteillä oli myös uudet The
Balanced Series etuvahvistin ja päätevahvistin. Jos en nyt ihan väärin muista
ilmoitettiin etuvahvistimelle hinnaksi 4000 DEM ja päätteelle 8000 DEM.
Seuraavalla osastolla esittelijän nimilapussa
luki Petteri Koljonen ja kaiuttimissa Amphion http://www.amphion.fi/ . Demossa
soitettiin Argonin vientimallia joka tunnetaan Suomessa nimellä Argon 2. Elektroniikka
oli Avangardelta, Rectukselta ja Audio Consequelta.
Liekö johtunut äänityksestä vai mistä mutta demossa soitettu klassinen soi hieman
kireästi. Petteri Koljonen kertoi että pienen suomalaisen kaiutinmerkin lanseeraminen
ulkomaille ei ole aivan yksinkertaista, ja vastaanotossa eri maiden välillä saattaa
ilmetä suuriakin eroja.
Fasen ja ASW:n
osastolla ei musiikki soinut, joten sieltä tuli lähtö saksalaisen AcousticPlanin
http://www.acousticplan.com/
osastolle. Esillä olivat ko. merkin Tala kaiuttimet, Sarod etuvahvistin ja Santor
päätevahvistin, äänilähteenä toimi Wadian cd-soitin. Ääni oli
varsin erottelukyinen, mutta samalla jonkinverran kliininen.
Cyruksen http://www.cyrusaudio.com/ osastolla
esiteltiin uusia Cyrus Icon kaiuttimia. Kaiuttimen diskantti ja keskialue perustuu NXT
elementtiin, kun taas bassoelementti on mallia perinteinen. Koskea sai vaan ei kuunnella,
oli aamupäivän teema Cyruksen osastolla. Eli kaiuttimia kyllä pyöriteltiin ja
availtiin, mutta musiikkidemot oli säästetty myöhemmäksi. Ajankohtaiseen kysymykseen
DVD-Audio ja SACD politiikkaan Cyruksen saksalainen edustaja vastasi yrityksen olevan
odottavalla kannalla ja katsovan ensin mitä muut tekevät. Ei mitenkään omaperäinen
vastaus, sillä sama kommentti tuli monelta muultakin laitevalmistajalta.
Seuraavalla osastolla esiteltiin sveitsiläisen Neukommin
http://www.neukomm.com/
elektroniikkaa (ainakin CD24 cd-soitin ja PA26 monopäätteet, myös integroitu CPA24
vahvistin oli esillä). Kaiuttimina olivat Audiostatic http://www.audiostatic.com/ Wing +
Fin. Äänenlaadullisesti tämä laitteisto kuului messujen keskitason yläpuolelle.
Viereinen osasto oli sitten aivan omassa
sarjassaan. Pikaisessa suomenkielisessä käytävägallupissa Phonosophien
http://www.phonosophie.de/
huoneen ääni äänestettiin yksimielisesti messujen huonoimmaksi. Olisiko vika ollut
Theben sarjan kaiuttimissa, sillä Phonosophien elektroniikkaa on alan lehdissä joskus
kehuttu. Ensimmäisen musiikkinäytteen aikana teki jo mieli poistua paikalta, mutta pakko
oli kuunnella myös seuraavan alkua saadakseen vahvistuksen sille että äänen
omaperäisyys ei johtunut äänitteestä. Hyvänä puolena voisi sanoa sen että tämän
huoneen ovella ei koskaan näkynyt jonoa, ja hyvä kuuntelupaikkakin järjestyi helposti.
Seuraavan osaston kiitollinen tehtävä osui
sitten Creekille http://www.creekaudio.co.uk/
ja Epokselle http://www.epos-acoustics.com/
. Paikalla oli myös itse Michael Creek. Jälleen kerran tuli osoitus siitä että hyvän
äänen ei tarvitse välttämättä maksaa mansikoita.
Sitten olikin vuorossa annos nostalgiaa. Huoneen
ovelta ensimmäiseksi huomion kiinnitti lattialla olevat kaksi 60-luvun nojatuolin
selkänojaa. Tarkempi tutkiskelu osoitti että kyseessä oli legendaariset Quad
ESL-57 kaiuttimet. Quadin entinen saksalainen maahantuoja on alkanut valmistamaan mallia
uudelleen parannettuna versiona. Vahvistinkalusto oli sekä Quicksilver Audiolta
http://www.quicksilveraudio.com/
että Quadilta ja cd-soittimena oli Creek CD43 MkII. Ääni oli varsinkin bassopäässä
hieman ohut, mutta stereokuva oli hyvä.
Myös seuraavalla osastolla jatkui
huonekaluteema. Ei, Ikea ei ole alkanut tekemään kaiuttimien rakennussarjoja vaan
kyseessä oli Opera Audio http://www.operaaudio.de/ joka tekee sekä putkivahvistimia että
torvikaiuttimia. Vahvistimissa oli käytetty taitavasti puuta, ja puiset torvien suppilot
ovat Lowtherilta. Keskialue ja lauluäänet olivat varsin hyvät, mutta
kokonaisuutena Opera Audion laitteet eivät jääneet erityisesti mieleen.
Viereisessä huoneessa kiinnitti huomiota
laitteiston vakuuttava etupää. Wadia http://www.wadia.com/ 861 cd-soitin sekä Pass Labs http://www.passlabs.com/ X2
etuvahvistin ja X250 päätevahvistin. Kaiuttimina olivat KEF http://www.kef.co.uk/ Model Four Two. Ei
vakuuttanut lukee muistiinpanoissani, ja epäilyksen varjo lankesi etupään takia KEF:n
kaiuttimien päälle.
Seuraava osasto sen sijaan vakuutti. Siellä
esiteltiin Martion Orgon aktiivisia torvikaiuttimia (80 000 DEM pari), Sony
SCD-1 SACD/CD-soitinta, Blue Amp http://www.blueamp.de/home.htm phono etuvahvistinta, järeää
sinivalkoista levysoitinta jonka nimen olen jo kadottanut sekä VanDenHulin
http://www.vandenhul.nl/ P1
passiivista etuvahvistinta. Martion Orgonissa on kolme torvea. Laatikko johon torvet on
kiinnitetty ja jossa on vahvistinelektroniikka oli peilipintainen. Ei ehkä sovi joka
kodin sisustukseen mutta täydellinen ratkaisu niille jotka haluvat katsoa jalkojaan
peilistä samalla kun kuuntelevat musiikkia. Systeemin kyky toistaa dynamiikkaa selvisi
kaikille viimeistään Hugh Masekelan Hope levyä soitettaessa. Stereokuva oli myös hyvä
ja soittimet paikallistuivat tarkasti. Ehdottomasti ensimmäisen päivän kohokohtia.
Samalla laitteistolla demottiin myös CD Duevel Jupiter kaiuttimia
(vahvistimena VanDenHul M-1 monopäätteet). Ei ollut yhtään hassumpi ääni
siinäkään demossa.
Parasoundin http://www.parasound.com/ osastolla
oli esillä paljon tyhjiä laatikoita. Esittelivät nimittäin myöhemmin tänä vuonna
julkaistavien Halo sarjan etu- ja päätevahvistimien designia.
Tacet http://www.tacet.de demosi omia DVD-Audio
äänitteitään. Laitteistona oli 5 kappaletta CD Duevel Jupiter kaiuttimia, Pioneer
939 DVD-Audio soitin, Yamahan av-etunen ja Primaren http://www.primare.net 5-kanavainen
pääte. Demossa soitettu klassinen musiikki (J.S. Bach, The Brandenburg Concertos) oli
efektimusiikkia, eli äänitys oli tehty synteettisesti siten että kuuntelija tunsi
olevansa soittajien keskellä. Monikanava DVD-Audion ominaisuudet tuli kyllä demottua,
mutta kuinka luonnollista tämä sitten oli.
Chord http://www.chordelectronics.co.uk/
ja Audio Note http://www.audionote.co.uk/
olivat samassa huoneessa ja näyttivät pitävän taukoa musiikin soittamisessa. Huoneen
ovella oli muodollisesti pätevä sisäänheittäjä neitokainen, ja Chordin vahvistimien
sisällä siniset ledit. Näky joka säilyy mielessä pitkään. Jaa että kumpiko, no
tuota ....
Kanadalaisia Verity Audio http://www.verityaudio.com/ Fidelio
kaiuttimia soitettiin Wadia 861 cd-soittimella ja Lamm http://www.lammindustries.com/
M1.1 monopäätteillä. Esillä oli myös McCormack http://www.mccormackaudio.com/
RLD-1 etuvahvistin ja DNA-125 päätevahvistin. Tästä demosta ei jäänyt mitään
erityisempää mieleen, jos ei ihastuttanut niin ei myöskään vihastuttanut.
