Kuunteluarvio:
Krell FPB-200 vs TacT

 

mikko_mattila@yahoo.com

Alkuperäinen artikkeli 4/1999, päivitetty 16.8.1999

Ensimmäinen kuuntelu tehtiin huhtikuussa -99 Espoolaisen omakotitalon olohuoneessa, jossa avoimen tilan pinta-ala oli noin 40 m2. Kaiuttimet oli sijoitettu suorakulmaisen tilan pitkälle seinälle, kuuntelijoiden etäisyys kaiuttimista oli noin 3,5-4 metriä , etäisyys takaseinästä noin 1 metri, kaiuttimien etäisyys toisistaan noin 2,5 metriä diskantista diskanttiin. Huoneakustiikka vastaa normaalia omakotitalon olohuonetta ilman erityistä akustointia, ellei sellaisiksi lueta kahta paksua itämaista mattoa kaiuttimien ja sohvan välillä.

Vertailussa käytettiin kunnollista ketjua soittimesta kaiuttimiin. komponentit edustivat alansa huippua minkä tahansa mittapuun mukaan ilman kompromissejä: Wadian CD-soittimen digitaalinen voimakkuudensäätö tekee erillisen etuvahvistimen tarpeettomaksi kun kuunnellaan Krelliä. TacTiin signaali vietiin siihen digitaalisena, ja D/A-muunnos tehtiin vahvistimessa. Laitteiden designista sen verran, että Wadia on paitsi sisuskaluiltaan omaa luokkaansa, myös designiltaan hävyttömän tyylikäs. TACT- näyttää kauempaa retrotyyliseltä, mutta tarkemalla silmäyksellä se on ultramoderni omaperäistä volyymikiekkoa myöten. Krell näyttää Krelliltä vaikkei olisi kuullutkaan koko merkistä.

Kuuntelua varten oli valittu monipuolisia teoksia eri teostyypeistä, kuuntelijoiden pyrkimyksinä oli saada kuva erilaisista sointityypeistä ja samalla nautittia itse musiikista. Isäntä oli valmistautunut täydelliseen taide-elämykseen hemmotelemalla kuuntelijoita maineekkaalla high-end referenssillä, Isley-saaren Lagavulinin 16-vuotiaalla Single Malt-viskillä.

Kuuntelukokemuksessa haluttiin välttää sokkotestinomaista tilannetta, jossa kuuntelijat kokevat vertailutilanteen ja kompetenssiodotukset ahdistavana ja siten vieraana High-Endin elämänmyönteiselle luonteelle. Ainoan mittauksen, äänenpaineen säädön,  teimme korvakuulolta.

Vaikutelmat

Yhteisen kuuntelusession avasi BIS:n ja Lahden Kaupunginorkesterin palkittu Sibeliuksen Viulukonsertto. Teos on taltioitu akustiikaltaan erinomaisessa Lahden Ristinkirkossa BIS:n tapaan minimimäärällä mikrofoneja. Orkesteri soi äänitystekniikasta johtuen hieman etäisesti. Kavakoksen sooloviulu soi molemmilla vahvistimilla avarasti ilman kireyttä. Orkesterin attacca-kohdissa TACTissa kiinnitti huomiota loistava erottelukyky, iskuäänten tarkkuus ja vaskien puhtaus. Krellin sointi erottautui TACTista nyanssien pyöreydessä. Pienimuotoisella kamari- ja akustisella musiikilla laitteiden havaitut ero olivat pieniä. Kathleen Battlen samettinen ääni oli yhtä miellyttävä molemmilla vahvistimilla, Krellillä ehkä hieman lämpimämpi, TACTilla läheisempi. Haydnin pianosonaatti soi molemmilla vahvistimilla yhtä kauniisti, mitää erityistä eroa emme havainneet. Michael Garsonin yhtyeen esitys tutusta Autumn Leaves-kappaleesta soi kummallakin vahvaimella vaikuttavan siististi. J.S. Bachin elämää suuremmassa g-molli luuttusarjan chaconne osassa TACTin erottelukyky hämmästytti kuulijoita, äänityksestä oli aistittavissa kitaran kotelon värähtely omana äänenään vivahde, jota emme pystyneet havaitsemaan Krellillä.

Tärkeät Erot

Todellisia erojakin kuulimme ne tulivat esiin monikerroksisissa ja suurissa orkesteriteoksissa, näissä TACT todella loisti. Elgarin Caractacuksen voitonmarssi, suuren orkesterin vaskipitoinen sointi tukevoitettuna suurten urkujen jalkiosäestyksellä teki kuuntelijoihin vaikutuksen.

