Kuunteluarvio:
|
Päivitetty 17.8.1999 Ensin on kerrottava henkilökohtainen suhteeni tähän kaiutimeen: Etsin vanhoille uskollisille Mirage M-1:lle seuraajaa, jonka piti kuulostaa selkeästi paremmalta kaikissa kriittisissä ominaisuuksissa. Vain harvat budjettiini ajateltavat kaiuttimet ehkä olisivat täyttäneet suurimman osan vaatimuksistani, mutta suosikkini, Magneplanar MG 3.6:n ongelmaksi muodostui sijoitus. Paneelit olisivat vaatineet 6 metriä leveän huoneen, jolla syvyyttä olisi pitänyt olla 5-7 metriä. Elektrostaattiset, esimerkiksi Innersound Eros ja MartinLogan reQuest vaikuttivat paperilla mielenkiintoiselta, mutta jo lyhyen auditoinnin jälkeen suuren paneelin äänen värittyminen monikerroksisella musiikilla sekä dynaamiikan rajoittuneisuus sai minut hylkäämään koko ajatuksen. Uteliaisuus maineikkaan Dunlavyn kuuntelemiseksi vei Hämeenlinnaan ja ensimmäiset tahdit Athenalla kertoivat mistä merkin maine on peräisin. Athena vaatii kuitenkin Dunlavyjen tapaan leveän sijoituksen ja emme olisi pystyneet sijoittamaan niitä symmetrisesti sivuseinien suhteen leveämmän säteilykuvionsa vuoksi ja sivuseinien heijastumien vuoksi ääni ei olisi ollut parhaimmillaan. Myöhemmin tuli mahdollisuus tutustua tuotannosta jo poistuneen SC-4-mallin ääneen. SC 4 on suuntaavampi - epäsymmetrinen sijoitus ei oleellisesti heikennä stereokuvaa kun kaiutin on hieman kuulijaan päin käännetty. Koska ääni kuulosti alarekisterin kuivakuuskin huomioiden yhtä hyvältä kuin Athenalla, olin myyty. Sopiva käytetty vaalealla tammipuulla viimeistelty pari vapautui edellisen omistajan vaihdetua omansa uudempaan versioon, SC-4A:han. Nyt arvioitu pari on vuodelta 1996, revisiomalliltaan 2. Kaikkiaan SC-4:ään valmistaja teki neljän valmistusvuoden aikana kolme revisiota, joista tämä edustaa siis keskimmäistä. SC-4 tuli siis markkinoille 1994, valmistus lopetettiin 1998/1999 uudemman mallin, SC-4A:n esittelyn jälkeen. ÄäniYleisvaikutelma: Kaunis, joidenkin - kuten itseni - mielestä ideaali balanssi, hyvä erottelutarkkuus ja ilmava sointi. Iso ja leveä äänikuva, soolosoitinäänityksillä taipumusta liioiteltuun leveyteen. Soittimien paikallistuminen leveys/ syvyyssuunnassa erinomainen, mutta kaiuttimien sijoituksen suhteen kriittinen. Ylärekisteri on kirkas, erittäin heleä ja ilmava. Keskialue soi neutraalisti erottelutarkasti ja napakasti. Alarekisteri on pidättyväinen, aavistuksen kuivahko, mutta erottelutarkka, Dynamiikka erinomainen. Kuoro soi puhtaasti, samoin soololaulu. Pianon ja kitaran ääni avautuu luonnollisesti, vasket soivat virheettömästi , parhaimmillaan melko avoimesti. Iso, monikerroksinen orkesteri soi erottelutarkasti ja luonnollisesti. Lyömäsoittimet ovat napakat ja sävykkäät. Bassosoittimet kuten tuuba, akustinen ja jazzbasso soivat sävykkäästi ja tarkasti, hieman kuivahkosti. Alimpien bassoäänien voima jää uupumaan toistoalueen 3dB:n pisteen ollessa 33 Hz:ssa. Kaiutin on herkkä ja helppo kuorma, mutta sijoittelun suhteen vaativahko: se ei sovellu pieniin huoneisiin ja sivusuunnassa symmetrinen sijoitelu on toivottava. Soittimien leveyssuunntainen paikallistuminen on parhaimmillaan, kun leveys diskantista diskanttiin on vähintään 3, mieluiten yli 3,5 metriä, irti takaseinästä ainakin 40-50 cm. Neloset toimii Athenaa paremmin lähellä sivuseinää ja voidaankin sijoittaa välittömästi seinän viereen, kuulijaan päin hieman käännettynä. Erinomainen kaiutin useimpien ominaisuuksien suhteen, toimii kiitettävästi kaikilla musiikkityypeillä. Armoton huonoille äänityksille. Useimmin esitetty kritiikki kohdistuu kuivahkoon alarekisteriin, piirre on korjattu uudemmassa mallissa SC-4A:ssa. Kaiuttimia myyty Suomeen tiettävästi 17 kpl, liikkuu myös käytettyjen markkinoilla silloin tällöin omistajien siirtyessä suurempiin Dunlavyihin. Referenssit: Stereophile's 1994 "Product of the Year" Stereophile's 1994 "Loudspeaker of the Year" Stereophile "Recommended Component" - Class A VertailulaitteistoLaitteisto 1: Vahvistin Mark Levinson n:o 332 Laitteisto 2: Vahvistin Audio Research VT200 Tekniset tiedotTyyppi: 3- tie |
All Rights Reserved
|