Audio Aero on ollut markkinoillamme noin vuoden verran. Testissä oleva integroitu vahvistin
on valmistajan edullisin malli. Audio Aero kuuluu Ranskalaiseen
Mazeres Aviation Group-yhtymään, jonka erikoisaloihin kuuluu mm.
ilmailu-alan erilaiset tekniset sovellukset. AA:n suunnittelijat
näyttäisivät olevan putkifriikkejä ja näitä putkia sitten
löytyykin jokaisesta AA:n nykyisin tuotannossa olevasta
laitteesta. Voisi sanoa että pyrkimys erilaisten teknisten
innovaatioiden käyttöön jota muut high end valmistajat eivät
käytä on silmiinpistävää. Ehkäpä Audio Aeron vertaaminen
menneiden aikojen Sitikoihin ei ole kovin kaukaa haettu vertaus
eli selkeä poikkeaminen massasta.
Tekniikka
Tarkasteltaessa Primaa kannen alta,
ensimmäiseksi huomio kiinnittyy rakenteen yksinkertaisuuteen.
Kotelon sisällä on lähinnä ilmaa. Toki joukkoon on eksynyt
muutama aktiivinen ja passiivinenkin komponentti. Laitteessa on 5
rca sisäänmenoa joista yhtä (input 5) voidaan käyttää myös
balansoituna. Balansointi valitaan takaseinästä liittimien
vierestä olevasta keinuvivusta. Kaiutinliittimet ovat nk.
naparuuvi mallia joita on yksi pari kanavaa kohden. Naparuuvit
ovat sen verran lähellä rca-liittimiä että paksujen ja
jäykkien kaapelien kanssa operoiva joutuu ähkimään oikein
kunnolla.
Ilman kytkentäkaaviota sähköinen
rakenne näyttäisi seuraavalta: Balansoidussa sisäänmenossa
balansoitu signaali muutetaan operaatiovahvistimella yksipäiseksi
signaaliksi eli laitteen sisäinen rakenne on nk. yksipäinen.
Sisäänmeno signaalit viedään piirkorttia pitkin etulevyysä
sijaitsevalle Alpsin valmistamalle valintakytkimelle.
Tämän
jälkeen signaali jatkaa matkaansa vieressä sijaitsevalle ”siniselle”
myöskin Alps:in valmistamalle potentiometrille jota voidaan
käyttää sekä mekaanisesti että sähköisesti
kauko-ohjauksella.
Seuraavaksi signaali viedään nk.
buffer-asteelle jonka tehtävänä on muuttaa suuri sisäänmeno
impedanssi matallammksi, jona toimii yksi kappale JAN 6021W
miniatyyri tuplatriodiputki, joka on molemmille kanavoille
yhteinen. Tätä samaa putkea AA käyttää kaikissa
cd-soittimissaan integraattori piirissä jonka tehtävänä on
tasata da-muunnoksessa syntyvä analogi signaalin pieni porrastus.
Viimeisenä aktiivikomponenttina on integroitu
päätevahvistinpiiri TDA7294 jonka on valmistanut
ST-Microelectronics. Pääteastepiiri on DMOS-tyyppinen jonka
erikoisuus on huomattavasti korkeampi antoteho kuin
vastaavanlaisilla piireillä. Tämä on saatu aikaan
prosessoimalla kaksi piipalaa päällekkäin (D=double diffused).
Piiri on pitkälle integroitu sisältäen mm. oikosulku-ja
lämpösuojat, näiden seikkojen vuoksi se tarvitsee hyvin vähän
muita ulkopuolisia komponentteja toimiakseen.
Piirikortti on valmistettu
lasikuidusta ja on viimeistelyltään keskeneräisen oloinen esim.
kauko-ohjauspiirin yhteen kantaan on tehty varsin tökerö lisäys
selvästi jälkeenpäin ja yhden puolijohteen jäähdytykseen on
tarttunut tinapallero jossakin valmistuksen vaiheessa.
Layout
kertoo myös että suunnittelija ei ole antanut erityistä
painoarvoa mm. lyhyille signaaliteille, siinä määrin pitkiä
matkoja signaalia kuljetetaan pitkin piirikorttia. Myöskään
symmetristä rakennetta ei ole katsottu tarpeelliseksi. Tämä
ilmenee mm. tavasta jolla putki on sijoitettu piirikortille, eri
kanavoiden signaali joutuu kulkemaan eripituisen matkan bufferin
ja pääteasteen välillä. Esim. saman valmistajan Prima
cd-soittimessa analogista signaalia käsittelevien komponenttien
sijainti piirilevyllä on symmetrinen.
