Kuunteluarvio
|
|||
|
Päivitetty 26.11.2000 HIFI exclusiv 3/92 Julkaistu Acapella Audio Artsin
luvalla
A Capella Audio Arts Fidelio, High Fidelio, High Fidelio bassomoduli Alfred Rudolph kuuluu saksalaisen highend -elämän tunnetuimpiin pioneereihin. Hän on luonut erään maailman parhaista, suurimmista ja kauneimmista kaiutinjärjestelmistä. Tuhannet nenät litistyivät äskettäin BMW:n näyttelypaviljongin ikkunoihin ihailemaan näitä jättimäisiä palloaaltotorvia. Ei kuitenkaan tarvitse olla miljonääri voidakseen nauttia lähes kaikista aidoille Rudolpheille tyypillisistä soinnillisista ja ulkonäöllisistä herkuista. Hifi-perfektionistia kutittaa miellyttävästi jo suosittu kaksitiejärjestelmä. Rudolphin osaamisesta voi vakuuttua jo pienellä Fidelio-perusmallilla ja hieman parannellulla High Fidelio-versiolla. Jos on tarvetta tehokkaampaan matalimpien bassojen toistoon, voi sijoittaa akustisesti ja ulkonäöllisesti yhteensopiviin subwoofereihin. Fidelio maksaa jalustoineen DEM 5200 (1992!) parilta. High -versio on 5340 DEM kalliimpi. Bassomodulit lisäävät laskua 7200 - 12000 DEM. Jälkihankintana hinta muodostuu vain hieman korkeammaksi kuin ostamalla yhdellä kertaa koko huippumalli. Lisähintaan on tietenkin saatavissa kaikkia ajateltavissa olevia viimeistely- ja materiaalivaihtoehtoja. Silmääni sopivat erityisen hyvin läpinäkyvät akryylijalustat, jotka valitettavasti nostivat hintaa 4900 D-markalla. Edellä mainitut hinnat eivät tietenkään ole mitään huokeita. Täytyy kuitenkin muistaa, että sillä rahalla saa huippuviimeistellyn, erityisen kauniin, voisi jopa sanoa koruesineen. Kuitenkin, kun kävelen huonekaluliikkeessä ja katselen hintalappuja, eivät Fideliot enää tunnu läheskään niin hintavilta. "Siinä sivussa" ne myös soivat niin elävästi, että kaiken kokeneen testijournalistinkin, kuten minun, on naureskeltava pelkästä ilosta. Jopa perusmallikin ilahduttaa temperamentillaan ja ilmavuudellaan. Mittausteknisesti tarkastellen impulssivaste on erittäin hyvä. Suora vaiheensiirto diskantin ja keskiäänisen välillä takaa vihdoinkin toimivan high end -toiston. Suurempi elementti jää vain 0,07 millisekuntia jälkeen. Acapellan suunnittelun aikaan heillä ei ollut käsillä minun käyttämääni MLSSA-tietokonejärjestelmää vaihemittaukseen. Vaihetarkkuus onnistui kultakorvilla, hyvällä harkinnalla ja miettimisellä ja tavanomaisin menetelmin tehdyillä kontrollimittauksilla. Jakosuodin hyödyntää elementin normaalia frekvenssipäästöä, ja ennen kaikkea jakotaajuus toteutetaan mahdollisimman yksinkertaisilla suotimilla. Kuuntelutestissä vakuutuimme perusäänialueen suuremmasta reagointiherkkyydestä ja paremmasta tarkkuudesta kuin Genesis IM 8300:lla ja paljon kalliimmalla Avalon MK II:lla. Focal-elementin bassorefleksikotelon hienosäätö pehmentää tietoisesti herrojen Thiele ja Small kokemusperäisiä arvoja, jotta reagointiherkkyys paranisi. Rakenne tuottaa muihin kaiuttimiin verrattuna vähemmän kumisevan, siistimmän soinnin. Kun mukaan liitettiin korrektisti reagoiva ja kompromissiton subwoofer, oli toisto kuunteluhuoneessani mielestäni hieman liian ohut. Tämä vaikutelma syntyi siitä, että jakosuodin verrattuna kaksitieratkaisuun vaimensi 100 ja 400 Hertzin välistä aluetta keskimäärin 2 dB. Kylmähköä luonnetta voidaan kuitenkin kompensoida, pienellä kytkimellä saadaan värähtelynvaimentajana toimiva toinen Focal-kela kytkettyä pois päältä. Tästä kuitenkin bassotoiston tarkkuus kärsii. Tarkasti jalustaan sopivat matalimpien bassojen elementit laajentavat kaksitiejärjestelmän 55 Hertziin ulottuvaa toistoaluetta 20 Hertziin. Niillä päästään melkein samoihin lukuihin kuin suurilla subwoofereillakin, mutta useimpiin musiikin lajeihin nämä hoikat, kauniit kaiuttimet antavat tarkan ja tukevan bassopohjan. Se, joka haluaa saada aikaan "maanjäristyksiä", joutuu hankkimaan ei yhtä kauniit ja akustisesti vaikeammin yhteen sovitettavat subwooferit. Keskirekisterin toistoon olin aluksi tyytymätön. Siksi testin tulo onkin viipyillyt. Fideliot ovat koristelleet jo vuoden verran kuunteluhuonettani, jossa ne ovat armottoman julkisesti olleet monien muiden testikandidaattien "hampaissa". Alfred Rudolph yritti toteuttaa tyypillisen high end -unelman, ja jättää vaimennusmateriaalin pois. Hän sijoitti koteloon vaimennusmaton sijaan eräänlaisen diffuusorin, vinon, noin viisi senttiä läpimitaltaan olevan sauvan, jonka piti vakauttaa toistoon vaikuttava kaiuttimen kotelon sisäinen elämä. Tämä ei aivan onnistunut, ja tuloksena hieman häiritsevä, kumiseva sointi. Parin kuukauden päästä A Capella Audio Arts´in pääsuunnittelija sitten korvasikin nämä keksinnöt sijoittamalla hieman villalevyä koteloihin. Tällaiset vaimennusaineet vaikuttavat ensisijaisesti matalimpien äänien resonansseihin. Kokemusperäisesti en huomannut taajuustoistossa tai vaimentumisspektrissä mitattavissa olevia muutoksia. Kuitenkin muutokset tuntuivat parantaneen kokonaisuutta. Värittymät häipyivät häiritsemättömälle tasolle. Pieni kotelon soinnin jäämä mennee vähäisen, muuten esimerkillisen, 500 Hertzin kieppeillä olevan taajuustoiston vastekäyrän tiliin. Diskanttitoisto poikkeaa sivusuunnassa 30 astetta kohtisuorasta. Kuten monet muutkin kotelot, parhaat tulokset saavutettiin lähes kohtisuoralla kaiuttimien suuntauksella. Minun huonosti vaimennetussa kuunteluhuoneessani diskantti kävi hieman liikaa päälle. Tätä ominaisuutta en voinut poistaa huoneakustiikkakytkimillä. Siksipä Alfred Rudolphin piti taas kyläillä, ja asentaa pari kyseistä ongelmaa varten suunniteltua vastusta. Tämän jälkeen viulut säteilivät hopeisina, ilman hermoja raastavaa metallikkuutta. 