Kuunteluarvio
|
|
|
Päivitetty 7.11.2000 Wolfgang Tunze Alkuperäinen artikkeli ilmestynyt
Frankfurter Allgemeine Zeitungissa 8.9.1998
Highend -tarjouksia huonekalumyymälässä - Violoncello -torvikaiuttimet konsertissa Viihde-elektroniikan ammattijournalistin uran aikana tekemieni kuuntelutestien määrää on vaikea arvioida, mieleeni on jäänyt kourallinen kokemuksia laitteista, jotka aina tulevat säilymään mielessä. Eräs tällainen kokemus liittyy Alfred Rudolphiin ja hänen Acapella -merkkiinsä. Duisburgilainen highend -kaiutinvalmistaja on luonut Triolon -mallillaan koko hifimaailman mahtavimman torvikaiutinrakennelman. Laitetta ei todellakaan voi noin vain sijoittaa kuuntelutilaan, kuunteluhuone on rakennettava niiden ympärille! Tällaisten kaiuttimien dynaamisen alkuvoiman kuvaamiseen eivät normaalit ilmaisut riitä. Sen kykyihin kuuluu mahtavien orkesterituttien ja todentuntuisen rock-rajuilman luonnonmukainen toisto, lisäksi se suoriutuu tästä suverenisti, vaivattomasti, ponnistelematta. Pääsimme äskettäin kuuntelemaan melkeinpä kätevän kokoista, vain 220 cm korkeaa rudolphilaista ratkaisua epätavallisessa ympäristössä, jossa - varovasti sanottuna - Violoncello tuotti alkuvoimaisen kokemuksen. Kapeissa, vain nelikymmensenttisissä kaiuttimissa on sivukotelot, joihin keskiäänialueen 50-senttiset torvielementit on sijoitettu. Diskantti toistetaan niinikään torvilla, kullanhohtoisilla raskaasta pronssista valmistetuilla kaikusuppiloilla, joiden nielussa kimaltelee piskuinen valokaari. Diskanttielementti toimii ilman kalvoa, vain muutamalla kuutiomillimetrillä kuumaa, ionisoitua ilmaa. Erikoisvalmisteinen putkivahvistin huolehtii tarvittavasta korkeajännitteestä. Bassotoisto ei kuitenkaan tapahdu torvilla, fyysisessä koossa on pyritty inhimillisiin mittoihin. Rudolph liitti kaksi bassorefleksikoteloa päällekkäin. Keskiäänien torvet huolehtivat äänenpaineesta ja jarruttamattomasta dynamiikasta. Ionidiskantti puolestaan toistaa verrattoman tarkasti nopeita ja tarkkoja, pitsimäisiä musiikkisignaaleja - paljon puhuva yhdistelmä!
Laitteistokokonaisuus, jolla Violoncelloa kuuntelimme ei sekään ollut vaatimaton. Voimanantajana olivat legendaariset Jadis JA 200 -putkipäätteet, nuo unelmaisen kauniit ranskalaiset, joisden kymmenellä pentodiputjella houkutellaan 160 W erittäin särötöntä tehoa A-luokassa. Jadiksen virtalähteetkin olivat erilliset. Etuvahvistimena oli Jadiksen JP 80, äänilähteenä jousitetuilla jaloilla varustettu Jadis JD 2 CD-soitin, D/A -muuntimena JS2 DAC ja vinyylipyörittimenä Linn LP 12 Troika -äänirasialla varustettuna. Yhdistelmän hinta oli hopeakaapeleineen noin 180 000 DEM. Joka on vain Violoncelloista kiinnostunut, voi huokaista helpotuksesta, niiden hinnat lähtevät perusvarustuksella 42 000 DEM:sta. Kuvattu yhdistelmä loihti esiin kaiuttimien koko kapasiteetti ja mahdollisuudet. Violoncellojen sytyttävä temperamentti, soinnin ilo ja voima ihastutti meitä, mutta ei yllättänyt. Olimme vaikuttuneita uskomattomasta tarkkuudesta, millä suuret Acapellat välittivät tilavaikutelman, näyttivät soittimet oikeassa koossaan ja sijoittivat solistit oikeille paikoilleen. Kaiuttimet tuottivat sointivärit kaikissa nyansseissaan, orkesteri tulee kuunteluhuoneeseen kuin kirkas, yksityiskohtaisen tarkka talviöinen tähtitaivas. Entä pienimuotoisempi musiikki, esimerkiksi jousiyhtyeet? Voiko kaiutin, joka ulkonäöltään muistuttaa Jerikon pasuunaa, tuottaa torvistaan akustisen tarkkaa, herkkää viulunääntä? Tämähän on ollut vaikein kompastuskivi torvikaiuttimissa, mutta Violoncellot eivät jätä toivomisen varaa, nimeään enteillen. Ei edes aavistusta värittymistä ole havaittavissa. Oikean äänikuvan saavuttamiseksi läheisellä kuuntelupaikalla kaiutin on syytä kääntää hieman kuulijaa kohti. Eiväthän Violoncellot kuitenkaan ole kaiuttimet, joita täytyy kuunnella aivan vieressä. Ne soivat pakottomasti suurissakin tiloissa, kuten tässä tapauksessa: mainzilainen highend-liike Klaus Münch on tuonut soittolaitteistonsa Wohnstudio Raum- huonekaluliikkeeseen. Ympäristö on täynnä mattoja, kaappeja ja muita huonekaluja sekä kodintekstiilejä, silti voimme nauttia huippuluokan hifikonsertista. Kuuntelu kannattaa, vaikka ostoslistalta ei löytyisikään tilaa sisustustarvikkeille, varsinkaan kaiuttimille. Pienikin vierailu on vaivan arvoinen: Wohnstudio Raum sijaitsee, kuten kaikki Rein-Mainin alueen hifiharrastajat tietävät, pari askelta Mainzin rautatieasemalta.
|