Verkkojännite laitteeseen tuodaan
iec-liitinboksin kautta joka on varustettu rf-taajuisten
häiriöiden vaimentimella. Verkkomuuntajia laitteesta löytyy
yksi kappale joka on molemmille kanaville yhteinen ja on varsin
kohtuullisen kokoinen 50 wattisen vahvistimen muuntajaksi.
Pääteasteelle löytyy suodatusta 6800uf per jännitepuolisko,
joka on myös yhteinen molemmille kanaville, kapasitanssia on
sitä vastoin varsin vähän jopa tämän teholuokan laitteelle.
Kuunteluolosuhteet
Kuuntelussa käytettiin seuraavia
komponentteja:
Järjestelmä 1: Avantgarde Acoustic DUO sub225
kaiuttimet, Ensemble Dichrono drive cd-pyöritin, Audio Synthesis
Dax Decade da-muunnin, Audio Aero Prima mk2 cd-soitin,
kaiutinjohdot biwire diy, välijohdot balansoitu Transparent music
link plus, rca Namiki symmetry response. Sekä omatekoinen
erittäin järeä verkkosuodin ja omatekoiset verkkojohdot.
Järjestelmä 2: Audio Physic Avanti3 kaiuttimet, Sphinx Project32
cd-soitin, itsetehdyt välijohdot ja verkkosuodin, sekä
Audioquest verkkojohdot. Vertailuvahvistin Goldmund mimesis28
pääte ja Vishay S102 vastuksin varustettu passiivi vaimennin.
Tarkoituksenani oli ottaa selvää
miten hyvin Audio Aero parhaimmillaan pystyy musiikin toistamaan.
Suurin osa kuuntelusta suoritettiin järjestelmää 1 käyttäen,
äänilähteenä Prima cd, välijohtona balansoimaton 80-luvun
superjohto Namiki, verkkofiltteriä käytettiin sekä cd:n että
vahvistimen kanssa. Näin sain mielestäni parhaan soundin aikaan.
Balansoitua vertailuvälijohtoa ei oltu ajettu sisään
kuin noin 10 tuntia, ei lienee järkevää ottaa kantaa
balansoidun liitännän tai johdon äänenlaatuun sen enempää.
Audio Synthesis da-muunninta ja Ensemble pyöritintä käytin
selvittääkseni yhteensopivuuta muun merkkisten äänilähteiden
kanssa.
Pientä parannusta AS-Ensemble yhdistelmä saikin
aikaiseksi, bassopään erottelu hieman parani sekä keskialueen
yksityiskohtia tuli hieman lisää, myös keskirekisteri
yleensäkin tuntui hieman puhdistuvan, diskantti sen sijaan ei
ainakaan parantunut, stereokuva projisoitui myös hieman
korkeampana ja läsnäolon tuntu oli hieman etäisempi kuin
AA:lla. Koska Prima-cd on kuitenkin hintaluokaltaan sopivampi pari
saman valmistajan vahvistimelle, päädyin käyttämään
kuunteluarvioissani juuri tätä yhdistelmää.
Koska varsinaisessa
kuunteluarviossa käytin 104db herkkiä torvikaiuttimia joissa on
lisäksi aktiivinen subwoofer, joka toistaa alle 170 hertsin
taajudet oli mielestäni järkevää kokeilla AA Prima vahvistimen
kykyä ajaa myös nk. normaalimpaa kaiutinta, jona testissä toimi
järjestelmän 2 Audio Physic Avanti3.
Saadakseni testiini myös hieman
enemmän objektiivisuutta, niin kuuntelussa mukana oli myös Jarmo
Ikonen. Tällä kertaa olimme kuuntelutuloksista sen verran
yksimielisiä, että erillistä Jarmon kommenttia en ole testiini
sisällyttänyt.
Kuuntelukokemukset
Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi
Audio Aero parin nopeaan ja vaivattoman oloiseen sointiin.
Äänessä tuntui olevan elämänmakuista reippautta joka ei ole
niin tavanomaista edes huomattavasti kalliimmissa kuulemissani
laitteistoissa. Kyseinen ilmiö yhdessä keskialueen täyteläisen
sävyn ja lähes helmeilevän ylärekisterin kanssa loi
miellyttävän tunnelman erityisesti pienempi muotoisen maailman
musiikin ja vanhemman jazzin kanssa.