2500 Hertzissä mukaan tulevan diskanttielementin Dynaudio rakentaa vain A Capellaa varten. Jollei ota huomioon tuskin merkityksellistä 16 kHz:n kohdalla löytyvää resonanssia, virheitä ei juuri ole löydettävissä. Kuuntelijan korvan korkeudelle, ulkonäöllisesti ja soinnillisesti ihanteelliseen paikkaan sijoitettuun elementtiin on Rudolph asentanut eräänlaisen torven pidennyksen. Aukko suojaa ajuria kotelon sisäisiltä seisovilta aalloilta. Kuuntelutesti osoitti, että tanskalainen kalotti toimii mitä parhaiten ranskalaisen kollegansa kanssa. Siirryttäessä elementistä toiseen, ei ollut havaittavissa muutoksia soinnin luonteessa. Nykyään on vain pari highend -kaiutinta, esimerkiksi Genesis ja Outsider, jotka ovat vielä ilmavampia, yksityiskohtaisempia ja hieman samettisempia ja jotka äärimmäisillä voimakkuuksilla toimivat vielä ponnistelemattomammin. Homogeniteetillaan Fidelio kuitenkin korvaa nämä pienet puutteet. Toisaalta tiedämme yleisesti, että jos kotelo värähtelee, parhaatkaan elementit tai jakosuotimet eivät voi auttaa. Jokainen kotelonrakentaja pyrkii siis mekaanisesti mahdollisimman resonoimattomaan rakenteeseen. Fideliossa vakautus onnistuu tavanomaista paremmin. Takaseinät kiinnitetään ruuveilla jäykkiin metallilevyihin, ja kiiltelevä etuseinä on akustisesti kuollutta akryyli-puu -rakennetta. Teknisesti ja ulkonäöllisesti todellinen herkkupala on loistavaksi kiillotettu, platinoitu bassoelementin messinkikiinnike. High -versiossamme se oli myös etupaneelin väriseksi lakattu. Tämä kaunis osa ei 2,5 kilon painollaan jätä bassotoiston ajoituksessa toivomisen varaa. Fidelion hyveet tarjosivat väsymättömälle kokeilijalle, Alfred Rudolphille ihanteellisen peruslähtökohdan hänelle tyypilliselle parantelutyömaalle. Tällaisessa, ilmavassa ja suorituskykyisessä kaiuttimessa jokainen parannus tuntuu paljon helpommin kuin keskivertotavarassa. Näinpä syntyi High Fidelio. Ensiksi jäykistettiin alempien keskiäänten kotelo. Ruuvien ihanteellinen kiristysmomentti löydettiin kuuntelemalla. kuten objektiivin tarkentaminen, löytyi ihanteellinen kiristysaste kuuntelemalla liukuvaa siniaaltoa, kunnes sointi oli puhtaimmillaan. Toiseksi piti myös akryyli-puu -seinien väistyä vielä jäykempien messinki-puu -kerrosrakenteiden tieltä. Tähänkin mennessä ankarat Focal-elementtien laatuvaatimukset, jotka mahdollistivat yli puolet parannuksista, koventuivat entisestään High -malleissa. Niiden piti suoriutua merkittävästi kovemmista äänenvoimakkuuksista ilman pienintäkään häiriötä. Suodin rakennetaan entistäkin paremmista osista pienemmillä toleransseilla. High Fidelion sisäjohdotus tehdään keramiikkaeristeisin hopeakaapelein. Johtimet viedään ilman liittimiä ulkopinnalle puhtaan kuparisille napaliittimille. Kun niihin kiinnitetään samalla tavalla suunniteltu A Capellan kaiutinkaapeli, on niissä hopea hopeaa vasten. Reipas ruuvin käännös riittää tekemään liitoksesta ilmatiiviin, jolloin korroosiolle ei paljon anneta mahdollisuuksia.
