Audiophile & DIY
Keijo Tanskanen
Foreword
For a long time, I have waited a proper moment for meeting DIY enthusiasts and their equipment. Personally, I admire these guys greatly, not less because I know how challenging it is to plan and manufacture parts of audio equipment by yourself. In the beginning of my audio/music enthusiasm, I made three speakers, two for instruments and one for Hifi. Thus, I have a slight background for DIY as well! Finally, I managed to have a suitable target and time for a visit. A summary of that visit is given below.
Listening room and system
The listening room was slightly less than 20 square meters and had a heavy acoustic treatment. The surface of the walls was covered by wooden panels and Halltex boards, but there were also plenty of damping material and diffusers. The roof was totally damped by mineral wool and Ecophon Master boards. The reverberation time of the room measures incredibly around 0.1 s upwards from 100 Hz.
Equipment:
CD player: Harman Kardon HD 990.
Amplifiers: Harman Kardon HK 990 for DA-conversion, driving main speakers and pre-amplifying HK 690 (equalizing was not used at all); HK 690 power amp stage for bass speakers.
Main speakers: Self made MB-d08 dipole without bass module (planned by Mr. Pekka Tuomela), which have 6 x Visaton WS 13E cone and Fountek NeoCD 3.0 ribbon tweeter.
Bass speakers: Self made Linkwitz design H-frame push-pull dipole with 2 x Peerless SLS-12 (830669) woofer.
Loudspeaker management system: Behringer DCX 2496 for the bass speakers (crossover, dipole correction and equalizing).
Cabling: DIY interconnects and Tasker C27 speaker cables.
Listening
The host was willing and also privileged to play some music samples of his own record collection. We started with classical music and jazz samples of Reference Records, which I already knew very well, mostly. Immediately, I noticed excellent balance of frequencies and tones of instruments reminded a lot what they had sounded in live concerts. The sonic picture was quite well organized and had also dimensionality, although it did not reach reference levels. The system could handle dynamic range of music as well, but in a softened way. Although I could here contrasts, attacks and releases were not quite what I have used to hear. The same issue was noticed in terms of resolution. Anyway, the start of the session was very good and music flowed nicely without having bad flaws.
Despite quite a clear vision of the performance, I got a deeper one by my own test CDs. I played some organ music and more symphony orchestra music and was faced again with exemplary flatness of frequency response. This is what you will get by a careful adjustment of crossovers and equalizers and by finding a successful combination of room and speakers! The coherency of the bandwidth parts was great and the melodies of the music were acceptably reproduced as well. A really tremendous thing was that the speakers disappeared totally during listening, just like the dipoles typically do.
Then, I turned my attention to the transients and dynamic blows. Although the system could deliver dynamics and follow averagely attacks and releases, there was space for improvements. For example, big drums sounded like big drums but they should have had more weight, vibrations and details. On the other side of the bandwidth, the tiny bells sounded rather beautiful and natural, but the transients were a bit softened and releases faded earlier than they should.
For a resolution analysis, I used to play music which contains also a lot micro details from playing and/or low level effects which are partially studio-made. The setup delivered a large amount of details but also clearly lost some. For example, tongue movements of singers and finger touches of strings were smoothened in many music samples. Also, some reverberation effects faded too early. Anyway, despite of these lacks I could still enjoy the music.
The last part of the session confirmed that the sound was very pleasing in a general manner and listening fatigue will very likely keep away, even during the longest sessions. Personally, I was a bit disturbed by the sonic picture’s hang over, which reminded largely headphone listening. By some music samples, this phenomenon was more irritating than others. I could not help feeling that the room might be a bit too dampened, at least for my taste. In the very end of my session, I asked also my host to evaluate the sound of his system. He kept the sound well balanced, but also revealing enough. Having said that, he added that, naturally the performance could also be bettered. As a whole, however, he seemed to be happy with the performance -- justifiably, no doubt.
Conclusion
In my opinion, DIY is an important part of audio enthusiasm. It can be even a part of high end as well. The fact that the presented setup’s performance did not reach the reference level in my database of systems is not a surprise for anyone, supposedly. Instead, when we take account of the money invested into the system, it is time to be humble and take our hats off. The visit was really important for me and actually widened my knowledge of audio enthusiasm. Vesa, thanks for the opportunity to visit you and your listening room. I rarely meet audiophiles having this much technical knowledge and a wide perspective for enthusiasm!