Keskirekisterissä oli myös
ripaus karheutta, joka tosin häiritsi ainoastaan muutamalla,
lähinnä vanhemmalla äänityksellä. Nykyaikaiset äänitteet
esim. Harmonia Mundin äänitteet sitä vastoin toimivat lähes
vailla moitteen sijaa.
Bassotoisto tuntui olevan tämän
vahvistimen akilleen kantapää. Yläbassossa tuntui olevan lievä
piikki joka tosin hävisi lähes kuulumattomiin verkkofiltterin
käytön myötä. Basson yleinen luonne tuntui olevan lähinnä
huomaamaton. Bassopitoisemmilla äänitteillä oli kuitenkin
helposti huomattavissa tämän alueen ongelmat. Matalin basso jäi
lähinnä kuulumattomiin, myös kontrolloimattomuutta oli
havaittavissa koko bassoalueella.
Kyseisellä ilmiöllähän ei
voi olla tekemistä vahvistimen kyvyllä ajaa mahdollista hankalaa
kuormaa, koska kuuntelussa käytetyn kaiuttimien woofer osahan on
aktiivinen. On silti kiinnostavaa kuinka harvoin tähän ilmiöön
tuli kuitenkaan kiinnitettyä huomiota, koska basson soinnissa ei
ollut valittamista. Enemmänkin huomio tuntui kiinnittyvän
erinomaiseen diskanttiin ja sävyltään mainioon
keskirekisteriin. Ehkä tutkimukset ihmisen korvan herkkyydestä
keskialueella ja alemmalla diskantin alueella selittävät
pitkälle tätä kuuntelukokemusta.
Tilantoiston suhteen
Ranskalaispari selvisi myöskin vailla moitteen sijaa. Esimerkiksi
äänitteellä jossa solistina toimi mieslaulaja ja säestäjänä
flyygeli oli ilo havaita kuinka hyvin tämä galilialais pari
pystyi loihtimaan oikeantuntuista tilaa. Flyygeli oli
syvyysakselilla laulajan takana niin kuin pitääkin saaden
ympärille ilmaa, samalla solisti oli säestäjää edempänä
aivan kuin elävässä elämässäkin. Myös tyhjän salin
jälkikaiut tulivat varsin selkeästi esiin. Äänikuva oli
luonteeltaan selkeästi eteenpäin työntyvä, olematta millään
tavalla kuitenkaan pintaan liimatun oloinen.
Äänimaiseman
korkeus oli keskiluokkaa ja leveyden suhteen riittävä, kuitenkin
luonteeltaan mieluimmin kaiuttimien väliin keskittyvä kuin
äärilaidoille painottuva. Yksityiskohtien toiston suhteen
vahvistin oli luokkaa toimiva, suurimpana rajoittajana lähinnä
käytetty äänilähde. Kuunteluväsymystä tämä
laiteyhdistelmä ei onnistunut aikaansaamaan, päinvastoin,
levyjä tuli kuunneltua 30-luvun äänitteistä aina tämän
päivän tuotoksiin ja jalka heilui.
Kuuntelukokemukset
järjestelmässä 2 olivatkin sitten lähes päinvastaiset kuin
järjestelmässä 1. AA tuntui olevan Audio Physic Avanti3 kanssa
kuin orava yrittäisi tanssia karhun kanssa. Vahvistin tuntui
kertakaikkiaan luhistuvan Avantin edessä. Iloisuus ja reippaus
oli tipotiessään. Stereokuva oli sekava vailla erityistä
tilantuntua. Bassosta oli kateissa se viimeinenkin potku.
Diskantti oli tumma vailla loistettaan, keskialue soinniltaan
siisti mutta mitäänsanomaton. Ilman verkkofiltteriä ääneen
tuli hieman lisää eloa mutta samalla myöskin sotkuisempi kuin
filsan kanssa. Toisinsanoen Prima ei tuntunut todellakaan olevan
sopiva aisapari Avantille.
Ääni
Yleisbalanssi oli hieman
lämpöiseen suuntaan kallellaan, ei kuitenkaan tumppu vaan
mieluimmin hieman keskialuettaan ja ylärekisteriä esiintuova
kokonaisuus. Bassotoistoltaan hieman vajaa ja huomaamaton.