Hämmästyttävä kokemus oli Audio-lehden deolevyllä Valse Lente kappale, jossa erilaisten puhallinsoittimien, kontrabasson ja kitaran yhdistelmä soi erittäin persoonallisella ja vivahteikkaalla tavalla. TACT soi läpikuultavasti ja, sulautui musiikkiin. Krell teki kappaleen erinomaisesta HDCD-äänityksestä tavanomaisemman. Al DiMeolan Race with Devil on Turkish Highway on äänimaailmaltaan nerokas ja kappaleena agressivinen. Siinä on paljon matalia taajuksia ja hyökkäävä dynamikka. Missään vaiheessa ei syntyntyt kuvaa, että TACTin näennäisen keskiluokkainen teho loppuisi kesken. Jälleen, jokaisen soittimen jokainen nyanssi kuului ja muodosti kappaleen ensikertaa kuulevalle henkeäsalpaavan sointikokonaisuuden.

James Newton Howardin Gone Buttlefishinin basson vivahteikas murina, bassorummun iskurin ja rumpukapuloiden kalvoäänet vaikuttivat TACTilla jäljittämättömiltä, Krellillä siisteiltä.

Yhteenveto

Vahvistimien sointitasapainoa kuvataan kirkas tai tumma tässä tapauksessa molempien sointi oli samansukuinen eli neutraali.

Krell oli parhaimmillaan pienimuotoisessa kamari- ja akustisessa musiikissa, jossa sen soinnin pyöreys, - lämpimyys miellytti kuuntelijoita. Soinniltaan eksentrisissä teoksissa Krell kuulosti kuitenkin TACTia tavanomaisemmalta.

Krellin omimmalla alueella eli alarekisterin tarkkuudessa, dynamiikassa ja yleissoinnin selkeydessä TACT jätti Krellin toiseksi.

Lyhyen kuuntelun perusteella tehty havainto oli, että TACTin ylärekisterin äänet, esimerkiksi pellit soivat pehmeämmin ja hienostuneemmin, mutta kokonaisbalanssin kannalta aavistuksen verran hiljempaa kuin Krellissä, joskin olimme tästä hieman epävarmoja, - äänenpaineet olivat säädetty vain korvakuulolta samanlaisiksi.

Suurimmat erot on tiivistettävissä yhteen sanaan Erottelutarkkuus. Tämä erottelutarkkuus ilmenee selvästi luonnollisilla äänenvoimakkuustasoilla, parhaimmillaan kuuntelimme reilusti yli 100dB huipennuksia.

TACT:

+ Neutraali ylessävy
+ Uskomaton erottelutarkkuus koko äänialueella
+ Loistokas transienttien toisto
+ Matalien äänien jäljittämätön erottelukyky ja kontrolli
+ Tasapainoinen ja läpikuultava keskialue
+ Hienostunut ylärekisteri
- Ylärekisteri soi aavistuksen verran Krelliä vaimeammin

Krell

+ Neutraali yleissävy
+ Esimerkillinen alarekisterin dynamiikka
+/- TACTia lämpimämpi sointi
- TACTiin verrattuna pyöreähkö, suurpiirteisempi sointi.
- Ylärekisteri aavistuksen verran TACTia karheampi

Henkilökohtaiset kommentit

Tapani kertoi ensimmäisen auditoinnin jälkeen huhtikuussa: "Olin lievästi yllättynyt kuuntelijoiden konsensuksesta (kohteliaisuus isäntää kohtaan?).  Positiivisen viitteen vertailun todellisuudesta sain siitä, että olimme kirjanneet samoja äänellisiä mielikuvia kuunneltujen kappaleiden jälkeen. Aiemmin olin pitänyt Al Di Meolan massiivisen monivivahteista teosta Race with Devil on Turkish Highway liki mahdottomana kuunneltavana kotioloissa, nyt se avautui TacTin erottelukyvyn ansiosta kevyesti.

Jotka eivät päässeet tähän tilaisuuteen, saavat perspektiivin siitä, että marssin HifiKlubille hieromaan kauppaa TACT RCS 2.0 digitaalisesta huoneenkorjausyksiköstä ja uudesta  TACT Millennium mk II digitaalivahvistimesta. Digitaalisen huoneenkorjausyksikön uskon vaikuttavan  eniten kuuntelunautintoon. Uuden TACT mkII merkittävin ominaisuus on lisäteho (+12 dB),  mikä riittää varmasti normaalitiloissa.

