Tuli tilaisuus kuunnella Amphion Xenonia ja ProAc Responce
One SC:a vierekkäin. Tartuin oitis mahdollisuuteen ja kerron tässä mietteitäni
kuuntelusta, joka kesti reilun tunnin. Amphioneita kuunneltiin huomattavasti enemmän kuin
ProAC:n kaiuttimia. Elektroniikka oli Yamahan perustavaraa: kotiteatterivahvistin ja
CD-soitin. Kaapelit olivat niinikään perustavaraa. Kuuntelu tapahtui tavallisessa
puisessa omakotitalossa. Kaiuttimet olivat noin metrin etäisyyksillä seinistä ja niiden
väliin sattui televisio. Omia levyjä ei ollut mukana, mutta onneksi talolla oli tarjota
pari tuttua kiekkoa. Toivoakseni kaikilla on nyt käsitys olosuhteista, jotka eivät
suinkaan olleet parhaat mahdolliset, mutta kerron kuitenkin tulokset kuuntelusta.
Xenonin bassotoisto oli tehtaalla sovitettu kivitaloon,
joten oli miellyttävää kerrankin tavata kookas lattiakaiutin, jonka bassotoisto ei
jyrää tippaakaan omakotitalon huoneessa. Oikein muhkea kontrabasso sai ehkä hiukan
raskaan olemuksen, mutta sekin korjaantuisi sijoittelulla. Luulisin, että toisto olisi
määrältään kohdallaan myös kivitalossa. Bassossa on enemmän erottelua kuin
missään aiemmin kuulemassani Amphionissa. On aina kunnioitusta herättävää havaita
kohtalaisen tutuilta levyiltä aiemmin kuulumattomissa olleita asioita.
Erottelukyvyltään kaiutin on muutenkin peräti erinomainen.
Keskialuetta leimaa tietynlainen vaivattomuus ja nöyrä
kosiskelemattomuus, kuten koko kaiutinta. Monesti niin hankalat torvet soivat ihan ok,
paremmin kuin aiemmissa Amphionin esityksissä. Naislaulajan ääni on suorastaan
erinomainen, rummuista muut kuin pellit soivat yleisesti aika hyvin. Vaikutelman oikein
neutraalista soinnista tuhosi kuitenkin pianokappale Cheskyn jazz-levyltä. Piano on
"sinne päin". Vaihto ProAC:n kaiuttimiin toi melkoisen järkytyksen: "tuo
on piano, mikä se äskeinen oli". Myös kontrabasso oli selvästi sävykkäämpi
ProAC:n esittämänä.
Xenonin diskantista en erityisemmin pidä. Sen määrä on
hyvin mitoitettu, mutta sointi on muuhun kaiuttimeen nähden miltei halpa. En ole
aiemminkan erityisemmin pitänyt Amphionin kaiuttimien diskantista. Helium+ helähtää
mallistosta ehkä kauneimmin. Metallisuutta ei nyt ollut onneksi juurikaan mukana, mutta
sellainen kihinään kallellaan oleva tuntu kuitenkin. Ei suinkaan alkuunkaan
tanssitykkikaiuttimen suhina, mutta muuhun alueeseen nähden halvan tuntuinen. ProAC
vetää diskantissa paljon pidemmän korren.
Olen oppinut, että kaiuttimien stereokuvasta ei kannata
sanoa mitään ennen kuin on pari päivää siirrellyt niitä oikealle paikalle, mutta nyt
kuunnellut kaiuttimet olivat stereokuvaltaan selvästi normaalia parempia, vaikka niiden
välissä olikin tavaraa. Amphionissa stereokuva on jopa niin hyvä, että
kotelokaiuttimelle harvinaista "siellä olon" tuntua oli havaittavissa. ProAC ei
jäänyt jälkeen Amphionista ja pienemmät värittymät tarjosivat vielä aidomman
tuntemuksen yleisössä istumisesta.
Ero ison lattiakaiuttimen ja sitä kalliimman pienen
kaksitien välillä oli kuitenkin yleisesti melko pieni, vaikka pikkukaiuttimella oli
vähäisempien suunnittelu- ja rakennuskustannusten vuoksi etulyöntiasema. Rajoittuneesta
materiaalista johtuen jouduin kuuntelemaan tavoistani poiketen tavallista enemmän
kevyttä musiikkia (Dire Straits, Bruce Springsteen), jolla ero kaiuttimien välillä ei
aina edes mainittava. Amphion antaa elämää myös huonoille äänitteille. ProAC:ta en
niillä edes kokeillut, sensijaan testasin isoa orkesteria (äänitettä en valitettavasti
tiedä), joka soi huomattavasti paremmin kuin missään pikkukaiuttimessa jota olen
aiemmin kuullut. Dynamiikka jäi molemmista kaiuttimista testaamatta, mutta
orkesterivyöryä ProAC imitoi harvinaisen vakuuttavasti niin pieneksi kaiuttimeksi.
Tämän kuuntelun perusteella Xenon vaikuttaa kovalta
luulta lattiakaiuttimien kovasti kilpaillussa sarjassa. Itseni kaltaista hifipuristia
hirvittivät pianon värittymät ja peltien oudohko sointi, mutta muuten kokonaisuus on
selvästi plussan puolella. Mieltä jäi ikävästi kaivertamaan oman kuuntelumateriaalin
puuttuminen ja aion kuunnella kaiutinta uudestaan heti tilaisuuden tullessa. Myös parempi
elektroniikka olisi varmaankin kunnioittanut kaiuttimen sointia enemmän. Tuskin se vielä
parastaan tarjosi. Xenon on rehellisen kosiskelematon yritys rakentaa hyvä kaiutin. Se ei
yritä pöyhkeillä millään osa-alueella, ja siten kokonaisuus on kerrassan tasainen.
Äänessä ei ole varsinaista mehua (kuten ei muissakaan Amphioneissa minun korvaani),
joka on yleensä merkki joko oivallisia mittaustuloksia antavasta kaiuttimesta, tai sitten
erinomaisen neutraalista toistimesta. En ole tutustunut Xenonin mittaustuloksiin vielä,
mutta erinomaisen neutraali se ei minusta ole. Jos kuuntelet pääasiassa studiossa
äänitettyä musiikkia, etkä ole niin tarkka värittymättömän äänen suhteen kuin
minä, Xenon on erittäin hyvä ratkaisu. Lisäksi se on kaunis toistin.
ProAC Response One SC on huikea esitys. Se pyyhki lattiaa
kaikilla aiemmin kuulemillani pikkukaiuttimilla, kun lautasella pyörii
audiofiiliäänite. Tämän kaiuttimen kuuntelu jäi valitettavan pikaiseksi, joten en
ehtinyt kaivaa siitä mitään virheitä ja hiljaisina hetkinä se suorastaan vaikeroi
seurakseen laadukkaampaa elektroniikkaa.
Tekniset tiedot
Operating principle
|
3-way hypercardioid,
vented |
| Tweeter |
1 " aluminium |
| Mid |
6,5 " aluminium
|
| Woofer |
8 " aluminium |
| Crossover points
|
150 Hz, 1500 Hz |
| Impedance |
8 ohm |
| Sensitivity dB/W/m
|
85 dB |
| Frequency response
|
28...20 000 Hz |
| Power
recommendation |
25 - 300 W |
| Dimensions h x d x w
|
1070 x 360 x 190 mm
|
| Weight kg |
30 kg |