Saksalaisen SAC:n http://www.sac.de osastosta voisi sanoa että
se kuului messujen värikkäimpiin. Kaiuttimet olivat nimittäin iloisen punaisia ja
sinisiä.
T+A http://www.taelektroakustik.de/
esitteli elektroniikkaa ja kaiuttimia useammassakin huoneessa ja enimmäkseen
kotiteatteriin keskittyen. Hekin kertoivat lykkäävänsä DVD-Audio / SACD
päätöstään jonnekin ensi vuoteen että näkevät mitä muut markkinoilla tekevät.
Ranskalaisia Triangle Electroacoustiquen
http://www.triangle-fr.com/
Grand Angle sarjan kaiuttimia soitettiin samasta maasta tulevilla Audio Refinement http://www.phlox-electronique.fr/arus.htm
Complete sarjan cd-soittimella ja integroidulla vahvistimella. Kuten tunnettua Audio
Refinement on YBA:n halvempi rinnakkaismerkki. Muistiinpanoissa lukee, ei
sytytä, ei satuta. Eli lähellä messujen keskiverto ääntä.
Brittiläinen Arcam http://www.arcam.co.uk/ on jo jonkin
aikaa sitten ilmoittanut päivittävänsä DV88 DVD-soittimensa tukemaan DVD-Audiota.
Kysymykseen milloin tämä tapahtuu valmistajan edustaja vastasi että joskus vuoden
lopussa. Virallinen selitys oli epäselvyydet digitaaliulostulon kanssa, mutta edustaja
totesi että heillä on myös muita keskeneräisiä projekteja jotka on nyt asetettu
DVD-Audio päivityksen edelle.
Seuraavalla osastolla demottiin Martin
Logan http://www.martinlogan.com/
Odyssey kaiuttimia, NuVista M3 etusella ja päätteellä, Musical Fidelity
http://www.musical-fidelity.co.uk/
DVD-1 DVD-soittimella sekä dCS http://www.dcsltd.co.uk/ Purcell ja Delius upsamplerilla ja
DA-muuntimella. Tämä demo meni jostain syystä hieman pettymyksen puolelle. Äänestä
puuttui paras vapautuneisuus ja ilmavuus, pienet nyanssit jäivät taka-alalle ja esim.
rumpukapulalla rummun reunaan nakuttelu ei kuullostanut siltä kuin pitäisi.
Belgialainen Paulaan http://www.paulaan.com/ oli tuonut
paikalle kasan marmoria ja graniittia. Ne olivat nimittäin eri värivaihtoehdot
kaiuttimen etulevyksi. Ääntä kaiuttimista ei tullut, eli tutustuminen jäi erilaisten
kivivaihtoehtojen tutkiskeluksi.
Regan http://www.rega.co.uk/ osastolla soi
vain taustamusiikki, ja Regan omien laitteiden lisäksi katseltavana oli myös Einstein
putki CD-soitin.
JMLab http://www.focal.tm.fr/gb/sommaire.htm
kaiuttimia demottiin kotiteatterihuoneessa yhdessä Proceedin http://www.proceedaudio.com/
DVD-soittimen ja av-etusen kanssa. Vahvistimina oli Aloian http://www.sanibelsound.com/aloia.htm
monopäätteitä. Äänestä on Charlien Enkeleiden perusteella vaikea sanoa mitään.
Naim http://www.naim-audio.com demosi
uusia Allae kaiuttimiaan Naim CD5 cd-soittimella ja omilla vahvistimillaan. Laitteisto ei
päässyt näyttämään kykyjään nuoren esittelijän soittamalla hip hopilla, mutta kun
levyksi vaihdettiin Antonio Forcionen Live tuli kuuntelukokemuksesta varsin miellyttävä.
Seuraavaksi oli vuorossa Thule Audion
http://www.thule-audio.dk/
elektroniikkaa ja Vienna Acoustics kaiuttimia http://www.sumikoaudio.com/Vienna.htm
. Tämän osaston ehdoton erikoisuus oli se että esittelijä istui tiukasti ja hiljaa
huoneen ainoalla tuolilla ja antoi messuvieraiden kuunnella seisaaltaan.