Jaksan odotella TACTin uutuuksia, mistä voi päätellä sen, että olen hyvin tyytyväinen Krell-päätevahvistimen miellyttävään ääneen."

Mikko huhtikuussa -99: "En ole tähän asti kuullut, miltä olohuoneessa soi 100-miehinen orkesteri, kaksi kuoroa, ja isot urut. Enkä tiennyt että voisin kuulla kitaran kopan värähtelyt. Nyt olen sen kuitenkin kuullut ja tiedän kuinka hyvin ääni voidaan kotioloissaankin toistaa. Yön yli nukuttuani ja pistettyäni muutaman tärkeän arvomaailman asian järjestykseen olen päättänyt -"Tämä se on"- toivottavasti saan rahoituksen kuntoon eli rahat on kasaan v.2000, kun uusi Millenium alkaa!"

Syyskesään -99 mennessä on tapahtunut seuraavaa: Tapani osti itselleen TacT Mk2:n, perusti HighEnd Studion ja toimii TacTin suomalaisena jälleenmyyjänä. Mikko pettyi kotieatterivahvistimensa latteaan sointiin, aloitti säästämisen TacTiin, kärsivällisyys loppui ja hankki ensin Mark Levinsonin ja pian sen jälkeen  uudet kaiuttimet ja säästää edelleen digitaaliseen vahvistimeen.

Kommentit Mk 2:sta

Tapani: "Mk:ssa ehkä suurin havaitsemani ero on ollut hieman kirkkaampi diskantti ja volyymilisäys, joka on saavutettavissa hiljaisesti äänitetyillä levyillä."

Mikko: "Ensimmäisen audiotoinnin jälkeen olen saanut kuunnella myös parhaimpiin kuuluvia analogisia järjestelmiä. Kuuntelimme hiljattain TacT Mk2:lla uusilla Hales Transcendence 8-kaiuttimilla vanhaa tuttua Al DiMeolan Race with Devil on Turkish Highway-kappaletta, jolla erotellaan jyvät akanoista basson kontrollin suhteen. TacT Mk2:lla alarekisterin erottelukyky ja kontrolli osoittautui edelleenkin kuulemiani analogisia paremmaksi, Krell FBP-600, Levinson 332, Audio Research VT200, Elektrokompanietin monot mukaanlukien. Lisäksi TacTin tehoreservi on todella vaikuttava 150W:sta huolimatta, säätökiekon volyymiosoitus oli vain 82%:ssa ja ääni kävi vaarallisen voimakkaaksi. Tapanin kolleegat korttelin toisella puolella kertoivat kuulleensa jytinän olutterassille asti!

Järjestelmä

TACT Millenium Mk1 digitaalivahvistin
Krell FPB 200 päätevahvistin
ProAc R3.8 kaiuttimet
Wadia 860 CD-soitin
Cardas Golden Cross balansoidut välikaapelit Cardas Golden Cross biwire kaiutinkaapelit Tara Labs AES/EBU digitaalikaapeli

Äänitteet

  • Audio-lehden demolevy HDCD
  • Bach, Johann Sebastian ; Suite g-moll/ Chaconne - BWV995/3, Sheffield Lab
  • Battle, Kathleen ; So Many Stars ; Sony SK 68473
  • Di Meola, Al  - The Infine Desire ; Telarc HDCD
  • Elgar, Edward  - Caractacus ; London Symphony Chorus and Orchestra, R. Hickox ; Chandos CHAN 9156/7
  • Garson, Michael ; Serendipity ; Reference Recordings RR-20CD
  • Haydn, Joseph ; Sonatas for Piano n:o 32 ;  Andras Schiff - Teldec 0630-17141-2
  • Newton-Howard, James & Friends ; Direct From Masters ; Sheffield Lab CD23
  • Sibelius, Jean ; Concerto in d-minor for Violin & Orchestra Op 47 ; Lahti Symphony Orchestra, O. Vänskä - BIS-CD-500

Tekniset tiedot - TacT

Tyyppi: Digitaalivahvistin 24 bittiä 352,8 kHz
Antoteho: 150 wattia 8 ohmiin
Taajuusvaste: 20 Hz - 20 kHz
Harmooninen särö: <0.1%
S/N suhde: 98 dB
Vaimennuskerroin: 40
Sisääntuloimpedanssi: 47 kohmia
Tehonkulutus: 480 wattia
Paino: 28 kg
Mitat: 450(l), 145(k), 413(s) mm
Hinta: 50 000 mk

 

 

All Rights Reserved
© 2000-2006 highendnews.com