Acapella 5th Avenue mk2

Jussi Arvio

In English at the bottom

Johdanto

Saksalainen Acapella Acoustics on torvikuormitteisiin kaiuttimiin erikoistunut yritys. Kenties parhaiten se tunnetaan maailmalla olohuoneen täyttävistä huippumalleistaan, niissä käytetyistä, mutta myös erikseen myynnissä olevista plasmadiskanteista, sekä mahdollisesti myös Herr Herman Wintersistä, joka yhdessä Alfred Rudolphin kanssa on kaiuttimien suunnittelun takana.

Acapella 5th Avenue mk2:ssa ei ole torven torvea tai plasman pilkahdustakaan. Hienosti viimeistellyn, noin metrisen paaden olemuksesta on myös vaikea havaita kaiutinelementtejä tai toimintatapaa ensisilmäyksellä. Itse asiassa sitä ei välttämättä kaiuttimeksi mieltäisi, ellei tietäisi.

Edestä kolmiomaisen muodon mukainen pilari on valmistajalle poikkeuksellisesti ympärisäteilevä. Kaiuttimen ylä- ja alapäässä on Seasin Acapellalle modifioima koaksiaalielementti. Muita elementtejä kaiuttimessa ei ole.

Kaiuttimen sisäinen rakenne on salaisuus, mutta jonkinlainen Helmholz-resonaattori lienee kyseessä. Yläpäästä löytyy taivaalle hengittävä refleksiputki ja alhaalta hallitusti pehmeän materiaalin läpi vuotava aukko. Sähköisiltä arvoiltaan melko perinteinen kaiutin saa miettimään, onko suunnittelijalla ollut jokin tarve poiketa muun malliston yhteisistä nimittäjistä, sotiihan rakenne selvästi muun malliston muodostamaa linjaa vastaan.

Lähemmässä tarkkailussa valkoinen pianopinta osoittautuu puolen sentin paksuiseksi akryyliksi. Perusmallin viilupintaan nähden painoa onkin siksi kertynyt muutama lisäkilo. Kaiutinliittimet ovat erinomaiset ja laadukkaat, mutta eivät joidenkin harmiksi kelpuuta banaaniliittimiä. Vastaavia Acapella käyttää kalliimmissaankin. Paljas kaapeli tai haarukat käyvät sen sijaan mukisematta. Liittimien sijoittelu on toteutettu hankalasti pohja-asennuksena. Kaapeleita ensi kertaa paikalle kiristettäessä on hyvä pyytää apuhenkilö kallistamaan kaiutinta, vaikka asennusta helpottamaan onkin tehty pieni syvennys alustalevyyn. Harjoittelun jälkeen homma käy yksinkin, joskin hankalasti.

Laitteisto ja kuuntelutila

Äänilähteenä toimi Audio Research CD 3 mk2 cd-soitin kytkettynä AES/EBU-liitännästä saman valmistajan DAC 7-muuntimeen. Vahvistimena oli niin ikään Audio Research, integroitu VSi60.  D/A-muuntimen ja vahvistimen välillä kulki Cardas Cross-välikaapeli, kaiutinkaapeleina samoin Cross. Satunnaisena lähteenä toimi sekä Sonos player 90, joka oli kytkettynä Cardas-koaksiaalikaapelilla muuntimeen, että Apple Macbook Pro, joka oli kytkettynä muuntimeen Cardas Clear USB BUSS-kaapelilla. Kaiuttimet testattiin myös Bel Canto REF 500S- / DAC 3 -kombinaatiolla, Cardas Cross Bal-välikaapeleiden kera (muu kaapelointi oli kuten edellä).

Kuuntelutila oli tilavuudeltaan suurehko, mutta kapea puutalon salitila. Sen molemmissa päädyissä oli mutterierkkerit ja paljon lasipintaa. Neliöitä huoneessa on paperilla alle 40, mutta tila aukeaa todellisuudessa suuremmaksi, kun mukaan luetaan taakse sivulle aukeava tupakeittiö. Kuuntelupaikan edessä ja takana olivat paksut matot ja kaksi nahkaista kuuntelutuolia pehmensivät lisää akustiikkaa. Sivuseinillä oli lisäksi jonkin verran heijastuksia hajottavia rajapintoja.