Ehkä taktiikka toimi kuten pitikin ja
siirryimme seuraavaan huoneeseen katselemaan Balanced Audio Technologies http://www.balanced.com/ vahvistimia
ja Genesis http://www.gen-tech.com/
501 kaiuttimia. Huone oli niin pieni että esittelijät eivät edes yrittäneet soittaa
muuta kuin taustamusiikkia.
Sitten olikin vuorossa saksalainen MBL
http://www.mbl-hifi.com/ . Esillä
oli isoine hintalappuineen 111s kaiuttimet (33 600 DEM), 1512 CD-pyöritin (9 850 DEM),
1515d DA-muunnin (13 990 DEM) ja 8011 päätteet (6 890 DEM). Oli siellä myös 111rc
keskikaiutin, eli ilmeisesti myös monikanavaääntä oli demottu. Ensiksi demossa
soitettiin saksalaista marssimusiikkia, josta jäi mieleen lähinnä vakuuttava
dynamiikka. Jazziin siirryttäessä äänestä tuli ilmi hieman viileä ja kliininen
sävy. Stereokuva ei ollut mitenkään tarkka, eivätkä soittimet ja laulaja
paikallistuneet kunnolla. Kevyt musiikki toimi tässä kokoonpanossa selvästi parhaiten.
Jennifer Warnesin The Bird On Wire kuullosti ihan hyvältä.
Saksalainen Restek http://www.restek.de/ esitteli kromattua
elektroniikkaansa, musiikkia niillä ei tällä kertaa soitettu.
Sharp http://www.sharp-eu.com/ esitteli
1-bittisiä laitteitaan (SACD/CD-soitin ja vahvistin) kahdessa huoneessa. Toisessa
lähinnä taustamusiikkia Elacin kaiuttimista, ja toisessa monikanava ääntä B&W:n
kaiuttimista. Monikanava demossa soitettiin ensin kesällä/syksyllä markkinoille tulevia
SACD/CD-soitinta ja vahvistinta, ja sitten vertailun vuoksi monikanavaista
universaalisoitinta joka soittaa DVD-Audiot, SACD:t ja CD:t. Prototyypejä olivat myös
tämän laitteiston vahvistimet. Näiden prototyyppien odotetaan tulevan markkinoille noin
vuoden päästä. Monikanavainen musiikki demo oli DMP Recordsin Sacred
Feast levyltä. Tälläinen kirkossa äänitetty kuoromusiikki on mitä otollisinta
demomateriaalia monikanava toistoon, paljon jälkikaikuja jne. Hyvin tehty äänitys, eli
hyvältähän se tietysti kuullosti verratuna kaksikanavaiseen. Toinen osa demosta oli
DVD-elokuvaa DTS äänellä. Elokuvapätkässä digitaalivahvistimen räjähtävä
dynamiikka pääsi oikeuksiinsa, ja demon jälkeen keräiltiinkin B&W:n eturitilöitä
lattialta. Liekö tarkoitus ollutkin lennättää ritilä lattialle, mutta sieltä se
kuitenkin löytyi. Äänenpainetta tuollaiset Sharpin pienet pizzalaatikot ainakin
pystyivät kiitettävästi tuottamaan. Paikalla tarkkaillut japanilainen asiantuntija
yritti parhaansa mukaan kurkistella millaisia muistiinpanoja demon aikana oikein
kirjoitin.
Tuttu mies pohjoismaisilta messuilta eli Björn
Wiman esitteli ruotsalaisen SAT:n http://www.bladelius.com/SAT/index.htm
elektroniikkaa yhdessä Magneplanar http://www.magnepan.com/
kaiuttimien kanssa. Tämäkin huone oli niin pieni että musiikin soittaminen jäin
taustamusiikiksi.
Norjalainen Electrocompaniet http://www.electrocompaniet.no/
esitteli elokuussa markkinoille tulevan 24 bit/192 kHz version EMC-1 CD-soittimestaan.
Kysymykseen tuleeko tästä joskus DVD-Audio ja/tai SACD versio oli vastaus että
molemmista on prototyypit labrassa valmiina. Electrocompaniet toivoo että SACD selviytyy
formaattikisasta voittajana, sillä heidän kokemuksiensa mukaan siinä olisi parempi
ääni kuin DVD-Audiossa.
Seuraavalla osastolla sitten olikin melkein
valmis SACD-soitin esillä. Saksalainen Lindemann http://www.lindemann-audiotechnik.de/
Reference soitin tulee markkinoille elo-syyskuun vaihteessa. Soitin tukee myös HDCD:tä
ja upsamplaa tavalliset CD:t 24 bit/96 kHz:iin. Soitin ei kuitenkaan tue vielä
monikanavaista SACD:tä.
Sitten SACD:stä DVD-Audio soittimeen, sillä
seuraava laitteisto oli Ayre http://www.ayre.com/ D1 DVD-Audio/Video / CD-soitin, Ayre K1x
etuvahvistin, Ayre V1x päätevahvistin ja Avalon http://www.avalonacoustics.com/
Eidolon N kaiuttimet. Tämä oli myös yksi ensimmäisen päivän parhaista demoista.
Sijoittelu ei huoneesta johtuen ollut ehkä paras mahdollinen sillä stereokuva jäi
vähän pieneksi. Tarkka, nopea ja dynaaminen ääni.
Sveitsiläisiä Piega http://www.piega.ch/ C40 (53 800 DEM)
kaiuttimia esiteltiin saksalaisen AVM:n http://www.avm-audio.com/ elektroniikalla, esim. AMP mono päätteet.
Seuraavassa huoneessa oli lisää Piegan kaiuttimia ja AVM:n laitteita, lisäksi siellä
oli esillä Acoustic Signaturen http://www.acoustic-signature.com/
levysoittimia ja vahvistimia. Valitettavasti näilläkin osastoilla soiteltiin
taustamusiikkia. Noita Piegan C40 kaiuttimia olisi ollut mielenkiintoista kuunnella.
Tanskalaisella GamuTilla http://www.gamutaudio.com/ ja
Gradientilla http://www.gradient.fi
oli yhteinen osasto. Musiikkia soitettiin GamuT CD1 CD-soittimella, M250 monopäätteillä
ja Gradient Revolution kaiuttimilla. GamuTilla oli esillä erityisesti
Saksan markkinoille suunnattu vaihtoehto, eli mahdollisuus saada laitteisiin kromatut
etulevyt. GamuTin Ole Lund Christensen innostui show-miehen elkein soittamaan varsin
suurilla äänenpaineilla. Jossain vaiheessa Gradientin Jorma Salmi joutui
ystävällisesti muistuttamaan häntä että messuja olisi vielä yksi päivä jäljellä
eli jos otettaisiin hieman rauhallisemmin. Tällä osastolla kaikilla oli hauskaa ja
siellä musiikinkuuntelu jäikin mukavan jutustelun varjoon.
Saksalaisen Audionetin http://www.audionet.de/ osastolla
laitteet olivat pelkästään esillä. Mukana oli myös uusi Audionet MAP etuvahvistin /
av-prosessri sekä VIP DVD-Audio soitin jonka virallinen esittely tulee tapahtumaan
syksymmällä Berliinin messuilla. Audionetin tavoitteena on tehdä VIP:stä CD-toistossa
vähintään yhtä hyvä kuin kehutusta ART V2 CD-soittemesta.
Jos järeät laitetelineet kiinnostavat niin
ainakin Siriukselta http://www.sirius-racks.de/
löytyy sellaisia. Metallia, lasia, akryylia ja viimeistelyn laatua näissä ei ole
säästelty. Moni niitä ihaili, mutta kukaan ei tainnut uskaltaa kysyä hintaa.
Krellin http://www.krellonline.com/
osastolla oli esillä paikalla olleen amerikkailaisen esittelijän Peter McKayn mukaan
ensimmäinen sarjatuotantopari uusista LAT-2 kaiuttimista. LAT-2 on jalustakaiutin joka
muistuttaa sekä designiltaan että materiaaleitaan aikaisemmin esitelyä lattiakaiutinta
LAT-1:stä. Uudet KAV-sarjan tuotteet olivat myös näkyvästi esillä. LAT-1 kaiuttimilla
soitettiin vain taustamusiikkia sillä huone oli liian pieni esittelemään laitteiston
(FPB ja KPS sarjaa) koko potentiaalia. Kysymykseeen miksi Krell alkoi tekemään
kaiuttimia juuri nyt eikä esim. kolme vuotta sitten oli vastaus että Krellin oma CAST
teknologia sai huomaamaan monien kaiuttimien puutteet sekä Master Reference subwooferin
tekemisestä saadut hyvät kokemukset rohkaisivat jatkamaan myös omien kaiuttimien
suunnittelua. SACD / DVD-Audio formaattikysymykseen Peter McKayn kommentti oli että
molempia tuetaan. Kesällä myyntiin tuleva DVD-1 DVD-Video soitimessa tulee olemaan optio
myöhemmin julkaistavaan DVD-Audio päivitykseen. SACD soitin on jo parhaillaan
kehiteltävänä. Krellin omissa testeissä SACD:llä saadut tulokset olivat
äänenlaadullisesti parempia. Mitään tarkempaa selitystä asiaan ei kuitenkaan annettu.
