Merkkinä Acapella on tullut tutuksi
huippuluokan torvikaiuttimistaan, joissa diskanttina käytetään
plasmadiskanttia. Mutta mallistossa on muutama ”tavallisempi”
kaiutin, Fortune, Harlekin, LaMusika ja High Harlekin. Kaikille
yhteistä kuitenkin on se, että kaikkien kaiuttimien
suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota kotelon
äärimmäisen resonoimattomaan rakenteeseen.
Itselläni oli
kokemusta Acapella Harlekineista. Niiden
aavistuksen ”lämmin” yläbasso ei tuntunut pidemmän päälle
toimivan kuunteluhuoneessani niin hyvin kuin olisi voinut toivoa.
Ajatukset kerrostaloon muutosta
herättivät kiinnostuksen LaMusikaan ja
vihdoin tarjoutuikin
tilaisuus perehtyä tarkemmin
niiden ääneen.
Kuunteluhuoneena arviossa on oma
olohuoneeni joka on tiilirakenteisessa rivitalossa. Huoneen
mitat ovat; leveys 3,8 m * pituus 5,2 m. Eli noin 20m2.
Kaiuttimet olivat lyhyemmällä, ikkuna seinällä ja kuuntelupaikka
n.3,3 m kaiuttimien keskeltä mitattuna. Kaiuttimilla etäisyyttä
takaseinään (etulevystä mitattuna) 1,4 m, kaiuttimien välinen
etäisyys 2,4 m ja kaiuttimilla oli etäisyyttä sivuseinistä 63cm.
Kaiuttimet olivat hieman kuulijan ohi käännettynä.
Niille, joille LaMusika ei jo
ennestään ole tuttu kaiutin, kerrottaneen että LaMusika on
tinkimättömästi rakennettu erittäin korkeatasoinen
jalustakaiutin. Ja asettaa useat itseään huomattavasti
isommatkin kaiuttimet tukalaan tilanteeseen.
Ääni
Yleisvaikutelma: Ääni on
neutraali ja varsin tasapainoinen, erottelutarkkuus on hyvä – ei
kuitenkaan rasittava, ilmava, dynamiikka mielestäni erinomainen,
etenkin kaiuttimen pieni koko huomioiden. Myös kaiuttimen
alarekisteri on sävykäs, vaikkei se ulotukaan erityisen
matalalle. Kuitenkin, kaiuttimen paras puoli mielestäni on se,
että musiikki kuulostaa yksinkertaisesti oikealta, jaksaa
nauttia pitkistäkin kuunteluhetkistä, ladaten vain uutta levyä
toisensa perään soittimeen.
Äänikuva leveyssuunnassa
on jonkin verran parempi kuin Harlekinissa, ääni irtoaa täysin
kaiuttimista, soittimet paikallistuvat erinomaisesti, äänikuva
on syvyyssuunnassa kolmiulotteinen ja iso. Ensin kokeilin
kaiuttimia samoilla paikoilla kuin Harlekinit olivat. Myöhemmin
kokeilin siirtää LaMusikoita enemmän irti takaseinästä, näin
äänikuvan kolmiulotteisuus tuli esiin huomattavasti paremmin.
Ylärekisteri on heleä,
ilmava ja sävykäs.
Keskialueen erottelu on
hyvä, puhdas ja varsin ilmava. Ehkä aavistuksen lämpimään
kallellaan.
Alarekisteri on kuivahko,
bassossa on mahtavasti sävyjä, eikä kuminaa esiinny. Basso on
myös hyvin balanssissa ja erotteleva. Vaikka LaMusika ei
huonetta tärisytäkään, niin basso ulottuu mielestäni myös
riittävän alas, eikä subwooferia välttämättä tarvita. Bassoissa
on myös iskevyyttä.
Dynamiikka on erinomainen
pienin varauksin.
Vaikutelmat
musiikilla
George Duke – After Hours
levyllä ”After dinner drink” bassot toistuvat sävykkäästi,
äänessä on ilmaa, pellit helähtävät puhtaasti. ”Fom dusk to
dawn” kappaleen hammond soi puhtaasti, - ja kyllä, tässä
viimeistäänkin vahvistuu bassojen mahtava sävypaletti, ja
todellakin, ulottuvuus on riittävä.
Eaglesin ”Hotel
California” –kappeleen liveversio kuulostaa upealta, soittimien
paikat löytyvät helposti, parasta antia kappaleen aikana on
ehdottomasti akustisen kitaran kielten soinnut. Myös solistin,
Don Henleyn käheähkö laulu kuulostaa oikealta, äänessä on
läsnäolon tuntua.
Toinen highlight levyltä
mielestäni on ”i can’t tell you why” kappale jossa kaunisääninen
Timoty B. Smith on päästetty laulamaan. Myös yleisön tyytyväiset
taputukset välittyvät kuuntelupaikalle oikein mukavasti.
Janis Ianin musiikissa
huomioni kiinnittyy akustisen kitaran sointiin. En muista
kuulleeni moniakaan kaiuttimia joista akustinen kitara toistuisi
näin ”livemäisesti”.
Yhteenveto
En epäröi laisinkaan lukea
LaMusikaa omien suosikkieni joukkoon. Itse en kokeillut
Acapellaa muilla oheislaitteilla, mutta uskoisin myös tämän
kaiuttimen olevan herkkä muiden komponenttien laadulle. Ainakin
Harlekinin parissa tämä huomio piti hyvin paikkansa etenkin
johtojen osalta.
Acapella on osannut yhdistää
mainiosti erottelukyvyn ja musikaalisuuden samaan tuotteeseen.
Musiikkia jaksaa kuunnella tuntikausia väsymättä.
Vertailulaitteisto
- Kuunteluhuone 20m2.
- Sonic Frontiers SFCD1,
(Telefunken ECC88 ”NOS” putkilla) CD-soitin
- Krell KAV-300i Integroitu
vahvistin
- Transparent Music Wave
kaiutinkaapelit
- Transparent Balanced Music
Link välijohdot
- Siltech SPO-18 verkkojohdot
Arviossa käytetty musiikki:
- George Duke – After Hours
- Eagles – The Hell Freezes
Over
- Kari Bremnes – Norwegian
Mood (HDCD)
- Janis Ian – Breaking Silence
- Yello – The Eye
- Chris Jones – Roadhouses &
Automobiles
- Ayreon – Universal Migrator
- Ja lukuisia muita ääniteitä.
Tekniset tiedot
- Herkkyys: 89 dB / W / m
- Impedanssi: 8 Ohm
- Mitat H x W x D: 560 x 248 x
515 mm
- Paino. 25 kg
- Suositeltava vahvistinteho:
20 W ylöspäin
Maahantuoja:
Hifiguru Oy
Hinta: 7500 € / pari (ilman
jalustoja)