Kaikki alaa harrastavat ovat varmasti kokeneet kaiutinsijoittelun ilot ja surut; joillakin kaiuttimilla kuuntelukolmion kohdilleen saaminen on poikkeuksellisen haastavaa. Joko esimerkiksi vokalisti tulee syliin, katoaa kaiutinlinjan taakse, tai ei vain asetu kohdalleen. Joillakin kuuntelupiste taas osoittautuu niin kapeaksi, että ruuvipenkki pitäisi sisällyttää kauppahintaan. Sitten on niitä, joilla muuten tasapainoinen esitys kärsii siitä, että esiintyjä ikään kuin ponnistaa lattiatasolta eteen- tai ylöspäin. Ongelmia voi toki lieventää kuuntelupaikan tarkalla harkinnalla ja/tai etäisyyttä muuttamalla, tai sitten ei. 5th Avenue poikkeaa massasta myös näiltä osin, ollen armeliaampi sijoittelun suhteen.

Kuuntelutilani hankalan mallin vuoksi olen tottunut siihen, että kaiuttimien paikan hakemiseen menee hetki jos toinenkin. Vaan kun sopiva sijoitus löytyy, sen kyllä nopeasti huomaa. Koska kaiuttimet olivat uudet ja sisään ajamattomat, meni alkuasetteluun aikaa muutama viikko. Lopulta toimivin paikka löytyi erkkerin laidoilta. Tarkkaa mittaa sivulle tai taakse on vaikea tarkastaa tilan muodon takia. Kuunteluetäisyyttä on ollut vaihtelevasti, kahdesta metristä viiteen metriin.

Kuuntelukokemukset

5th Avenue oli kuin ääniprojektori: Se maalasi koko huoneen takaseinälle elävän kokoisen esityksen, josta ei ilmaa puuttunut. Ensimmäisellä kuuntelukerralla oli suorastaan vaikea käsittää, kuinka laajalti musiikki tulvi tilaan. Esitystila aukesi huomattavasti totuttua korkeammalle ja leveämmälle, siten, että kuulija koki olevansa kuin konsertissa. Tässä on paikallaan pieni varoitus: Alun hämmennys saattaa viedä huomion soinnin perinteisiltä osa-alueilta, mutta aivan syyttä.

Esitysvoimaisuudessaan 5th Avenue toi kuulijalle ainutlaatuisen elämysmatkan erityisesti hyvin äänitetyillä, akustisilla instrumenteilla soitetulla musiikilla. Se oli siltä osin kotonaan yhtä lailla Telemannin kuin Theloniuksenkin kanssa. Kuoromusiikilla kaiutin mahdollisti huikean kokemuksen, asettaen kuuntelijan konserttiyleisön joukkoon. Sooloartistin vierailu olohuoneeseen onnistui helposti, äänimassan välttäessä kuitenkin esimerkiksi joillekin paneeleille tyypillistä syliin tuloa. Saadakseen esiin em. vau-faktorin, täytyi voimakkuutta olla kuitenkin kohtuullisesti. Aivan hiljaisimmilla voimakkuuksilla kaiuttimen subjektiivinen epäherkkyys esti vastaavan ilottelun, eikä ääni tällöin tuottanut niin dramaattista, ympäröivää otetta.  Tässäkin korva kertoi, milloin oltiin turvallisella mukavuusalueella.

Hämmästyksen jälkeen, korvan totuttua uuteen ilmaisutapaan oli helppo havaita, että äänimaisemalliseen vakuuttavuuteen pyrkiessä ei ole kuitenkaan kadotettu perinteisiä hyveitä, kuten värittymätöntä, puhdasta keskialuetta tai yleispätevää resoluutiota. Vokaalimusiikilla ihmisäänien luonnollinen väripaletti oli mukana, mutta alleviivaamatta. Sellon majesteetillinen voima ja luonnostaan lämmin sointi toistui varsin tyydyttävästi, vaikka hitusen kohtalokkaampaakin tulkintaa olisi voinut odottaa.

Yläpäähän kaipasin ajoittain hieman sivistyneempää otetta. Muistinvarainen vertailu esimerkiksi samassa akustiikassa kuultuihin Martin Logan Stageen ja Audio Physic Virgo V:een muistutti, että pelteihin on mahdollista saada aikaiseksi nopeampi ja heleämpi klangi. Tässä kohtaa koaksiaalielementin alkujuuret kenties muistuttivat etäisesti alkuperästään. Kyse oli kuitenkin lopulta enemmän makuasiasta kuin puutteesta, sillä yläpää ei ollut varsinaisesti tumma tai vaimentuneen oloinen.