Seuraavat pari osastoa olivatkin sitten
saksalaisen Burmesterin http://www.burmester.de/ hallussa. Pienemmässä huoneessa esiteltiin
Top Line sarjan tuotteita (949 Mk2 kaiuttimet, 911 Mk3 päätteet, 011 etuvahvistin, 979
CD-pyöritin ja 980 SRC DA-muunnin). Jostain syystä automaattisesti ääntä tuli
verrattua toisen saksalaisen eli MBL:n demoon. Burmesterin ääni oli
jonkin verran lämpimämpi ja neutraalimpi kuin MBL:n demotussa laitteistossa. Äänikuva
ei, ehkä pienestä huoneesta ja kaiutinten sijoittelusta johtuen, ollut erityisen iso.
Isommassa huoneessa esiteltiin monikanavaääntä ja esillä oli erityisesti Reference
sarjan tuotteita (B99 ja 949 Mk2 kaiuttimet, 011 päätteitä, 007 AV-prosessori, 808 Mk5
etuvahvistin, 969 CD-pyöritin ja 970 SCR DA-muunnin). Kaksikanava toistossa selvisi että
Reference ja TopLine sarjassa on selvästi samantyyppinen perusääni. Valitettavasti
demossa soitettiin enimmäkseen monikanavaista (DTS) musiikkia, sillä olisi ollut
huomattavasti mielenkiintoisempaa kuunnella laitteistoa kaksikanavaisena. DTS-demo ei
kokonaisuutena ollut erityisen onnistunut. Ihan kuin monikanavainen demo olisi pitänyt
järjestää näyttääkseen että laitteisto on saatavilla ilman että soitetulla
materiaalilla olisi ollut sen suurempaa merkitystä.
Tanskalaiset Gryphon http://www.gryphon-audio.dk/ ja Danish
Physik olivat demosivat yhteisessä huoneessa. Elektroniikka oli Gryphonilta
(upsamplaava Adagio CD-soitin ja Callisto integroitu vahvistin) ja kaiuttimina olivat
Danish Physik Point Zero One kaiuttimet. Äänestä jäi kaikenkaikkiaan positiivinen
kuva.
Saksalainen Avantgarde http://www.avantgardeusa.com/
esitteli uusia Solo aktiivitorvikaiuttimiaan. Elektroniikkana oli Sonyn SC-1
SACD/CD-soitin ja Tronin putkietunen. Olen kuullut aikaisemmin Avangarden
Duo mallia ja siihen verrattuna Solo oli pettymys. Stereokuva oli epämääräinen ja
ala-keskiäänet tuntuivat jotenkin korostuneilta. Eräs kuuntelija antoi esittelijälle
oman levyn soitettavaksi ja noin puoli minuuttia myöhemmin huone oli tyhjentynyt. Makuja
on tietysti monia, mutta soitettu levy oli sekä äänitykseltään että materiaaliltaan
varsin omaperäinen (noin niin kuin kauniisti ilmaistuna).
Ja kun oli kerran saksalaisen
"torvimusiikin" makuun päästy niin pitihän sitä mennä kuuntelemaan miltä Acapellan
http://www.acapella.de/ demo
kuullosti. Sisäänpääsy järjestyi hieman tavallisuudesta poikkeavalla tavalla mutta
pääasia että järjestyi. Acapellalla oli esillä Harlekin Silver Edition
kaksitiekaiuttimet sekä Campanile torvi/plasmadiskanttikaiuttimet. Oheislaitteistona oli Clearaudion
http://www.clearaudio.de/ järeä
levysoitin, italialaisia Unison Researchin http://www.unisonresearch.com/
putkivahvistimia sekä saksalainen Symphonic Line Reference CD-soitin.
