Päivitetty
19.8.2000
Mikko
Mattila
Jyväskyläläinen PenAudio on ensimmäisen
toimintavuoden aikana tuonut markkinoille useita hintaluokkansa referensseiksi
muodostuneita kaiuttimia, joiden ansioista on taitettu peistä välillä kiivastikin
Internetissä. Highendnews tapasi PenAudion pääsuunnittelijan Sami Penttilän ja otti
selvää filosofioista näiden kotimaisten laatukaiuttimien takana.
Sami Penttilä, PenAudion perustaja ja pääsuunnittelija.
Kuinka homma alkoi?
Homma lähti liikkeelle alun perin siitä, kun en löytänyt
itselleni kaiuttimia. Kuuntelin useita alan lehtien "testivoittajia" ja
ihmettelin kun kaikissa tuntui olevan jotain virheitä. Ne eivät kelvanneet perheellemme.
Ajattelin, että jos nämä ovat parhaimpia mitä on olemassa niin sitten kannattaa alkaa
itse tekemään kaiuttimia.
Oikeiden soittimien soundin esiinsaaminen on ollut Sinulle
läheinen asia?
Ehdottomasti - Itse olen soittanut pianoa, klassista kitaraa, sähkökitaraa ja
rumpuja. Vaimoni soittaa viulua ja pianoa. Yhdessä käymme myös konserteissa. Se on
ollut myös mielenkiintoista havaita, että minä kuuntelen soundeja ja vaimoni sitä
miten soitetaan; se kai erottaa aidon muusikon harrastelijasta.
Et tainnut olla ainoa joka haaveili omien kaiuttimien
rakentamisesta?
Hyvän kaiuttimen suunnitteleminen vaatii minusta insinööritaitojen lisäksi
jonkinlaisen syvällisemmän näkemyksen aitoon ääneen. Ilman pohjaa musiikista teknisen
perusosaamisen lisäksi ei kaiuttimia kannattanut edes ajatellakaan ryhtyä rakentamaan.
Kaikki haluavat nykyisin rakentaa itse "maailman
parhaita kaiuttimia". Ylpeät itserakentajat kehuvat soundejaan, useimmat eivät
kuitenkaan ole koskaan kuulleet aitoja soittimia saati lyöneet symbaalia tai soittaneet
ukko-noaa keski-ceestä.
Entäpä tekniikkapuolen osaaminen?
Hifiharrastukseni alussa luin artikkeleita, kuinka huone pilaa toiston ja opiskelin
kaikki kirjat suomen- ja englanninkieliset aiheesta mitä vaan löysin. Rakentelin
rakennussarjakaiuttimia, purin kaikki kaiuttimet mitä käsiini sain. Virittelin niitä.
Sitten oli aika tehdä valintoja ja menin insinöörikouluun. Koulunkäynnin ohessa sain
opettajia innostumaan projekteistani ja sain arvokasta tietoa sähkötekniikasta,
statiikasta, korvan anatomiasta, kuulojärjestelmästä – kyllä, näitäkin voi
insinöörit nykyään lukea. Laajensin tietojani havaitsemisen psykologiaan ja
psykoakustiikkaan. Näihin pohjatietoihin/taitoihin perustuen syntyi PenAudio 7.6cx, jonka
kehitysprojekti oli hermoja raastavaa, mutta opettavaista.
PenAudio 7.6 cx oli teidän ensimmäinen tuote, johon
törmäsin - sattumalta. Kun olimme kuunnelleet sitä parikymmentä minuuttia,
tuntui siltä, että tästä kaiuttimesta on pakko kirjoittaa lukijoille…
Artikkelit ja testit osoittivat, että kaiuttimen sointi huoneessa ja sen
saaminen hyväksi siellä on ehdoton edellytys musiikin nauttimiseen kotona. Huomasin,
että kaiuttimen tekeminen hyväksi ei tarkoittanut sitä, että saadaan kaiutin soimaan
hienosti vain kaiuttomassa huoneessa eli saadaan tasaiset taajuusvasteet. Vasta kaiuttimen
toiminta kuunteluhuoneessa ratkaisee lopputuloksen. Siksi vapaakenttävasteilla
erityisesti kulmista mitattuna on kyllä paljon hyötyä virittelyvaiheessa: vaikka
kaiuttimet olisivat kohti kuuntelijaa on siihen sekoittunut jo paljon heijastuksia.