Kaiutin toisti kokoonsa nähden alas, korvin mitattuna. Niinpä vaikkapa urkulevyjen jalkiot toistuivat, jos nyt eivät aivan pohjaan saakka, niin ainakin selkeästi havaintokynnyksen ylittäen. Bassojen seurattavuus oli hyvää luokkaa, sävyjen osalta paikoin nautittavaakin. Kuminataipumusta tai kotelon soimista en havainnut, mikä kieli kotelon osalta laatutyöstä. Huonettani vaivaavat, bassoon liittyvät moodit n. 100Hz:n ja n. 30Hz:n kohdilla nousivat kuitenkin esiin, kuten aiemmin monilla muillakin toistimilla. Selvästi normaalia kuuntelupistettäni taaempana basso tuntui olevan vieläkin paremmin balanssissa, mutta tällöin muut osa-alueet jäivät ainakin normivoimakkuuksia käyttäen etäisiksi.

Vahvasti tuotetulla, kevyellä musiikilla lopputulos ei ole aina ennalta arvattavissa. 5th Avenue pyrki nimittäin luomaan ilmaisullista magiaa kaikissa tilanteissa, silloinkin kun studiossa on päätetty tehdä asiat toisin. Luonnollisen tai luonnolliseksi rakennetun akustisen tilan vaihtuminen keinotekoiseen saa silloin tällöin aikaiseksi vaihevirhemäisiä ja muutenkin omituisia kuuntelukokemuksia. Kun taas suureksi ihmeekseni huomasin, että -60 ja -70-lukujen studiokokeilut heräävät paikoin lähes lihaksi ja luuksi.

Dynamiikaltaan kaiutin jäi vähän toivottua vaisummaksi. Yksi syy saattoi olla rakenteessa käytetty elementti. Vaikka olenkin havainnut vaihekoherentin koaksiaalin edut monissa kaiuttimissa, niin niiden vahvuudet ovat olleet muualla kuin dynamiikassa. Tilanne ei muuttunut radikaalisti edes Bel Canton REF500S-päätevahvistimella ja DAC 3:lla. Suurempi elementti ja herkkyys voisivat korjata tilannetta.

Yhteenveto

Acapellaan usein keskusteluissa liitettävät neutraalius ja tasapainoisuus näyttivät olevan läsnä perheen toiseksi edullisimmassakin mallissa. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin se tosiasia, että mistään muusta kaiuttimesta, hintaluokasta riippumatta, en ole toistaiseksi löytänyt vastaavaa itseäni miellyttävää tasapainoisuutta perinteisempien ominaisuuksien ja erityisen hienon äänimaisemallisen ilmaisuvoiman kanssa.

Ominaisuuksiensa puolesta 5th Avenue mk2 on paikoin huippukaiutin, paikoin mielipiteiden vuolaan virran vedenjakaja. Se ei varmastikaan ole jokaisen kaiutin, ja onnistuneelle hankintapäätökselle huolellinen kuuntelu onkin ehdoton edellytys, vieläpä mielellään omassa kuuntelutilassa. Koska 5th Avenue mk2 on rakenteeltaan ympärisäteilevä, kuuntelutilan malli ja vaimennus vaikuttavat suuresti siihen, kuinka sen vahvuudet saadaan esiin. Kokemusteni perusteella lasia ja kovia pintoja symmetrisesti sisältävä huone ei kaikille toistimille sovi. Tällä kerralla muuttujat kohtasivat kuitenkin omaan makuuni poikkeuksellisen suotuisasti.

Acapella ei kuitenkaan ole yksin ympärisäteilevien kaiuttimien alalla. Kilpailijoiksi voidaan poimia nyt ainakin pari tuotemerkkiä: German Physics, jonka erikoisiin elementteihin perustuvat ympärisäteilevät kaiuttimet ovat alalla käsite, sekä Duevel, joka pitäytyy kautta mallistonsa ympärisäteilevissä ratkaisuissa. Toki germaanien katraaseen tulisi laskea myös MBL, mutta hintasyistä se ei enää ole suora kilpailija nyt testatulle 5th Avenue mk 2:lle. Kilpailijoita kuulematta on kuitenkin vaikea sanoa, minkä valmistajan näkemys on ”lähinnä” omaa korvaa. Asiakas, joka maksaa lähes 8000€ tai 9000€, riippuen viimeistelystä, tietänee kuitenkin, mitä on hankkimassa.