Harlekinia kuunnellessa ei olisi uskonut että kyseessä on normaali kaksitiekaiutin.
Kaiuttimet kuullostivat huomattavasti isommilta kuin ne itseasiassa olivat. Ääni oli
neutraali, ilmava, tarkka sekä nopea ja dynaaminen. Lopuksi soitettiin Acapella
Campanileja. Demon jälkeen huoneesta käveli ulos hiljaisia ja vakuuttuneita miehiä.
Campanilea kuunneltaessa tuli päälimmäisenä mieleen sanat selkeys ja rauhallisuus.
Musiikin yksityiskohdat olivat huoneessa vaivattomasti läsnä ilman että laitteisto
olisi niitä joutunut erityisemmin kaivelemaan. Varsinkin pianon sointi ja laulu olivat
nautinnollista kuunneltavaa.
Seuraavassa demossa olivat myös odotukset
korkealla. Wilson Audio http://www.wilsonaudio.com/ esitteli uusia Sophia kaiuttimiaan
yhdessä Wilson Watch Dog subwooferin kanssa. CD-pyörittimenä oli Spectral
http://www.spectralaudio.com/
SDR 3000 ja DA-muuntimina oli dCS http://www.dcsltd.co.uk/ Elgar Plus ja Purcell yhdistelmä.
Vahvistinkalusto oli myös Spectralilta, vaikka paikalla oli myös McIntoshin
monopäätteet. dCS Elgar Plussan erikoisuus on se että se on ensimmäinen erillinen
SACD-DSD DA-muunnin, se pystyy myös upsamplaamaan tavallisen CD:n DSD:ksi. dCS:n edustaja
Robert Kelly ei erityisemmin yrittänyt peitellä turhautuneisuuttaan DVD-Audion
digitaaliulostulon standardisoimisen viivästyksiin. Upsamplausta demottiin soittamalla
Stingin Englishman In New York kappaletta ensin ilman upsamplausta ja sitten
upsamplattuna. Kenellekään tuskin jäi epäselväksi kumpi kuullosti paremmalta,
upsamplatussa versiossa oli parempi basson kontrolli, ilmavampi ja luonnollisempi
diskantti sekä isompi ja tarkempi stereokuva. Muuten demo keskittyi erityisesti Wilson
Watch Dog subbarin demoamiseen. Watch Dog täytti ison huoneen kiitettävästi
bassoenergialla. Olisi vain ollut mielenkiintoisempi kuunnella enemmän itse Wilson Sophia
kaiuttimia normaalilla musiikilla. Nyt vain jäi vaikutelma että Sophia on erittäin
lupaava kaiutin, mutta vahvistus sille jäi puuttumaan. Tässä demossa tuli nähtyä
sellainenkin ihme että kesken demoon asteli perhe kahden alle kouluikäisen lapsen
kanssa. Lapset pysyivät kohtuullisen hiljaa siihen asti kunnes isän matkapuhelin alkoi
soimaan. Kuinka ollakaan perhe poistui paikalta murhaavien katseiden saattelemina.
Käytäväpuheissa kävi ilmi että toisessa samana päivänä ollessa demossa Wilsonin
kaiutinuutuus oli tehnyt erittäin hyvän vaikutelman.
Saksalainen Ascendo http://www.ascendo.de/ esitteli System E
kaiuttimiaan Accuphasen http://www.accuphase.com/ elektroniikan säestämänä. Ääni oli
varsin tarkka ja stereokuvakin ok. Bassoa oli kuitenkin tähän huoneeseen vähän turhan
paljon. Marantzin http://www.marantz.com/
osastolla oli eillä monikanavainen SA-12 SACD-soitin. Kaiuttimina olivat Tannoyn
http://www.tannoy.com/ Dimension
sarjaa. Mitään varsinaista demoa ei kuultu vaan huoneessa soitettiin taustamusiikkia.
Kanadalaisia Totem http://www.totemacoustic.com/
Forest kaiuttimia soitettiin ranskalaisella YBA:n http://www.phlox-electronique.fr/indexu.htm
Audio Refinementin http://www.phlox-electronique.fr/arus.htm elektroniikalla. Lyhyen
demon aikana ei laitteistosta saanut riittävän hyvää kuvaa, mutta positiivisen
ensivaikutelman se kuitenkin teki.
