Kuunteluarvio:
Amphion Argon

Päivitetty 16.9.1999

Hifi-lehden testimenestyksen jälkeen suosituksi tullut Amphion Argon antaa edullisen ensivaikutelman itsestään: Kaiutin on erinomaisesti viimeistellyn ja tyylikkään näköinen alumiinisine elementteineen. Valmistaja on panostanut ulkoiseen olemukseen myyntiesitteitä ja websaittia myöten.

Ääni

Arviointi tehtiin syyskuun alussa -99 käyttäen kriteereitä, joita olen soveltanut kaikkiin tekemiini laitearvioihin ilman suhteutusta laitteen hintaluokkaan, ellei tekstistä muuta ilmene. Havainnot on kirjattu läsnäolijoiden konsensuksen mukaan, erimieliset havainnot on mainittu erikseen.

Yleisvaikutelma: neutraalia aavistuksen kirkkaampi balanssi, erottelutarkkuus on hyvä, lievää pyöreyttä ylemmässä alarekisterissä. Äänikuva leveyssuunassa epämääräinen, kaiuttimiin paikallistunut, syvyyssuunnassa rajoittunut.

Ylärekisteri on kirkas ja hieman kireä ja niukkasävyinen.

Keskialue on aavistuksen voimaton ja monilla soittimilla värittynyt. Transientit toistuvat tarkasti.

Alarekisterin ylempi osa on hieman pyöreä, alempi alarekisteri melko alas ulottuva ja sävykäs vaimentuen 45 Hz alalpuolella.

Dynamiikka toistuu kohtalaisesti, kokoisekseen tyypillisesti. Taajuuspyyhkäisy siniaallolla 10 Hz- 10 kHz kertoo vasteen olevan korvakuulolta melko tasainen keskialueelta ylempään diskanttiin, ilmeinen alumiinikartion resonanssi havaittavissa keskialueella.

Kuoro toistuu melko mukavasti. Naisvokaalissa oli havaittavissa lievää raakuutta ja voimakasta taipumusta ässien sihautteluun. Pianon ääni on häiritsevästi värittynyt, sointi muistuttaa sähköpianota. Vasket soivat tyydyttävästi, iso orkesteri soi melko erottelutarkasti, rajoitetusti tilainformaationta välittäen. Lyömäsoittimet toistuvat napakasti ja melko neutraalisti. Pellit ovat runsaat mutta häiritsevän kireät ilman ilmavuutta. Karkeus peittää alleen hienommat sävyt: "Vispilä muuttui teräsharjaksi". Soittimien paikallistuminen leveyssuunnassa jättää toivomisen varaa: Soittimet soivat tyypillisesti kaiuttimista, ei niiden välistä tai parhaimmillaankin niiden sijainti on epävarma, ei "paikoilleen lukittunut". Tilainformaation välittymisen puute häiritsi kuuntelijoita ja kaiuttimien sijoitteluun kokeiltiin lukuisia erilaisia vaihtoehtoja. Parhaiten Argonit soivat normaalissa kuuntelukolmiossa, jossa etäisyys kaiuttimiin oli noin 2,5 metriä ja kaiuttimien etäisyys diskantista diskanttiin noin 2 metriä melko suoraan kuulijaan päin käännettynä. Leveämpi sijoittelu aiheutti soittimien irtoamisen keskialueelta kaiuttimiin lopullisesti.

Yhteenveto

Kaiuttimen vahvuuksista, erottelutarkkuudesta ja alarekisterin ulotteisuudesta on helppo pitää. Kaiuttimet eivät kaipaa subwooferia avukseen musiikkikäytössä. Parhaimmillaan nämä ulkoisesti puoleensavetävät kaiuttimet soivat sähköisellä musiikilla joissa on normaalia dynamiikka. Kaiuttimet puolustavat paikkaansa audioharrastustaan aloittelevien kotihifistien järjestelmässä, monia viehättää hieman "loudness"-tyyppinen perussoundi jolle on aina taattu kaupallinen menestys. Vaativammassa musiikinkuuntelussa kokonaisuus jättää toivomisen varaa, vaikka hinta antaa anteeksi monta puutetta.

Tyyppi: 2- tie bassorefleksi

Elementit: 6½" Alumiinibasso, 3/4" alumiinidome
Taajuusvaste: 40 Hz - 20 kHz
Herkkyys: 84 dB
Jakotaajuus: 1800 Hz
Impedanssi: 8 ohmia
Tehosuositus: 20 - 150 wattia
Mitat: 38 (k), 20 (l), 29 (s) cm
Paino:
Hinta: 3900 mk/pr

Kuunteluolosuhteet:

Laitteisto:

Kuunteluhuone noin 30 m2, kevyesti akustoitu
Vertailukaiuttimet Hales Design Group Transcendence 8, PenAudio 7.6 cx
Vahvistin TacT Millenium Mk 2
Soitin Wadia 860
Kaiutinkaapelit Cardas

Äänitteet: