Kuunteluarvio:
|
Päivitetty 18.8.2000 Miikka Lehtimäki
Audiostatic DC+ on hollantilaisen valmistajan uusin luomus, todella hienosti viimeistelty ja tyylikäs kokoäänialueen elektrostaatti. Tehosuositus on 50 - 250 W. Kokemus on osoittanut että tämäntyypinen kaiutin vaatii mieluummin 200 wattia. Kaiutin on epäherkkä ja kuormana hankala, joka on tyypillistä tälle kaitintyypille. Kuunteluarviossa käytimme Sphinxin 80 W integroitua vahvistinta sekä Sphinxin CD-soitinta, vertailukaiuttimina käytimme Dunlavy SC-I A/V:tä Ääni Yleisvaikutelma: Ääni on puhdas ja"kuunneltava", ei kovin dynaaminen, tosi tarkka kuuntelupaikasta. Sointitasapaino kohtalaisen neutraali, lämmin yläpäästä, rajoittunut alapäästä. Erottelutarkkuus varsinkin keskialueella ja yläbassoilla mainio, pienet äänet kuuluvat kuuntelupaikalle tarkasti mutta vain siihen. Läpikuultavuus on tyypillisesti näillä kaiutintyypeillä vahva alue. Audiostatic ei tee tästä poikkeusta, voisi melkein sanoa laulajalle kädestä päivää niin läsnäoleva ääni paikoitellen oli varsinkin pienimuotoisella musiikilla. Ylärekisteri on selvästi rajoittunut ja värittynyt,pellit eivät soi aivan oikeasti ja sammuvat nopeasti, räjähtävyys ja nopeus puuttuu mikä taas tekee sen että ns. huonot äänitykset muuttuvat "kuunneltaviksi". Keskialue on todella läpinäkyvä ja ilmava. Olimme huomaavinani laulajan äänessä paikoin honotusta aivan kuin laulajalla olisi nuha tai laulaja laulaisi johonkin torveen, samoin äänenväri on jotenkin plastinen. Samoin transientit pyöristyvät, aivan kuin kaikki tapahtuisi verkkaisemmin. Keskialue on kuitenkin se elektrostatin "valtti". Kaikkea tätä vaikutelmaa läpinäkyvyydestä ei saada kotelokaiuttimesta. Alarekisteri on selvästi rajoittunut. Vaikea sanoa mihin kaiuttimen alarajataajuus menee, alle 50 Hz on muminaa, samoin potku ja meno puuttuu. Yläbassossa sävyjä kyllä löytyy kivasti, tarvitsee ehdottomasti subbarin jotta olisi kaikki äänialueet kunnossa tai kuultavissa. Dynamiikka on selvästi rajoittunut joka on tyypillistä näille kaiutintyypeille,soveltuu paremmin puienimuotoisen musiikin toistoo, tosin esim Dire Straits ja Nits kyllä esim toimii. Kaiutin ei kuitenkaan pistä jalkaa vipattamaan. Tilainformaatio on hieman ristiriitainen. Esimerkiksi Cantate Domino ei oikein auennut, kuoro pakkasi keskelle kun pieni dynaaminen vertailukaiutin heitti koko kuoron peräseinälle. Samoin syvyys oli rajoittunut, emme saaneet "live" fiilistä aikaan livelevyillä. Syvyyshän on esim vokalistin ja taustalla olevan orkesterin erotus jota emme oikein saaneet aikaan. Mittakaava on keskelle painottuva kohtalaisen iso, ei kuitenkan mitenkään ulottuva ja avara. Johtuu ilmeisesti suuntaavudesta ja sen tuomista"panelikaiuttimen eduista". Yhteenveto Audiostatic edustaa tyypillisimmillään lajinsa kärkeä niin hyvässä kuin pahassa. Toisto ei ole mielestämme aivan neutraali vaan hieman "miellyttävään" päin, joka johtuu puhtaasta ja hieman mattamaisesta toistosta. Se, että äänitykset ovat mitä ovat, johtuu pitkälti siitä mitä luitte esim Hifilehden Tarja Kupiaksen toimittamasta äänittäjien haastattelusta. Uskomatonta välipitämättömyyttä ja ylimielisyyttä työnsä jälkeä kohtaan näiltä "äänittäjillä". Kysymys on lähinnä haetaanko "oikeaa" vai hieman softimpaa ääntä, sen päättää jokainen itse. Tämä on kaiutin sille, joka hakee miellyttävää puhdasta toistoa eikä tarkkuus ja luonnollisuus ole pääasia vaan "soundi". Viimeistely on myös tyylikäs. Laitteistolta kaiutin vaatii hieman enemmän, samoin sijoittelulta, mutta nämähän kuuluvat ns "panelin etuihin". Tekniset tiedot
|