Saksalaisen Audio Physicin http://www.audiophysic.com/
osastolla soitettiin prototyyppi kaiuttimia jotka perustuvat markkinoilla olevaan Avanti 3
malliin. Diskantin ja keskialueen sävy oli hyvä mutta bassoa tuli huoneen kokoon nähden
liikaa. Stereokuva oli aika hyvä. Esillä oli myös Audio Physic Minos subwoofer.
Elektroniikka oli Burmesterilta http://www.burmester.de/ ja Octavelta http://www.octave.de/ .
Skotlantilainen Linn http://www.linn.co.uk oli varannut
itselleen kolme huonetta. Yhdessä oli kotiteatteridemo, yhdessä integroitu Classic
laitteisto ja viimeisessä Komri kaiuttimet, Sondek CD12 CD-soitin, Sondek LP12
levysoitin, AV5103 etuvahvistin ja Klimax 500 monopäätteitä. Tähän viimeiseen
huoneeseen ei kuitenkaan päässyt jonottamatta, eli se jäi sunnuntai-iltapäivän
kiiressä näkemättä.
Seuraavalla osastolla esiteltiin saksalaista Accustic
Arts http://www.accusticarts.de/
elektroniikkaa (AMP II AC pääte, PreAmp I etunen, Drive I CD-pyöritin ja DAC I
DA-muunnin) ja Monitor Audio http://www.monitoraudio.com/
Gold Reference 60 kaiuttimia. Ei demon ääni huono ollut, mutta jotenkin se hukkui
massaan.
Sony http://sony.com esitteli omalla osastollaan monikanavaista SACD
toistoa. Mukana oli hollantilaisen Polyhymnian edustaja joka kertoi yksityiskohtia
monikanavaisen äänityksen tekemisestä. Molemmat esittelijät olivat ammattitaitoisia,
mutta itse demo oli lievästi sanottuna yleisön kosiskelua. Musiikkinäytteet olivat
enimmäkseen efektimusiikkia joista luonnolisuus oli kaukana. Suureen yleisöön
sellaisilla on kuitenkin helppo tehdä vaikutus. Tässäkin demossa oli pari nuorta
pariskuntaa joiden miesosapuoli kovasti nyökytteli ja todisteli tyttöystävälle kuinka
huima ero kaksikanavatoistoon tuli. Uskoisin että kokeneemmalle kuuntelijalle tällä
demolla ei ollut kovin paljoa annettavaa.
Fischer & Fischerin http://www.fischer-fischer.de/
huoneessa soitettiin luonnonkivikoteloon tehtyjä SN 550 kaiuttimia. Tässä vaiheessa
alkoi olla jo enemmän mielessä lentokentälle lähtö kuin itse messut, eli ei
äänestä tällä kertaa sen enempää.
Näillä messuilla tuli ainakin yksi asia
selväksi, laitteiden mustat etulevyt eivät ole saksalaisten makuun. Harmaita niiden olla
pitää, ja vielä parempi jos ovat kromattuja tai ainakin kiiltäväksi hiottuja.
Levymyyntiosastolla tuli nähtyä lyhyessä
ajassa enemmän LP levyjä kuin muutaman viimeisen vuoden aikana yhteensä. Levysoitinten
suosio tuntuu myös jatkuvan sillä niitä oli esillä monelta eri valmistajalta.
Messut olivat kaiken kaikkiaan hyvin
järjestetyn tuntuiset, ruokaa ja juomaakin oli saatavissa samoissa tiloissa. Tuli myös
tunne että suurimmalla osalla ihmisiä ei ollut pahemmin kiire eikä demohuoneiden ovilla
usein päässyt syntymään kilpajuoksua parhaimmalle kuuntelupaikalle.
Formaattikisa DVD-Audion ja SACD:n välillä
näyttää olevan kaikkea muuta kuin ratkaistu. Vaikuttaa siltä että SACD on hieman
lisännyt suosiota, mutta kesälomien jälkeen tilanne voi olla taas muuttunut johonkin
suuntaan. Todellisista universaalisoittimista ei puhuttu missään. Ja missä oli sitten
messujen paras ääni? Sitä varten olisi pitänyt saada muutamat laitteistot samaan
huoneeseen että arvoinnista olisi tullut enemmän tasapuolinen. Tuolle
finaalikierrokselle olisivat selviytyneet ainakin Acapellan, Martionin, Wilson
Audion/dCS:n ja Ayren/Avalonin osastot.