Mutta mittaukset eivät riitä hienosäätöön. Mittarit
eivät yksinkertaisesti kerro kaikkea sitä mitä kaiuttimiltamme haemme; sähköisesti
vahvistamattomien soittimien sävyjä, aitoa kolmiulotteisuutta, stereokuvan laajuutta. Ne
on havaittava muilla keinoin. Siksi käytämme paljon aikaa mittausten lisäksi kuunteluun
kokeneiden musiikin ammattilaisten ja harrastajien kanssa, jotka tietävät kuinka
soittimet luonnossa soivat.
Lukijoillemme tuskin jää epäselväksi, mikä on
PenAudion sointi-ihanne?
Se on neutraali, luonnollinen, korostumaton. Kuin soitin, joka vaan soi, kun
siitä jokin sävel soitetaan. Ei enempää, ei vähempää. Ja koska en tällaisia
kaiuttimia löytänyt aloin itse valmistaa niitä. Joissain häiritsi virheet
taajuusalueella, toisissa oli raskas basso, joka vei muita alueita pimentoon. Oli
kaiuttimia, joissa oli balanssi kohdallaan, mutta sävyt puuttuivat. Vasta myöhemmin olen
saanut kuulla kaiuttimia, joissa useimmat asiat olivat kohdallaan. Onneksi vasta
myöhemmin, sillä jos olisin kuullut niitä aikaisemmin PenAudiota tuskin
olisi…olisin löytänyt hakemani...
Jakosuotimien asteiden paremmuuksista puhutaan paljon.
Olette päätyneet käyttämään ensimmäisen asteen jakosuotimia?
Jakosuotimemme toteutus kyllä riippuu käytettävien elementeistä,
säteilykuvioista ja vaihevasteesta. Kysymys siitä pitääkö se olla 1. 2. tai 3. asteen
suodin ei voi antaa juuri mitään vastausta. Ensimmäisen asteen suodin on kaikkein
vaikein tehdä niin, että kaikki arvostamamme asiat saataisiin esiin. Se saattaa olla
teorian mukaan paras, tosin tästäkin on erilaisia näkemyksiä, mutta ainakaan
käytännössä usein näin ei ole. Olen kokeillut monenlaisia
suodin/elementti/koteloyhdistelmiä, siis kokeillut, en ainoastaan simuloinut. Asioita,
joista edellä olen jo maininnut ei voida simuloida, joten luotamme hyvin paljon
subjektiivisiin testeihin, joiden perusteella teemme aina viimeisen valinnan.
Kuinka sitten tehdään hyvä jakosuodin?
Jakosuotimessa käytämme vain parhaita mahdollisia osia mitä markkinoilta
saa. Niitäkin testaamme aina löytääksemme parhaimman vaihtoehdon. Sanotaan, että
hifilaitteistossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi kaiuttimet erilaisissa
kokoonpanoissa soivat hyvinkin erilailla. Niin on kaiuttimissakin ja sen osien summassa..
Siksi haemmekin aina parhaimmat kompromissit, subjektiivisen äänenlaadun prioirisoiden.
Ja luotatte myös subjektiivisiin testeihin?
Luotamme. Usein epäillään subjektiivisien testien
paikkansapitävyydestä, jos kuuntelijat ovat tehtäviensä tasalla, kuten
"korvamme", minä luotan täysin niihin. Vertaamme aina aitoja soitinääniä
toistettuun musiikkiin. Se perustuu kyllä muistikuviin, mutta vankkoihin sellaisiin. Jos
on soittanut soitinta 15 vuotta, tietää kyllä kuinka oma instrumentti soi ja etenkin
kuinka se ei ainakaan soi.
Käytämme ilman muuta tekniikkaa hyväksemme; etenkin ennen
hienosäätöä, uskonvahvistukseksi. Mutta lopulliset ratkaisut tehdään
kuulohavaintoihin perustuen. Subjektiivisiin havaintoihin luottaminen tuntuu olevan vaikea
asia monelle "insinöörille" ymmärtää tai hyväksyä. Esimerkiksi
kolmiulotteisuus musiikissa; sanotaan, että soittimet tulevat kaiuttimien takaa,
irrallaan, ilmavasti. Kaiuttimet häviävät. Miten tämä mitataan, koska sehän
muodostuu jokaisen korvien välissä, ei kaiuttimien. Sanovathan jotkut, että avaruudessa
ei ole muka meidän lisäksi elämää…Tekniikka pelkästään ei riitä kaikkien
ilmiöiden löytämiseen mittareilla, mutta myönnän kyllä, että monia ilmeisiä
puutteita voi selittää mittaustuloksista.
Elementtien materiaali vaikuttaa sointiin vai vaikuttaako?
Monesti puhutaan ns. eksoottisten materiaalien käytöstä elementtien
materiaaleina ja siitä, kuinka paljon paremmin ne toistavat. Me käytämme elementtejä,
joiden haitalliset värähtelyt ovat mahdollisimman pieniä käytettävällä
taajuusalueella. Siksi käytämme melko perinteisiä materiaaleja, kuten diskanteissa
kangasta, keskiäänielementeissä muovia ja bassoissa hiilikuitua ja aiomme käyttää
alumiinia bassoissa uusimmassa mallissamme. Olemme havainneet, että metallikalotti
diskanttina aiheuttaa soitinten sävyjen pirstoutumista, koska niiden jälkivärähtely on
melkoista kuuloalueen yläpäässä ja ylempänäkin. Tästä kuuloalueen yläpään
toistosta on keskusteltu paljon ja olemme tutkineet asiaa paljon. Mielestäni
epäjatkuvuus, resonointi, särö tai jyrkkä katkaisu tuolla alueelle hävittää
soitinten sävyjä, jotka juuri tekevät musiikista kaunista, vaikka mittausten mukaan
kaikki voisi olla OK. Diskantti on meillä tekstiiliä samasta syystä kun keskiääni
muovia eli ei resonanssipiikkiä ei ole. Uusi ääniformaatti korostaa resonoimattomuutta
varsinkin yläpäässä.
Keskiäänielementeistä puhuttaessa on ehdottoman
tärkeää, että elementit ovat varsinkin tuolla alueella, jossa ihmisen kuulo on tarkin
erittäin resonoimattomia ja säröttömiä. Siksi käytämme muovia, koska sen sisäinen
vaimennus on ehdottomasti paras tuolla alueella.
Kuunteluarvioissamme olemme havainneet, että monet,
vaikka eivät kaikki, kuulemistamme kevytmetallikartioisista säteilijöistä soivat
transienteilla kuin pölykapselit, mistä tämä johtuu?
Metallien käyttö tuolla keskialueella on näin insinöörin kannalta
katsottuna melko hankalaa, koska ne tekevät todella suuren resonanssipiikin
keskialueella/aladiskanttiin, jonka poistaminen vaati yleensä imupiirin, joka taas
muodostaa vaihesiirtoa, jälkivärähtelyjä ja muita ongelmia. Hatunnosto niille, jotka
tässä onnistuvat. Muutenkin kannattaisi käyttää elementtejä, joiden toistoa ei
tarvitsisi muokata paljoa suotimessa. Mitä vähemmän osia sen parempi. Siksi
testaammekin useita elementtejä. Kun olemme löytäneet sopivan kartiomateriaalin
testaamme vielä usean valmistajan vaihtoehdot, jotta löytäisimme parhaimman
vaihtoehdon.
Säteilyominaisuudet vaikuttavat toimintaan
huoneakustiikassa, kuinka olette ottaneet suuntaavuusominaisuudet huomioon?
Nythän vouhotetaan kamalasti kaikenlaisten superhypersuuntavuusjuttujen
kanssa. On paneelikaiuttimia, jotka suuntaavat lähes kaiken horisontaalisuunnassa
vertikaalitasostaan. Sitten on D'Appolition ratkaisu pystytason suuntaavuudessa. Ja
lisäksi suomalaisten torvi- ja kotelovastineet.