Suomessa on pieni mutta pippurinen joukko niitä audioharrastajia tai audiofiileja, jotka haluavat kättensä työnjäljen näkyvän myös audio-laitteistossa. Tämän harrastajajoukon aikaansaannoksista on mielestäni kirjoitettu liian vähän. Siksi halusin paneutua aiheeseen ja tutustua ainakin yhteen DIY-harrastajaan, hänen ajatusmaailmaansa ja kuunteluympäristöönsä laitteistoineen. Yleisesti DIY-harrastamisen lähtökohta lienee pitkälti luottamus omaan tekemiseen, halu hakea rajojaan myös tällä elämän alueella sekä tietenkin sijoitettuun rahamäärään nähden korkealuokkaisen lopputuloksen metsästäminen. Harrastamisen tavoitteetkin voivat olla hyvin samankaltaiset kuin muilla äänentoistoa harrastavilla, riippumatta erilaisista lähestymiskulmasta ja menetelmistä.
Arvostan paljon asiaansa vihkiytyneitä DIY-harrastajia, sillä tiedän miten työlästä ja aikaa vievää touhua esimerkiksi kaiuttimen suunnittelu ja rakentaminen omin voimin on, vaikka rakennusohjeet olisivatkin jo olemassa. Olenhan itsekin rakentanut aikanaan yhden kitarakaiuttimen, PA-kaiuttimen ja Hifi-lehden 12/2-kaksitiekaittimet. Vaikka edellä mainitut projektit olivat sieltä kaikkein helpoimmasta päästä, niin ne kyllä antoivat käsityksen tekemisen vaativuudesta, etenkin kun työkalut eivät olleet ihan viimeisintä huutoa. Jokaiselle DIY-harrastaminen ei tietenkään sovellu, vaan tekijällä on oltava riittävä kädentaito, tekninen tietämys, tarvittavat työkalut ja menetelmät sekä runsaasti aikaa ja innostusta.
Esitetyissä kuunteluarvoissa minulla on referensseinä kuulemistani kokoonpanoista parhaiden suorituskyky. Kaikkien havaitsemieni toistollisten piirteiden ja puutteiden mittasuhteet peilataan näiden laitteistojen tuottamiin kokemuksiin. Mitään erityistä armeliaisuutta tai laitteiston edullisuuteen perustuvia myönnytyksiä ei siis annettu, eikä vierailun isäntä tällaista halunnutkaan.
Harrastustaustaa
Vierailun isännän, Vesan, näkemykset ja tavoitteet sopisivat aivan hyvin myös jonkun tekniikasta vähemmän tietävän, käytännön tekemisessä kömpelömmän audiofiilin ajatuksiksi. Tavoitteeksi hän nimittäin mainitsi toistaa musiikki mahdollisimman tarkasti sellaisena kuin se on tallenteelle saatettu. Systeemin kuuntelupohjaisen virittelyn referenssimusiikiksi hän huolii ainoastaan akustisesti tehdyn musiikin, klassista ja jazzia, johtuen siitä, ettei sähköisesti tehdyn musiikin soundimaailman alkuperäinen luonne jää liiaksi hämärän peittoon. Niinpä!
Kokemustensa ja hankkimiensa tietojen perusteella Vesa pitää kaikkein olennaisimpana asiana laitteiston kokoamisessa kuunteluhuoneen ja kaiuttimen muodostamaa kokonaisuutta. Hän on vakuuttunut siitä, että teknisesti hyvin toteutettujen äänilähteiden ja vahvistimien välille ei saada niin suuria eroja kuin mitä edellä mainittujen kokonaisuuksien kesken syntyy. Lisäksi Vesa painottaa laitteiston heikoimman lenkin tunnistamista, sillä yksikin suurempi pullonkaula riittää tuhoamaan lopputuloksen.
Vesa kuuluu ns. pitkän linjan harrastajien joukkoon, jotka ovat ottaneet ensi tuntumaa musiikinkuunteluharrastukseen jo 60-luvun puolella. Ensimmäisen kaiuttimensakin hän oli rakentanut jo 10-vuotiaana! Opiskeluaikaiset tulot menivät hänen kertomansa mukaan suurelta osin harrastukseen, mukaan lukien konserteissa käynti, Vesa kun oli ollut aikoinaan vakiovieras mm. Porin Jazz-festivaaleissa. Jo tuolloin hän oli kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, miten hyvin akustinen musiikki toistui sopivalta etäisyydeltä kuunneltuna ulkoilmassa, verrattuna esimerkiksi siihen, mikä oli tyypillinen lopputulos kuppiloissa ja yökerhoissa. Tällaiset taustat auttoivat tietenkin ymmärtämään akustiikan merkityksen äänentoistossa, jonka seurauksena Vesa onkin panostanut siihen voimakkaasti omassa harrastuksessaan.