Erottelultaan ei aivan parhaimpien
kuulemieni tasoinen, mutta kuitenkin useimmilla musiikkilajeilla
riittävä. Alarekisterin puutteellisen erottelun takia ei suosi
runsaasti matalia ääniä sisältävää musiikkia.
Läpikuultavuus: Mahdollistaa varsin aidonoloisen
tunnelman erityisesti pienimuotoisilla kokoonpanoilla ja
puritaanitekniikalla toteutettujen äänitteiden parissa.
Diskanttitoisto erittäin puhdas
vailla sihinöitä ja kihinöitä.
Keskialueen sävy täyteläinen ja
luonnollisen oloinen. Ainoastaan pienien yksityiskohtien lievä
toistamatta jättäminen ja muutamilla äänitteillä esiintynyt
karheus verottavat saamasta arvosanaa erinomainen.
Alarekisterin toisto on tämän
laitteen heikoin osio, ansaitsee korkeintaan arvosanan
tyydyttävä.
Dynamiikka: Keskialueen ja diskantin dynamiikan
osalta hyvää tasoa, ainoastaan alapään dynamiikka alemmilta
osiltaan jättää todellista toivomisen varaa.
Äänkuva on luonteeltaan
keskikokoinen, eteenpäin työntynyt, kaiuttimien väliin
sijoittuva ja syvyyserottelultaan sekä ilmavuuden osalta mainio
esitys.
Mittakaavaltaan laite on hieman
ristiriitainen tapaus. Ilmassa on suuren vahvistimen helppoutta
keskirekisterissä ja yläpäässä sekä pienen vahvistimen
ahdistuneisuutta alarekisterissä. Äänikuvan mittakaavaltaan sen
sijaan tarjolla on hyvää tasoa kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen.
Yhteenveto
Audio Aero Prima mk2 vahvistin
edustaa hinnaltaan ns. entry level tason high end kategoriaa.
Hintaansa nähden laitteella on tarjottavana äänellisiä
ominaisuuksia mitä ei ole tässä hintaluokassa totuttu
odottamaan. Ainoastaan hieman viimeistelemätön rakenne ja
ulkonäkö kertovat tämän laitteen kuuluvan edullisempaan
hintaluokkaan.
Pienimuotoisen jazzin ja etnisen musiikin ystävä
saattaa huomata yllätyksekseen kaivavansa levyhyllyistään kerta
toisensa jälkeen uusia levyjä. Tätä vahvistinta voin
suositella erityisesti saman valmistajan entry level cd-soittimen
pariksi, siinä määrin toisiansa tukeva äänellinen synergia
näiden kahden laitteen välillä on. Verkkovirran laatuun on
myös syytä kiinnittää erityistä huomiota, käytettäessä
näitä laitteita yhdessä. Myöskin käytettyjen kaiuttimien
herkkyys ja ominaisimpedanssi saisivat mielellään olla korkeita.
Mistään kaikkivoivasta vahvistimesta ei siis ole kysymys.
Myöskään hevin, reggaen tai orkesterimusiikin ystävä tuskin
tulee tästä vahvistimesta kovin suuria kiksejä saamaan. Edellä
mainituin varauksin korkealuokkaisen äänen ystävä saattaa
huomata suurimman osan toiveistansa toteutuneen halvemmalla kuin
olisi uskonutkaan. Näin minulle ainakin kävi.
Levyt
- John Lewis Evolution 2 Atlantic
(äänitysvuosi 2001).
- The Modern Jazz Quartet No sun
in Venice Atlantic (äv. 1958).
- Dinah Washington Back to the
blues Roulette (äv.1962).
- Schubert Winterreise H.Prey
baritoni, P.Bianconi Piano Denon (äv.1984).
- Lotte Lenya Sings Kurt Weill
American theatre songs CBS (äv.1955-62).
- Ay Amor! Spanish 17th c. and
theatre music, The Newberry Consort Harmonia Mundi USA.
- Danses Anciennes De Hongrie
Clemencic Consort, René Clemenic, Harmonia Mundi France
(äv.1978).
- Susana Baca Canto Negro de las
Americas Kardum/Iris Musique/Harmonia Mundi
(äv.1990-91).
- Lydia Mendoza Mal Hombre and
other original hits from 1930 Arholie (äv.1928-37).
- Ornette Coleman Something
else!!!! Contemporary (äv.1958). Misia Paixões Diagonais
Detour (äv.1999).
- Ruben González introducing...
World Circuit (äv.1996).