Olemme tutkineet paljon parhaiden high-end valmistajien
kaiuttimia ja vertailleet niiden käyttämiä systeemejä. On vain osattava löytää
parhaat kompromissit. Me käytämme kaiuttimissamme, sanoisiko sitä vaikka terveeksi
suuntaavuudeksi eli pyritään käyttämään elementtien suuntakuvioita hyödyksi ilman
kotelo tai suuntainkorjausta. Koaksiaalielementtihän kuitenkin toimii hyvin pitkälle
tällaisena suuntaimenakin myös kaiken muiden hyvien kompromissien lisäksi (viive,
yksipistesäteilijä jne.). Pidämme elementit mahdollisimman pienessä, reunoistaan
pyöristetyssä etulevyssä ja samalla vertikaalilinjalla. Tällä päästään
kohtalaiseen suuntaavuuteen, ei liian heikkoon ei liian vahvaan. Ääriratkaisut vievät
usein metsään.
Luonnollisten soittimien suuntavuushan on hyvin
erilainen. Esimerkiksi vasket säteilevät kapealla keilalla ja ääni on hyvin erilainen
suoraan edestä kuin sivuilta, toisaalta piano leviää melko laajallekin...
Siksi väitänkin, että "terve suuntaavuus" on lähellä
"sitä oikeaa". Ovathan kaikki soittimetkin lähimpänä tätä. Ylä-äänillä
suuntaavia ja alaäänillä ympärisäteileviä. Jos käytetään voimakasta suuntaavuutta
olisi sitä sitten käytettävä sitten koko alueella, jotta säilytettäisiin
jonkinlainen tasapaino. Mielestäni esimerkiksi erilaiset hybridiratkaisut eivät toimi
juuri tämän takia.
Itse en myöskään pidä tästä paneelikaiuttimien
voimakkaasta suuntaavuudesta, koska ne ovat liian tarkkoja syvyyserottelusta. Oikeassa
konserttisalissa ei mikään soitinryhmä tule tuosta putkesta, vaan on levittynyt
tasaisemmin ja epäselvemmin. Lisäksi pienikin pään kääntäminen aiheuttaa
epämiellyttäviä balanssimuutoksia. Mutta en ole kuullut kaikkien valmistajien kaikkia
malleja, joten ei siitä sen enempää. Dynaamisen kaiuttimen vahvoja puolia mielestäni
ovatkin aidon tilavaikutelman oikeanlainen välityskyky ja räjähtävä dynamiikka, jota
orkesterikin saa aikaan salissa.
Mikä on mielestäsi vaativin soitin saada kuulostamaan
kaiuttimella oikein?
Ehdottomasti kirkkourut, joiden ambienttia en ole
saanut täysin luotua aidonoloiseksi, mutta lohdutukseksi itselleni en ole vielä kuullut
yhdenkään kaiuttimen tekevän niin ja matkan varrella olen kuullut kaikenlaisia
kaiuttimia. Kaikki akustiset soittimet ovat erittäin vaativia, sillä niitä soittaneena
ja kuulleena on erittäin vaikea saada kaiutin toistamaan vakuuttavasti niiden sävyjä.
Ensimmäinen vuosi on ollut melkoinen menestys
PenAudiolle, mitä suunitelmia kuuluu lähitulevaisuuteen?
Aiomme jatkaa samoilla linjoilla ja kehittää uusia
ja keksiä mahdollisia parannuksia jo tuotannossa oleviin tuotteisiin. Testaamme
elementtejä ja komponentteja. Olemme kehittelemässä mielenkiintoista "juttua"
kahden fysiikan tohtorin kanssa, josta maailma tulee taatusti kuulemaan tulevaisuudessa.
Seuraamme aikaamme ja valjastamme uusia tekniikoita, jos olemme ne hyväksi omissa
testeissämme havainneet. Sellainen kirkkourut toistava kaiutin tulee meiltä tänä
syksynä.
Kiitokset, Sami, ja onnea matkaan.
|