Lindemann Audiotechnik ei
välttämättä sano kovinkaan paljon Saksan ulkopuolella asuvalle
alan harrastajalle. Suomen markkinoilla merkki on ainakin aivan
uusi tuttavuus. Se on perustettu noin 10 vuotta sitten ja sen
ensimmäinen valmistama tuote oli integroitu vahvistin.
Tuotemerkin nimi tulee sen pääsuunnittelijasta Norbert
Lindemannista. Lindemann Audiotechnik valmistaa D680:n lisäksi
myös edullisempaa cd-soitinta CD1SE (€3500), integroitua
vahvistinta AMP4 (€3000), grafiittisia vaimennusjalkoja,
kaiuttimia B60 ja B90, sekä kahta erilaista kaiutinkaapelia.
Suomen tuontiohjelmaan kuuluu ainoastaan elektroniikka.
Tekniikka
Kotelo on valmistettu 6 mm paksuisesta
harjatusta, eloksoidusta alumiinista. Kansi on sisäpuolelta
huovalla vaimennettu ja tiivistenauhalla eristetty muista osista.
Väliseinä johon d/a emäkortti kiinnittyy on vaimennettu
raskasmatolla. Pyörityskoneisto, Sonyn paras -- OM4, on kiinnitetty
valualumiinista tehtyyn apurunkoon, joka lepää polymeeristen
vaimennusjalkojen päällä. Itse kotelo lepää grafiitista
valmistettujen 2-kerros jalkojen päällä (kahden graffiti osan
välissä on vaimennusyhdiste).
Sähköinen rakenne perustuu
seuraavanlaiseen topologiaan. Mikrokontrolleri tunnistaa ensin
pyörityskoneistolta tulevan datan (cd/HDCD/SACD), sen jälkeen
data siirretään joko Pacific Microsonics:in (cd/HDCD) PMD-200
digitaalifiltterille tai suoraan (SACD) Burr-Brown:in PCM1738
da-muuntimille(käytetään mono moodissa, joissa niistä saadaan
vielä parempi suorituskyky kuin stereo käytössä).
Cd ja HDCD
data siirtyy digitaali filtteriltä Analog Devices:in AD1896
upsamplerille. PMD-200 filtterille on oma kellopiiri (11,2896 MHz)
ja AD1896 sekä PCM1738 molemmille piirille yhteinen (24,576 MHz)
kellopiirinsä (molemmat kellot ovat erillisillä korteillaan
erotettuna emäkortista). Näitä kahta tarkkaa kellopiiriä
valvoo nk. masterclock, joka pitää kellot synkronissa eri
piirien välillä vähentäen jitteriä. Päästäkseen jo 20
bittiseen tarkkuuteen, kello saa heittää korkeintaan
200pikosekuntia (=0,0000000002 s).
Da-muunnokselta signaali lähtee
virtamoodissa. Analogiosa koostuu seuraavista osista.
Analogifiltteri jonka rajataajuus on noin 50 kHz ja vaimennus
12dB/oktaavi, jonka aktiiviosana toimii AD823 kaksikko
operaatiovahvistin. Integraattorina soitin käyttää AD825
yksikkö op-piiriä. Lähtöasteena on erillistransistoreilla
toteutettu ”high current” bufferi. Da-muuntimelta ulostuleva
signaali on symmetroitu ja pysyy sellaisena lähtöön saakka.
Yksipäistä signaalia ei myöskään summata missään vaiheessa
eli teoriassa D680:n pitäisi toimia yhtä hyvin sekä
balansoituna kuin balansoimattomana.
Tämän lisäksi emäkortilla
on eri asteille omat lokeroidut maatasot jotka on yhdistetty
toisiinsa nk. tähtimaa menetelmällä. Edellä mainitulla tavalla
jokainen aste saa oman häiriöitä vaimentavan, matala
impedanssisen maatasonsa joka pienentää hajaparametrien syntyä.
Emäkortin layout on nykyistä
korkeataajuisten signaalien prosessointia hyväksi havaittua
toteutusta noudattava, joten Lindemannin käyttämien
korkealuokkaisten komponenttien suorituskyvyn luulisi tulevan
erinomaisesti hyödynnetyksi. Käytetyt sähköiset komponentit
ovat pääasiallisesti pintaliitos tavaraa.