Tekniset tiedot

Herkkyys: 88 dB / W / m

Impedanssi: 4 Ohmia

Kuormituskapasiteetti: 80 W - 250 W / 10 ms

Mitat (H x W x D): 1070 x 260 x 320 mm

Paino noin 23 kg

Hinta Suomessa: 7875 € puupintaisena, 8775€ valkoisella tai mustalla akryylipinnalla

Maahantuoja

Hifiguru Oy

www.hifiguru.fi

In English

Foreword

Gerrman based Acapella Acoustics has specialized to horn loudspeakers. It has probably earned its world class - reputation by the room filling (in size and sound) speaker systems, especially those who employ the exotic plasma tweeter. For those without the money and / or space the plasma tweeter can be bought separately as well. Some of you may also have seen the man behind the company, herr Herman Winters, who together with Alfred Rudolph is responsible for the product line.

Acapella 5th Avenue mk2 doesn´t have any horns or plasma tweeter. This meter-or-so high pillar, however, is finished with the highest standards. At first look one could easily fail to recognize it as a speaker, as it doesn´t look like conventional box, planar or… Well any other speaker I´ve ever seen.

A closer look reveals a Seas coaxial speaker element at the top of the construction. But instead of facing to the listening position, it shoots straight to the ceiling. Next to the element there is a reflex port, facing also upwards. Ah, and there is similar Seas inside the cabinet facing down (!) the floor. However, it cannot be seen from the outside. The sound from the lower element has been at least mechanically filtered, since there is soft foam–like material inside, seen from the floor level. The inner structure has not been revealed or commented by the manufacturer, but is probably some sort of a Helmholtz resonator. The Acapella 5th Avenue mk2 is omnidirectional, which means that the sound radiates 360 degrees. One does easily wonder what has been the thriving force to create totally new approach, without any trace to the earlier horn heritage!?

Further investigation reveals that the flawless piano white surface is made of acrylic. This adds to the weight and price when compared to the more affordable wood veneers. Speaker binding posts are of very high quality, but unfortunately they won´t accept banana plugs. Their location may also be considered a little eccentric as they are facing downwards against the floor. This causes either to lay the speaker on the floor or ask for a fellow audiophile to turn the speaker a little for wire connections.

Equipment and listening room

The main source was Audio Research CD 3 mk2 paired with AES/EBU to Audio Research DAC 7 D/A - converter. Amplifier was Audio Research VSi60. Connection between CD and a DAC was done via Cardas Cross AES/EBU. Loudspeaker cables were Cardas Crosses. Between the amp and a D/A converter was Cardas Cross. Secondary source was Sonos player 90, connected to the D/A –converter with Cardas coax cable. Third source was an Apple Macbook Pro (late model), connected to the D/A – converter via Cardas Cleas USB BUSS –cable.

Acapellas were also tested with a Bel Canto – combination of DAC3 - / REF500S, with Cardas Cross XLR –cables. The rest of the cables were as described above.

The listening room was close to 40 square meters of wooden house acoustics. It has not been acoustically treated being far from over-damped, like an average room with some garments, carpets and furniture. However an integration of a kitchen and TV–room makes the complete listening space considerably bigger. Additionally the room has bay-windows at the front and back walls.

Everyone ever dealt with speakers have most likely faced the joys and sorrows of a speaker placing. With some speakers it is almost impossible to find the right compromise. You may end up having the singer standing in front of you, singing some distant place behind the speakers or worst of all, singing here and there without actual pinpoint location. Then there are speakers that really nail you down, almost literally. But if you dare to move your head, it all collapses and there goes the illusion. Or, to make the list longer, those speakers which basically have it all there in a nice balance, but fail to project the soundscape right. In these cases the lead singer, for example, is trying to sing on a floor level, but just can´t make it all the way up. And so on. Sometimes these symptoms can be dealt with, at least to some extent, by changing the listening location, the distance between the speakers and such methods. The 5th Ave will stand out the crowd, since the structure somewhat makes it easier to locate into room, at least in my case.

