Kuunteluarvio:
|
Päivitetty 25.4.2000
Cello on merkki joka herättää aina audiofiilien rinnassa outoa tykytystä - melko harva on kuitenkaan päässyt merkkiä kuuntelemaan, Cello ei ole pitänyt markkinoinnissaan kovin korkeaa profiilia enempää Suomessa kuin muuallakaan. Merkkiä on kuitenkin tuotu maahan sen perustamisesta lähtien, joka lienee ollut Celloa havitelleiden tiedossa. Ensin muutama sana Cello-merkistä: Mark Levinson Audio Systems joutui perustajansa johdolla taloudellisiin vaikeuksiin 1984. Madrigal Audio Labs osti 1985 konkurssipesästä tuotantolaitteet ja oikeudet Mark Levinson-tuotenimeen, kun Mark itse lähti omille teilleen perustamaansa uuteen firmaan, Celloon. Ehkä tunnetuimpia Cellon komponetteja ovat olleet Pallette-etuvahvistimet, joita on käytetty monien audiofiililevytysten äänityksissä erityisesti 80-luvun lopulla. Cello ehti lanseerata monia myyttisen maineen luoneita komponetteja 15 vuoden ajan, kunnes Cellon ja Levinsonin tiet erosivat keväällä 1999. Mark Levinson perusti jälleen uuden yhtiön, Red Rose Music Inc:in New Yorkiin. Osa Cellojen tarunhohtoisen maineen syitä on ollut paitsi sen perustajan maine highendin pioneerina, myös tietty salaperäisyyden verho tuotemerkin ympärillä - Cellon laitteet ovat eksyneet audiojulkaisujen palstoille arviotavaksi hyvin harvoin. High-End Uutisilla oli hyvää onnea kun saimme tilaisuuden tutustua 90-luvun alussa valmistettuihin monopäätteisiin ja vertailla niitä ensin oman aikakautensa laitteisiin ja myös uusimpiin alan huippukomponetteihin. TekniikastaCello Encore monopäätteet ovat paitsi kooltaan myös teholtaan pieniä, 50 W/kanava. Kotelot ovat siroja eikä virtalähde sisällä vaikuta erityisen massiiviselta. Työn jälki päällepäin vaikuttaa hyvin laadukkaalta. Päätteissä on Cellon omat sisääntuloliittimet, joihin on saatavana erillinen sovitin, jollaista käytimmekin ja saimme ohjelmalähteemme, Sonic Frontiers SFD-2:n kiinnitettyä. Valmistaja suosittelee tietenkin käytettäväksi Cellon omia, oikeanlaisilla liittimillä varustettuja johtoja, jolloin sovitinta ei tarvita. Sointitasapaino oli neutraali, mutta vaikutelmaksi jäi ääripäistään lievä voimattomuus. Erottelutarkkuus oli hyvä, pienet äänet ja nyanssit välittyivät melko hyvin. Ylärekisteri soi kohtalaisen hyvin ilman loistokkuuteen liittyvää heleyttä. Peltien jälkisointi jäi lyhyehköksi ja hienoimpien sävyjen havaitsemista jouduimme ponnistelemaan. Yksi panelisteistamme piti ylärekisteriä kuitenkin "hyvänä", muut "kohtalaisen hyvänä". Keskialue: Soittimet ja vokalistit toistuivat sointiväriltään melko luonnollisina mutta hieman etäisinä. Keskialuetta leimasi tietty ponnettomuus. Piano oli "kohtelias" ilman nopeutta ja tarkuutta indikoivaa mieleenpainuvaa kosketuksen klopsahdusta. Vaskien raikuminen välittyi siloiteltuna, rutiinimaisesti. Alarekisteri oli tavanomaisen alas ulottuva ja huomiota herättävän ponneton. Yläbassossa havaittavissa lievä korostuma joka värittää alueen sointia hieman yksisävyiseksi. Dynamiikka on pidättyvä ja ei ehdottomasti ole tämän vahvistimen vahvimpia puolia. Dynaamisella musiikilla ominaisuus jäi häiritsemään alarekisterin ja keskialueen transienttien tavanomaisuudellaan. Tilainformaatio välittyi hieman epävakaasti: havaitsimme äänikuvan kahtiajakautumista – keskellä sijaitsevat soittimet muuttuivat leveyssuunnassa hieman epämääräiseksi, "kahdeksi monolähteeksi", soittimien sijainti oli kuitenkin selvästi kaiuttimien välisellä alueella. Asia häiritsi siinä määrin, että tarkistimme monta kertaa oliko laitteet kytketty ylipäätään oikein. Syvyysinformaation välittyminen oli kohtalainen. Mittakaavan välittyminen jäi vain kohtalaiseksi johtuen keskialueen etäisyydestä ja leveyssuunnassa keskialueelle fokusoitumisen ja toisaalta pidättyvän dynamiikan vuoksi. Halusimme selvittää kuinka vahvistin pärjäilee paitsi herkkien dynaamisten referenssikaiuttimien kanssa sekä hieman vaativamman pieni-impedanssisen paneelikaiuttimen kanssa. Tähän arvioon onkin poimittu vaikutelmat herkempien (91 dB/W) Dunlavyjen kanssa, jolla vahvistin oli enemmän edukseen. YhteenvetoCellon vahvuuksina on neutraali sointitasapaino ja hyvä erottelutarkkuus. Laite on lisäksi designiltaan ajattoman tyylikäs. Äänen puolesta laiteella riittää kuitenkin matkaa oman aikansa kilpailijoihin tai käyttämäämme Krell FPB-350mc-referenssiimme, sen verran asioita jouduimme kirjaamaan toivomuspuolelle. Eniten jäimme kaipaamaan vakuuttavaa dynamiikka ja äärialueiden loistokkuutta, joita voi tämän hintaiselta laitteelta kyllä odottaa. Cellolta odotimme tavanomaista enemmän sen hieman myyttisen maineenkin vuoksi. Ehkä korkeammat odotukset tuottivat paneelillemme pettymyksen, Cellon ominaisuudet olivat melko tavanomaiset ja suoraan sanottuna alkuperäisen hinnan huomioonottaen, suhteettoman alimittaiset. On kuitenkin mahdollista, että Encoret ovat enemmän edukseen Cellon omilla kaiuttimilla ja kaapeleilla. Pidimme Cello Encoressa:
Kehitettävää tässä komponentissa:
Maahantuonti Santtu Engineering Hinta uutena noin 50000,- VertailulaitteistoMusiikki |
