Kuunteluarvio:
|
||||||||||||||||||||||||||||||
Päivitetty 22.8.2000 AKJ Kestotesti Dunlavy Alethalle
Jos kerran autoille tehdään kestotestejä erilaisissa olosuhteissa, niin miksi ei sitten kuunteluarviota kaiuttimesta voisi tehdä samalla periaatteella. Erilaiset olosuhteet saatiin järjestettyä siten että hieman kuuntelusessioiden puolenvälin jälkeen kaiuttimet, elektroniikka, kaapelit, levyt, huonekalut, avustajana toiminut avovaimo, kiertävänä "akustointilevynä" toiminut kissa ym materiaali pakattiin muuttoautoon ja siirrettiin kaupungin toiselle puolelle uuteen kuunteluhuoneeseen ja sen välittömään läheisyyteen. Kuuntelusessioiden ensimmäisen puolikkaan aikana vertailukaiuttimena käytettiin päivittäin Magnepan MG-3.5QR:ää, ja toisella puolikkaalla satunnaisesti PenAudio 7.6cx:ää. Sijoittelu Alethan sijoittelussa kokeiltiin kahta erilaista vaihtoehtoa. Ensimmäinen oli perinteinen tasasivuinen kolmioasettelu, ja toinen Dunlavyn suosittelema leveä asettelu jossa kaiuttimet ovat selvästi kauempana toisistaan kuin yleensä on tapana. Aletha toimii hyvin perinteisestikin sijoitettuna, mutta kaiuttimien varsinainen potentiaali tulee esille vasta sen jälkeen kun kaiuttimet ovat riittävän kaukana toisistaan ja käännettynä kuuntelupaikkaa kohti mutta hieman sen ohi. Itse päädyin kokeilujen jälkeen seuraaviin mittoihin, kuuntelupaikka 3,2 metrin päässä kaiuttimien välisestä keskipisteestä ja kaiuttimien välimatka toisistaan (diskantista diskanttiin) 4,5 metriä, takaseinään 0,9 m ja sivuseinät reilun metrin päässä. Sisäänajo Sisäänajovaiheessa oli kaksi selvää ajanjaksoa jolloin ääni muuttui enemmän, ensimmäinen 20-30 tunnin valillä ja toinen noin 50 tunnin kohdalla. 20-30 tunnin välillä äänikuva muuttui tarkemmaksi ja suuremmaksi. Sama toistui noin 50 tunnin jälkeen joskaan ero ei ollut yhtä selkeä kuin 20-30 tunnin jälkeen. Noin 50 tunnin kohdalla diskanttiin tuli enemmän ilmavuutta ja hieman lisää kirkautta, myös dynamiikkaa oli tässä vaiheessa selvästi enemmän kuin arviojakson alkupuolella. Tämän jälkeen ääni alkoi olla aika lähellä lopullista, joskin noin 80-90 tuntiin asti edellä mainitut asiat hieman "hakivat paikkaansa". Ääni ei suinkaan koko aikaa parantunut asteittain, vaan jossain vaiheessa tuntui että kaiutin soi paremmin paria päivää aikaisemmin. Eli jonain päivänä mentiin ns. yksi askel taaksepäin ja seuraavana kolme askelta eteenpäin. Ääni Yhtenäinen, neutraali, aineeton, iso ja ilmava äänikuva, siinä ensimmäiset asiat jotka minulle tulevat Alethasta mieleen. Mitä tulee isoon ja ilmavaan ääneen on Dunlavy todistanut että sellaisen saa aikaiseksi myös kotelokaiuttimesta, yleensähän näitä ominaisuuksia on pidetty paneeli- kaiuttimien "yksinoikeutena". Aletha soi vaivattomasti ja erottelukykyisesti, ylärekisteri on ilmava ja sopivan heleä, keskialue tasapainoinen ja luonnollinen sekä alarekisteri tarkka, napakka ja sävykäs. Kaiutin on myös niin sanotusti nopea ja läpinäkyvä. Aletha on todellinen yleiskaiutin sillä se toistaa nautittavasti niin jazz trion, sinfoniaorkesterin kuin rock-bändinkin. Jotkut moittivat Dunlavyn kaiuttimia värittömiksi ja hajuttomiksi, minun mielestäni se on positiivinen piirre sillä silloin jää jäljelle se tärkein eli musiikki. Magnepan MG-3.5QR vastaan AlethaKuten aikaisemmin tuli mainittua MG-3.5:ttä ja Alethaa tuli verrattua toisiinsa arviojakson ensimmäisellä puolikkaalla. Magnepanin nauhadiskantissa tuntui ylimmältä osaltaan olevan enemmän sähinää ja kihinää, mutta heti sen alapuolella se oli Alethaa jonkin verran tummempi. Aluksi Alethan ylin diskantti tuntui ehkä hieman vaisulta, mutta sisäänajon myötä se aukeni ja muuttui ilmavammaksi. Bassopään napakkuudessa, kontrollissa ja dynamiikassa Aletha oli MG-3.5:ttä selvästi edellä. Keskialueella äänityksillä oli suuri merkitys, toiset kuullostivat paremmilta Alethalla ja toiset MG-3.5:llä. Keskimääräisesti Alethan keskialue on kuitenkin neutraalimpi ja "oikeampi". Esimerkiksi pianon vasaran ja lautasten jälkikaiku jää Alethassa pidemmäksi aikaa soimaan. Tämä ei tarkoita sitä että Alethassa jäisi kaiuttimen kotelo soimaan, vaan sitä että Magnepanissa jälkikaiku sammuu nopeammin kuin live-tilanteessa. Pystysuunnassa äänikuvat olivat suurinpiirtein samankokoiset, mutta leveyssuunnassa MG-3.5:n äänikuva oli hieman pienempi. MG-3.5:n ääni leviää kaiuttimien ulkopuolelle (sivuille) enemmän kuin Alethassa, mutta Aletha "täyttää" kaiuttimien välisen alueen paremmin (soittimet paikantuvat tarkemmin). Iskeekö hellasärö? Ei kuulu varsinaisesti kuunteluarvioon, mutta Alethan kohdalla on mainittava myös ulkonäöstä. Vuosien varrella on tullut opittua että naisten kanssa ei yleensä kannata aloittaa keskustelua kaiuttimien ulkonäöstä, ei varsinkaan jos kaiuttimet ovat maitopurkkia suuremmat eivätkä ole "piiloitettuna" kirjahyllyyn Sidney Sheldonin kirjojen väliin. Siksipä hieman yllätyin että suurin osa naisista jotka ovat Alethat nähneet ovat kommentoineet ulkonäköä postiivisesti ilman että olen asiasta edes kysynyt. Aletha kuulemma näyttää enemmän huonekalulta kuin kaiuttimelta, ja ovat harvinaisen hyvännäköiset ollakseen isot kaiuttimet jne. Tietysti on ollut niitäkin jotka ovat heti alkaneet miettimään minkä kokoisen kukkapurkin niiden päälle saisi mahtumaan. Joka tapauksessa Alethan ulkonäkö näyttää miellyttävän vaimoväen silmää keskimääräistä enemmän, eli siellä missä hellasäröä yleensä ilmenee voi se olla näiden kaiuttimien kanssa tavanomaista lievempää. Laitteisto:
Arvioinnissa käytettyä musiikkia:
Tekniset tiedot
|