Virtalähde perustuu kahteen eri
osioon. Toinen sijaitsee laitteen sisällä jolla on oma
verkkojohtonsa sekä kaksi erillistä verkkomuuntajaa, jonka
lisäksi jokaisella jännitteellä on oma tasasuuntauksensa ja
suodatuksena. Toinen virtalähde on sijoitettu omaan ”Power
Brick” koteloon jolle tulee myös oma verkkojohtonsa. Power
Brick pitää sisällään analogiapuolelle oman verkkomuuntajan,
tasasuuntauksen, suodatuksen ja häiriönpoistokelat,
digitaalipuolelle on myös vastaava virtalähteensä omalla
muuntajalla. PB on kytketty pääyksikköön tietokoneista tutulla
USB-kaapelilla.
Paikallisella reguloinnilla hoidetaan viimeinen
käyttöjännitteen vakavointi eri asteille, jotka on tavallisesti
käytetyistä 7800/7900 sarjan tuotteista poiketen toteutettu
317/337 regulaattoreilla. Lisäksi korkealuokkaisia puolijohde
(Os-Con) ja kiille (Silver Mica) kondensaattoreita käytetään
tärkeäksi katsotuissa paikoissa.
Kauko-ohjain on yhdestä
alumiinikappaleesta työstetty kappale, jossa on kaikki
cd-soittimen ohjaamisen tarvittavat nappulat, lukuun ottamatta
levykelkan auki/kiinni mahdollisuutta. Nappulat ovat riittävän
etäällä toisistaan joten suurempi sorminen voi käyttää sitä
ilman ongelmia, lisäksi se ei vaadi huippu tarkkaa kohdistusta
toimiakseen kunnolla.
Valmistelut
Molemmilla vertailulaitteistoilla
saadut vaikutelmat olivat sen verran yhteneviä, että en lähde
erittelemään kokemuksiani eri laitteistojen välillä. Omalla
laitteistollani suoritetut kuuntelutulokset ovat noin 1,5 kk
ajalta. Lindemann tuli uutena käyttööni joten suoritin
sisäänajon n.200 h samalla kuunnellen muutoksia sisäänajon
yhteydessä. Mielestäni jopa suoraan pakasta vedettynä D680
kuulosti jo melkoisesti itseltään. Bassotoistossa tapahtui
suurin muutos sisäänajon aikana, se paljasti todellisen
potentiaalinsa vasta 200 tunnin jälkeen. Laite vaatii myös
useiden tuntien lämmityksen jopa sisään ajettuna, jos se on
ollut pidempään kokonaan verkosta irti kytkettynä. Standby
asemasta se vaatii huomattavasti lyhyemmän ajan soidakseen ”normaalisti”.
Käytimme molemmissa
järjestelmissä D680:n kanssa Ringmatin Statmatia joka toi
Lindemannin ääneen mielestämme vielä hieman lisää
läpikuultavuutta. Periaatteessa tämä soitin soi kuitenkin
erittäin hyvin ilman mitään erityisiä twiikkauksia, viimeiseen
hienosäätöön kuitenkin suosittelen korkealuokkaista
verkkojohtoa, erinomaista laitetelinettä, sekä Statmatia.
Unohtamatta tietenkään huippuluokan välijohtoa.
Kokeilemistani välijohdoista
Transparentin MusicLink Ultra MM toimi omassa järjestelmässäni
mielestäni parhaiten. Ainoa kauneusvirhe sen äänessä oli hyvin
lievä piikki ylemmällä bassolla.
Vastaavasti aikaisemmin hyväksi
havaittu välikaapeli toi ihmisääneen vastaavasti hieman
ylimääräistä metallisuutta, basson ollessa vailla
minkäänlaista korostusta.
Molemmissa järjestelmissä
kaikille laitteille verkkovirta tuli samalta sulakkeelta,
maadoittamattomasta pistorasiasta. Mm. tämä saattaa selittää
verkkosuotimen hyvää toimivuutta erityisesti pyörityskoneisto
kytkettynä siihen. Vastaavassa positiossa Transparentin XL15
verkkojohto käyttäytyi samankaltaisesti. Olen aikaisemmin
huomannut saman ilmiön mm. Ensemblen Dicrono cd-pyörittimellä.