However knowing my room acoustics I have grown into the fact that it takes time to find the best compromise and location, especially if a newcomer has a specially demanding character. But, once it all snaps into place, you know it. In this case it took couple of weeks since the 5th´s were taken straight out of the package without burn in. At the end the speakers settled to a location where both they are almost as widely placed to the bay-windows as possible, having a healthy meter to the wall behind them. Then, depending on the mood, I varied my listening chair location from 2 to 5 meters from the speakers.

Listening

5^th Avenue mk2 is a sound projector. It painted the whole front wall with a live sized performance. At the beginning it was difficult to comprehend the nature of such an effective stage. The sound literally filled the room from the floor to the ceiling. 

Especially with well recorded acoustic instruments one was taken into a fantastic journey. From Telemann to Thelonius, they worked like a charm. Choir music from different eras benefitted the most and from time to time I could swear I was there – wherever that may be. With small scale vocal jazz the singer seemed to be clearly amongst us in the room maintaining still appropriate distance, unlike for example some panel speakers, which tend to bring the vocalist into your face. For reaching that wow –factor the volume had to be cranked up a little. By very low volumes the show seemed to miss the sparkle and drama.   

After a while, once ears had adapted into the new sound it was easy to note that the impressive presentation was not lacking the average hifi values; midrange was free of noticeable colorations and the sound had a decent overall resolution. As hinted the color of the human voice had a natural balance. Cello was barely missing anything from that majestic voicing, although I have to admit that I have heard a more dramatic and touching presentation before.

At times I felt that the upper treble could have been a little more sophisticated and extended as well. Based on my memory it was not on par with such fine examples like Martin Logan Stage or Audio Physic Virgo V, both different from each other but still reaching touch finer results. This may have been an indication of the origins of the coaxial element and its limitations. At the end, this can also be more a matter of personal taste than anything else.

The bass went down and was healthy enough, if my ears are to be trusted. Catalyzed by the room organ music was reproduced with good bottom end impact, especially when taking account the size of the speaker and the nature of its elements. What was lacked in the ultimate level and depth was still made up above average. There was no boominess at all which indicates that the construction is optimally tuned and does not add meaningful cabin resonances. Totally different story are the two bass modes apparently evident in my room; one on 100Hz and the other at 30Hz. They were there also with Acapellas, naturally. Well behind my otherwise optimal listening position the bass settled closer to optimal, but then the speaker related virtues suffered too much.

With heavily produced (compressed) pop music the result was not always predictable. 5^th Avenue was trying to make its magic sometimes too intensively which can dramatize or even modify the very nature of the source. This caused some strangeness into the sound like being somehow out of phase. But on the other hand some of the late´60´s and early ´70´s psychedelic and progressive studio sessions gained really hand-touchable and natural-like results.

Where this beauty-of-a-loudspeaker suffered the most were dynamics. This is probably due to the used co-axial Seas elements. Although I have had a pleasure to witness the advantage of such an element structure, it was elsewhere, mostly in consistency and coherence. The same result was evident with Bel Canto electronics.

Summary

The neutrality which is often connected to products of Acapella seemed to be right there. However the most impressive single thing was the way the speaker reproduced/created the touch of a concert. I was face to face with an amazing sonic picture. The fact is that I have not heard anything like it before, regardless the price of the speakers. The balanced voicing together with the sheer size of the sonic picture make it a winner for my ears.

The qualities will justify 5th Avenue mk2´s existence. To some extent it is a great or even a tremendous loudspeaker. But because it has clear personality it will also share opinions. Surely it won´t fit the bill for everybody, so extensive tests at home are necessary. Because of the omnidirectional nature, listening rooms have great effect on the performance. 

Acapella is not alone with omnidirectional speakers. There are heavy local competitors like German Physics, Duevel and even MBL at the very top-level but being also in a totally different price class. Without listening it is difficult to say which of these manufacturers has managed to make the most “out-of-the-box” sonic presentation. However customers, who are willing to pay from 8000€ to 9000€ are likely well aware of their preferences and requirements.

Technical data

Efficiency:  88 dB / W / m

Impedance: 4 Ohm

Load capacity: 80 W - 250 W / 10 ms

Measures: (H x W x D): 1070 x 260 x 320 mm

Weight: 23 kg

Price in Finland: 7875 € wood veneer, 8775€ white / black acrylic

Importer

Hifiguru Oy

www.hifiguru.fi