Kuunteluarvio:
Acapella Violon 1

Päivitetty 29.10.2000

Stereo 10/95

Julkaistu Acapella Audio Artsin luvalla
Käännös Timo Mäkinen / Hifi Guru Oy

Acapella Duisburgista on tehnyt jo yli kaksikymmentä vuotta huippukaiuttimia, niin perinteisiä kuin torvisellaisiakin. Onko totta, mitä merkin fanit väittävät: Jos kerran torvikaiutin, sen täytyy olla duisburgilainen? Testissä Violon 1.

Jupeille ja hienohelmoille ei Duisburg ole mikään ihannekaupunki. Nämä kun eivät pääse siellä pitkin päivää elvistelemään elintasollaan, maullaan tai uusilla hankinnoillaan. Duisburgissa tehdään töitä, jopa raadetaan, siellä saattaa jopa joutua ajamaan soratiellä... Elämää eletään omien sääntöjen mukaan, ja vain työn tulokset ratkaisevat.

Tähän ilmapiiriin sopii eräs Saksan vanhimmista High End -valmistajista ja sen asialleen omistautuneet työntekijät. Acapella on kaiutinpaja, joka on tehnyt äänentoiston historiaa ja kirjoittaa siihen myös koko ajan uusia lukuja. Äärimmäisyyksien tekijä. Tarjonta ulottuu pienestä, hienosta Fideliosta jättimäisiin torvijärjestelmiin, joiden hinta nousee helposti kuusinumeroiseksi.

Miksi Acapellan soivat luomukset sitten ovat niin kalliita? Koska ne ovat niin hienoa muotoilua? Se huitaisu menee ohi. Acapella on niin kallis, koska siinä ei ole  kompromissejä ja se on parhaista materiaaleista aikaa vievänä käsityönä valmistettu. Se, että nämä kaiuttimet myös näyttävät hyviltä, on herroille Hermann Winters ja Alfred Rudolph vain mukava, mutta varmasti myyntiä edistävä sivuseikka.

Violon 1 -kaiutinjärjestelmä on jotain aivan muuta kuin pelkkä muotoilujippo. Se kehitettiin ensisijaisesti korvia hiveleväksi High End laitteeksi, ulkonäkö tulee vasta kolmannella sijalla.

Violon 1 on Acapella -torvikaiutinsarjan viimeisin tulokas. Sen "isoisää", Celestron 1:tä arvostin jo suuresti, siltä on Violon 1 perinyt keskiäänitorven, plasmadiskantin ja bassoyksiköiden järjestelyn. Bassoissa jäi myös Celestron 1:ssä "pakollinen" torvi pois, jotka kuitenkin järjestelmää kasvatettaessa voidaan liittää mukaan. Celestronia pystyi siis kasvattamaan kuuntelijan halujen mukaan. Samalla tietysti kasvoi myös hinta tälle moduulirakenteiselle kaiuttimelle. Tässä oli Wintersille ja Rudolphille mitä parhain peruste sijoittaa Celestron-klassikon ainekset yhteen ja samaan laatikkoon. Se oli jo nimeltään Violon, tämän meidän Benjaminimme "isä".

Myykö Acapella siis vanhaa viiniä uudessa leilissä? (Sehän ei sinänsä olisi mikään haitta...)

Nyt testaamamme Violon 1:n sukulaisuus edeltäjiinsä rajoittuu kuitenkin vain perusrakenteeseen. Ulkonäöltään, tyyliltään ja soinniltaan se on oma persoonallisuutensa. Perusvarustuksessaan sen hinta on 32000 DEM , hopeajohdotettuna ja akryylikerroksin vahvistetulla kotelolla varustettuna jopa 47000 DEM.

Violon on mielestäni eräs johdonmukaisimmista torvijärjestelmistä, koska se ei soi kuten suppilokriitikot ja torvifanit joko pelkäävät tai riemuitsevat.

Listatkaamme heidän argumenttinsa ja tutkikaamme, saako Violon moitteita vai voitonlaakereita.

Väite 1: "Torvikaiuttimissa on värittymiä".
Tämä ei päde Acapellaan. Kuunteluhuoneessani järjestelmä hämmästytti harvoin kuullulla tasapainoisuudellaan. Vapaasti muotoillen lausetta "Jokainen kaiutin kasvattaa kuuntelijaansa" voimme sanoa, että Violon vaatii vaikeata ja monimutkaista orkesterimusiikkia tai todella huipputenoreita tai -sopraanoja oikean laatunsa paljastamiseksi. Värittymiä? Ei sen enempää eikä vähempää kuin vastaavissa kaiuttimissa samassa painoluokassa.

Väite 2: "Torvikaiuttimet vaativat huomattavan suuren kuunteluetäisyyden."
Eipä tämäkään sovi Violoniin. Sain kuunteluhuoneessani hyviä tuloksia jopa 180 sentin etäisyydellä! Myöskään verhoutuneisuutta ei esiintynyt.

Mutta Väite 3:"Torvista irtoaa ainakin dynamiikkaa" ei vastoin odotuksia oikein toteutunutkaan. Violon 1 ei ole mikään muurinmurtaja, joka wattikääpiövahvistimillakin peittoaisi palokunnan. Sointitasapaino ja hämmästyttävän hyvin reagoiva ja oikea-aikainen sointikäytös vaativat veronsa, tässä tapauksessa tehoa. Jotta sain tarpeeksi "usvaa putkeen", täytyi minun ottaa käyttöön mahtavat McIntosh MC 1000-päätteet. Amerikkalaisilla wattihirviöillä tykkiä riitti saamaan paatuneimmillekin torvifriikeille tipan silmään.

Väite 4: "Torvet suuntaavat eivätkä anna hyvää tilavaikutelmaa."
Totta, Violon 1 naulitsi minut tiukasti kuuntelutuoliini, juuri sen vieressä sointi oli vielä hyvä, mutta reilusti akselilta sivuun siirtyminen aiheutti epätarkkuutta... Kuuntelijan täytyy siis istua vain oikeassa paikassa...

Silloin kokee koko lumon. Violon 1 luo ihmeellisen tilantunnun, elämää suuremman esittäjän läsnäolon, kuin koko suuri orkesteri olisi paikalla tai pienyhtye kuvitteellisella näyttämöllään. Tämä elävyys korostuu entisestään, kun käytössä on live-äänitteitä. Silloin Violon 1 luo henkeäsalpaavan ilmapiirin, et kuule enää kaiuttimia jotka toistavat säilöttyä musiikkia, vaan olet paikalla. Monen muun kaiuttimen luoma "Hifi-etäisyys" puuttuu.

Violon 1:n kanssa on upeaa elää. Ruokkikaa sitä hyvällä pääteasteella ja vastaavan tasoisilla muilla komponenteilla. Silloin voit vain hymyillä vinosti väitteille torvikaiuttimien ominaisuuksista. Violon on hyvä. Tosi hyvä.

Testiprofiili Acapella Violon 1

Satumaisesti viimeistelty, erinomainen sointi, erittäin hyvät mittausarvot: Violon 1 yhdistää torvikaiuttimien viehätyksen erittäin hyvien kotelokaiuttimien parhaisiin puoliin. Parhaat tulokset saavutetaan kunnollisilla vahvistimilla ja optimaalisella kuuntelupaikalla.

STEREO TESTITULOS: ERINOMAINEN

All Rights Reserved
© 2000-2006 highendnews.com