Tässäkin tapauksessa verkkofiltterin tai XL15 käyttö puhdisti
ääntä huomattavasti. Kyseinen ilmiö saattaa selittyä sillä,
että pyörityskoneisto lähettää verkkoon takaisin
korkeataajuista roskaa johon muut laitteet reagoivat. Tosin em.
suodin on osoittanut toimivansa myös tapauksissa jotka ovat
olleet puhtaasti vinyylipohjaisiakin. Yleensä suurin parannus
tulee kuitenkin silloin, kun laitteiston etupäänä toimii
digitaali äänilähde. Ilmeisesti myös Lindemann on tietoinen
kyseisestä ilmiöstä, koska D680:ssa on omat erilliset
verkkokaapelinsa pyörittimelle ja PB:lle.
Power Brick ei mielestäni filsasta
hyötynyt. Se reagoi kyllä erilaisiin verkkojohtoihin mutta
mitään erikoisfiltteröintiä se ei tarvinnut, vaikka
aikaisemmin mainittu XL15 verkkojohto toimi myös tässä
posiitiossa erinomaisesti. Erotusmuuntaja kytkettynä PB:n toi ”tavallisella”
itse tehdyllä verkkojohdolla hieman lisäselkeyttä ääneen.
Lindemannin suositteleman maadoitetun verkkoliitännän vaikutusta
ääneen en ole toistaiseksi päässyt käytännössä
kokeilemaan.
Myös itse valamani lyijyjalat
D680:n omien graffiti jalkojen alla toi hieman lisää tiukkuutta
bassopäähän, kokeilin myös Finite Elementen Ceraballeja, mutta
ensinmainittu yhdistelmä aikaansai mielestäni toimivamman
kokonaisuuden.
Myöskään minkäänlaista
sekoilua en ole havainnut koko testin aikana. Kokeilemani
CDR-levyt toimivat moitteetta ilman häiriöitä. CDRW-levyjä en
ole kokeillut.
Kuuntelukokemukset
Ensimmäisenä D680 soinnissa
huomio kiinnittyi itselläni harvinaisen puhtaaseen
läpikuultavuuteen, joka toi jollakin tavalla mieleeni
huippuluokan vinyyli soittimen. Ilokseni huomasin että soinnista
puuttui yleensä cd-soittimille tyypillinen keskialueen ja
diskantin sulkeutunut ääni. Usein cd-äänelle ominainen ”mekaanisuus”
loisti poissaolollaan. Ääni oli balanssiltaan miellyttävän
kaunis, mutta ei kuitenkaan niin, että se tulisi jonkun
taajuusalueen korostumisen/vaimenemisen kautta. Resoluutioltaan
laite edustaa kuulemieni bittikoneiden parhaimmistoa,
järjestelmän 2 omistaja mm. totesi ”ettei ole koskaan
aikaisemmin kuullut laitteistostaan cd:llä sellaista resoluutiota
ja neutraaliuutta kuin Lindemannilla”. Tähän mielipiteeseen ei
voinut kuin yhtyä.
D680:lle ominainen piirre on
kuulijan huomion keskittyminen ennen kaikkea itse musiikkiin eikä
niinkään äänentoistollisiin asioihin. Näin ei itselleni
tapahdu usein cd:llä, huippuluokan vinyyli soittimella em. asia
tulee mielestäni helpommin esiin. Osasyynä tähän saattaa olla
D680:n reipas tapa toistaa musiikkia sekä sen rytminen tarkkuus.
Tämä tulee erityisen hyvin esiin vanhemmalla jazz musiikilla,
jossa soittajat tekevät paljon erilaisia juttuja varioiden mm.
perusrytmiä. Erityisesti ML Ultra välijohdolla edellä mainittu
ilmiö oli erittäin selkeä.
Valitettavasti monet näistä
äänitteistä eivät ole kovin puhtaasti soivia. Mutta näidenkin
levyjen kanssa Lindemann hoitaa tehtävänsä oikeaoppisesti. Se
ei lisää omaa äänenväriänsä ääneen, vaan pystyy
uskollisesti toistamaan kaiken mitä äänitteellä on
musiikilliseti tarjota. Mutta huonosta musiikista tämäkään
laite ei hyvää pysty tekemään. Esimerkkinnä toiminee Opus3
SACD The Swedish Jazz Kings, ”A Tribute To Young Louis”.