DIY-harrastajaksi Vesa sanoi päätyneensä, koska ei ollut kuullut itseään miellyttävää kaiutinta kotiseutunsa liikkeissä. Kun maahan syntyi ensimmäinen alan julkaisu, HIFI-lehti, hän alkoi poimia sopivia rakennusohjeita sieltä. Ensimmäiset lehden ohjeen mukaisesti rakennetut kaiuttimet oli esitelty numerossa 1/79. Kyseessä oli Ilpo Martikaisen suunnittelema 80-litrainen kolmitiekaiutin, jossa oli Gamman elementit. Myöhemmin Vesa sanoi rakennelleensa useita Pekka Tuomelan suunnittelemia kaiuttimia.
Rakentelu ei ole kuitenkaan jäänyt pelkästään kaiuttimiin, vaan omia tuotoksia on syntynyt myös vahvistinpuolelle, josta esimerkkinä RT-75, jonka rakennusohjeet oli esitelty Radio & Television-lehdessä 70-luvulla. Lisäksi Vesan harrastamiseen kuuluu myös kaiuttimien ja kuunteluhuoneiden mittaaminen. Nykyisin hänellä on käytössään ARTA- ja REW-ohjelmat, jotka hän on asentanut kannettavaan tietokoneeseensa. Tämä laitteisto kaapataan aina tarvittaessa mukaan myös kanssaharrastajakäynneille!
Kuunteluhuone ja laitteisto
Vesan kuunteluhuone oli kooltaan varsin pieni, hiukan alle 20 neliömetriä ja korkeuttakin hiukan tavanomaista huonekorkeutta vähemmän, toki pakolliset akustointiratkaisut pienensivät alkuperäisiä mittoja jonkun verran. Koska hyvän kuunteluhuoneen tärkein piirre on Vesan mukaan riittävän pieni ja tasainen jälkikaiunta-aika (kirjoittaja on muuten asiasta täsmälleen samaa mieltä), niin tähän piirteeseen hän oli kiinnittänyt omassa kuuntelutilassaan erityistä huomiota. Jälkikaiunta-aika oli saatettu uskomattoman alas, eli 0,1 sekunnin nurkille 100Hz:n yläpuolisella kaistalla. Tämä ei ollut kuitenkaan Vesan mielestä vielä liian alhainen arvo, jotta kuuntelun luontevuus kärsisi.
Pitkän
harrastushistoriansa saatossa Vesa oli päätynyt seuraavaan elektroniikkaan:
Harman Kardon HD 990 CD-soitin, Harman Kardon HK 990 vahvistin (DA-muunnos,
pääkaiuttimien ohjaus ja HK 690 esivahvistus), Harman Kardon HK 690 vahvistin
(päätteenä bassokaiuttimille). Pääkaiuttimina toimivat Pekka Tuomelan suunnittelemat
MB-d08 dipolit ilman bassoyksikköä. Matalimmat murinat välittyivät Linkwitzin
mitoitukseen perustuvalla push-pull-dipoleilla, joissa oli kaksi 12” elementtiä.
HK 990:n taajuuskorjaimet oli jätetty rauhaan, mutta sen sijaan bassoyksiköiden
sovittamiseen, mikä on muuten pakollista, oli käytössä Behringer DCX 2496-korjain.
Välikaapelit olivat itse tehtyjä, mutta sen sijaan kaiutinkaapeli kaupalliset,
Tasker C270 monisäikeiset punokset. Vaikka Vesa ei priorisointisyistä johtuen
ollut paneutunut paljoa kaapeleiden vaikutuksiin, niin hän sanoi niiden välillä
olevan kiistattomia eroja. Tämän näkemyksen syntymiseen oli vaikuttanut etenkin
hänen työpaikalla saamansa kokemukset.
Kuuntelu
Kuuntelimme aluksi Vesan omasta levykokoelmasta poimimia musiikkinäytteitä, joista yllättävän moni löytyy myös omasta CD-kokoelmastani. Klassinen orkesterimusiikki toistui mainiolla balanssilla ja äänikuvallisestikin varsin luontevasti. Jousisoittimien sävyt olivat hyvinkin onnistuneita eikä soitinryhmien sekaannuksesta ollut pelkoa. Akustinen Jazz soi pitkälti samantyylisesti, siis lähtökohtaisesti onnistuneesti. Live-äänityksien autenttisuudesta tuli riittävästi viitteitä eikä pahoja puutteita ollut ammennettavissa. Muutamalla tutummalla näytteellä syntyi kuitenkin käsitys, että potkuisampaa, tarkempaa ja paljastavampaakin soundia on tullut kuultua.