Jakosuotimen irtonainen johdotus ei näytä kovin kauniilta. Sillä on kuitenkin perusteensa high end -kaiuttimissa. Suodin on paras ikinä mittaamistamme. Bassomoduulilla on kaksitiejärjestelmään verrattuna erilainen suodin, joka on puhtailla kupariliitimillä yhdistetty. High Fideliossa toimivat parhaiten A Capella Audio Art´s -kaiutinkaapelit, joiden eristeenä on keramiikkaa. Niillä on suora yhteys samanlaiseen sisäkaapelointiin. Suosittelen lämpimimmin hopeakaapeleita. Ne ovat löytämistäni paras partneri Fideliolle. Ennen kaikkea niiden erinomainen sointipuhtaus yhdistettynä korkeimpien äänten toistoon tekivät minuun vaikutuksen. Tyypillinen ylimpien diskanttien liiallinen kirkkaus ei ollut ollenkaan häiritsevä. Luonnollisuus ja plastiikka voittavat kuparikaapelit mennen tullen. Aiemmin juuri ja juuri huomatut kaiuttimien tekniset kulmikkuudet katosivat yhtäkkiä. Myös muuten pitävät viileät analyytikot Fideliota lämpimänä ja täyteläisenä kuuntelukaverina. Se on nopeasti reagoiva ja ilmava, että tavallisesti oikeastaan vähemmän tarkka pentodivahvistin MFA M200 alkoi kuulostaa paremmalta. Näillä ihastuttavilla putkimonoilla duisburgilaiset hifi-luomukset soivat luonnollisimmillaan. Ne eivät tunnu niin erottelevilta kuin Mark Levinson No. 20.5, mutta ne antavat kiinteämmän tilavaikutelman. Kaiuttimien laatua vastaavilla äänitteillä orkesteriäänet tulevat uskomattoman hyvin kuulijalle akustisesti homogeenisessa tilassa. Suuren M200:n suorituskykyä todellakin tarvitaan, jos halutaan käyttää High Fidelion täysiä mahdollisuuksia. 90 dB metrin etäisyydeltä vaatii jo 6,4 volttia. Tämä jännite vastaa viittä ohmia noin neljään wattiin. MFA:lla ja 20.5:llä saavutti pieni kaiutin puhdasta toistoa nupit kaakossa 100 dB neljän metrin etäisyydellä. Se soi niin hyvin, lujaa ja dynaamisesti, että voisi kuvitella kyse olevan suuremmista laitteista. Väistämätön ero suurempiin on vain sen kyvyssä täyttää koko huonetila äänellä. High -varustelu ei tee Fideliosta mitään täysin uutta kaiutinta. Luonne säilyy ennallaan. Vahvat puolet tulevat vain paremmin esiin. Voittopuolelle tulee vääristymättömyys ja ilmavuus. Kuitenkin taso voi vielä nousta. Olemme jo sillä korkeudella, jossa jokainen pieni yksityiskohta vaikuttaa. Huolellinen sijoittelu kuuntelutilaan on ensimmäinen edellytys hyvään tulokseen. Tukevasta alustasta olette jo luultavasti huolehtineet. Sille ei tässä tapauksessa voi antaa liikaa painoarvoa. Koteloiden pienimmistäkin liikkumismahdollisuuksista tulee päästä eroon. Koska lattiat ovat erilaisia, yleispäteviä neuvoja ei voi antaa. Omalla puulattiallani piikit antoivat hyvän tuloksen, piikeillä varustetut kaiuttimet graniittilaatalla vielä paremman. Perfektionistit voivat vielä rauhoittaa koteloita raskailla ulkopuolisilla painoilla. Jotta ulkonäkö ei kärsisi, Alfred Rudolph on suunnitellut Fideliota varten "Faaraon". Koska hänen ei tätä kaunista kivihattua kannata itse valmistaa, on siitä tehty vain kaksi mallikappaletta. kiinnostuneet asiakkaat saavat piirustukset ilmaiseksi, ja voivat sitten vain kävellä lähimmälle kivenveistämölle. En aluksi halunnut uskoa, että "Faarao" toisi ihmiskunnalle pienen, mutta hifisteille suuren askeleen totuuden suuntaan. Pienen laitteiston mahdolliset yhdistelmät alkoivat ihastuttaa minua kuten sen henkistä isääkin. oli vain ajan kysymys, kun yhdistin pääteasteet vuorotellen Mark Levinson No. 25S -phonoasteeseen ja super- D/A -muuntimeen No. 30. Mikä voitto, mikä ilo! Vihdoin näytti siltä, että kaikki mahdollinen oli saavutettu. Pari iltaa saatoin kuunnella ihastuttavaa musiikkia ajattelematta sen enempää parantelumahdollisuuksia. Sen jälkeen tuli taas uusi uhri testattavaksi. Silloin pakostakin katosi himo saavutetun parantamiseen, asiaan, joka kaikille audiofiileille tuo sekä nautintoa että kärsimystä, jotka etenkin Fidelion kohdalla tulivat mitä selvimmin esiin.
|
||