Olin luonnollisesti varannut mukaani oman testilevystöni, jota olen käyttänyt kaikkien laitteistoarvioiden teossa. Testilevystö sisältää musiikkia kaikista keskeisimmistä genreistä ja se on osoittautunut sekä dynaamisessa että taajuus-/aikatasossa riittävän haastavaksi, yksityiskohtaisten ja hyvin pientenkin piirteiden paljastamisessa. Kerroin jo ennen saapumistani Vesalle, että sopivilla tutuilla äänitteillä syntyy muutamassa minuutissa karkea käsitys siitä, mille laatutasolle laitteisto sijoittuu. Näin tapahtui tälläkin kertaa ja loppuaika oli sitten lähinnä piirteiden tarkentamista ja varmistamista.
Isännän levynäytteillä saatu tuntuma laitteiston suorituskykyyn vahvistui ja tarkentui omilla levyillä. Tilan koko ja akustinen haasteellisuus huomioiden lopputulos oli taajuusakselilla hämmästyttävän tasainen ja ulottuvakin, mikä varmistui mm. urkumusiikkinäytteellä. Eri äänialueet oli nidottu luontevasti toisiinsa ja melodiatkin välittyivät kelvollisesti, joskaan eivät loisteliaasti. Ensihavaintojen jälkeen huomioni kiinnittyi myös kaiuttimien täydelliseen katoamiseen kuuntelun aikana, mikä taitaa muuten olla suhteellisen yleistä dipolirakenteen omaaville kaiuttimille.
Kun levylautaselle saatettiin äänitteitä, joista löytyy runsaasti dynaamisia haasteita, voimakkaita iskuääniä sekä hyvin matalatasoista informaatiota, varmistuin amplituditasolla tapahtuvasta suorituskyvystä. Vaikka iskut kuulostivatkin iskuilta ja isorummun jysäykset isorummun jysäyksiltä, niin jäin kaipaamaan lisävoimaa ja -tarkkuutta. Samoin pienet tiukujen äänet tuntuivat hiukan utuisilta ja vaimenivat musiikkiesityksissä totuttua aiemmin, kuten tekivät myös jotkut kaiut ja kaikuefektit. Nauhadiskantin välittämät sävyt olivat kuitenkin omalla tavallaan kauniit ja osin luontevatkin.
Soittoesitysten aikana syntyy runsaasti informaatiota tulkinnasta ja soittotapahtuman oheisäänistä. Ne toimivat erinomaisina mittareina analysoitaessa laitteiston suorituskykyä yksityiskohtien ja matalatasoisen informaation välittämisessä. Kattaus ei ollut heikko tälläkään saralla, mutta parantamisen varaa kuitenkin jäi, etenkin referensseihin verrattuna. Kielisoittimien kieleen koskettamisesta syntyvät pienet äänet ja laulajan kielen liikkeet olivat osittain kadoksissa, vaikka kuunteluvoimakkuutta tuli välillä lisättyäkin. Havaituista puutteista huolimatta pystyin kuitenkin nauttimaan kuuntelusta.
Kuuntelusession loppupuolella tuli varmistuttua siitä, ettei äänestä löydy rasittavuutta aiheuttavia piirteitä, jos sellaiseksi ei sitten lasketa paikoittain pintaan pyrkivää kuulokemaista äänikuvan leijumista. Tämä piirre lienee pitkälti huoneen akustiikan ja kaiuttimien dipolirakenteen synnyttämää ja se voidaan tietysti mieltää positiivisenakin asiana. Itseäni tämä piirre kuitenkin häiritsi, ainakin tietyillä musiikkinäytteillä. Mieleeni tuli väistämättä ajatus myös mahdollisesta huoneen ylivaimentamisesta.
Pyysin Vesaa arvioimaan oman laitteistonsa suorituskykyä myös itse. Hänkin piti laitteistoaan varsin tasapainoisena ja myös kyvykkäänä paljastamaan äänitteiden piirteet ja heikkoudet. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin myönsi, että parantamisen varaakin tietysti on ja mainitsi esimerkkeinä vinyylisoittimen päivitystarpeen sekä kuuntelutilan rakenteiden ja koon muutosajatukset. Isäntä vaikutti kuitenkin varsin tyytyväiseltä, syystäkin.
Yhteenveto
Mielestäni DIY-harrastamiselle on hifiharrastuskentällä oma paikkansa, myös äänentoiston raskaimmassa sarjassa. Se, että esitellyn laitteiston suorituskyky jäi kokonaisuus arvioiden selvästi referenssieni taakse, ei liene kenellekään suuri yllätys. Sen sijaan, kun peilataan lopputulosta investoituun rahamäärään, niin edessä on väistämättä nöyrtyminen ja hatun noston paikka! Kiitän Vesaa mahdollisuudesta vierailla hänen luonaan, syventyä hänen tapaansa harrastaa ja kuunnella musiikkia hänen laitteistollaan. Näissä ympyröissä törmää harvemmin näin teknisesti asiantuntevaan ja avarakatseiseen henkilöön!