Bassotoisto on alue jossa
mielestäni ei ole ollut vikaa edellisten sukupolvien huippuluokan
cd-soittimissa/da-muuntimissa. D680 ei pysty järjestelmällisesti
tarjoamaan alarekisterinsä suhteen mitään sellaista jota en
olisi aikaisemmin cd-levyltä kuullut. Alapää on
yksinkertaisesti vain korkealuokkainen, joka integroituu muiden
äänialueiden kanssa saumattomasti, olematta millään tavalla
dominoiva tai vaimentunut. Äänite itsessään tuntuu olevan
merkitsevä tekijä alapäätä arvioitaessa. Esimerkkinä käy
hyvin erään kuuntelijan kommentti järjestelmässä 2 Yo-Yo Ma:n
Solo SACD-levystä: ”Yo-Yo Ma:n sellon alapään ja alemman
keskialueen (n.70-300hz) sointi on luonnollisin kuin millään
aikaisemmalla formaatilla kuulemani”. Edellä mainitun
kuuntelijan mielestä, sello on muutenkin eräs vaikeimmin
äänentoistossa luonnollisesti toistuva soitin. Vaikka Yo-Yo Ma:n
äänite sellon äänen suhteen omaa erittäin luonnollisen
soinnin, niin äänikuvasta ei voi valitettavasti sanoa samaa.
Kyseisellä levyllä sello vaeltelee kaiutinparin välissä
todella epämääräisen levottomasti. Modernin äänitystekniikan
väärinkäyttöä pahimmillaan.
SACD toistoa verrattaessa
normaaliin voi todeta uuden formaatin toimivan myös
käytännössä. Tosin SACD levyjä kuunnellessa ei välttynyt
ajatukselta, että SA äänitteet ovat huolellisemmin masteroituja
ja mahdollisesti hieman eri tavalla ekvalisoituja kuin tavalliset
cd:t. Käytössäni on hybridi ja yksikerros levyjä.
Valitettavasti Super Audio levyt ovat myös huomattavasti
kalliimpia, nimikkeiltään harvalukuisempia ja vaikeammin
saatavia. Ilmavuus, yksityiskohtien parempi esilletulo, sekä
tietynlainen yleinen luonnollisuus ovat mielestäni SACD:n
vahvuuksia ainakin tällä soittimella. Johtuuko kaikki em.
ainoastaan SACD:stä? Joka tapauksessa SA levykokoelmani on
toistaiseksi niin pieni, että käsi raamatulla en lähtisi
vannomaan SACD:n ylivoimaisuuteen kaikkien äänitteiden kanssa,
ainoastaan kuulemieni kohdalla näin voin tehdä.
Henkilökohtaisesti aion kyllä
hankkia suosikki levyistäni SA version aina kun mahdollista.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että perinteinen cd olisi
mielestäni kelvoton formaatti. Tällä soittimella voin kuitenkin
nauttia täysin rinnoin myös vanhoista cd-levyistäni. Oikeastaan
on mielestäni aikamoinen ihme kuinka paljon uusia asioita D680
pystyi vanhoista levyistäni löytämäänkin.
Huippuluokan SACD äänitteellä
voi D680 vertailukohteeksi mielestäni ottaa huippuluokan vinyyli
järjestelmän. Kuitenkaan sitä parasta analogisen järjestelmän
vapautuneisuuden, ilmavuuden ja diskantin puhtauden tuntua edes
edellä mainittu yhdistelmä ei pysty tuottamaan, mutta hyvin
lähelle kuitenkin. Vaikka eivät toki kaikki vinyylilevytkään
niin hyvin soi, että automaattisesti voisi aina vannoa mustan
kullan kaikkivoipaan voimaan. Lisäksi vertailukohteena
käyttämäni vinyylijärjestelmät ovat poikkeuksetta
huomattavasti kalliimpia kuin D680.
Ääni
Balanssi: Laite edustaa
ehdotonta neutraaliuden huippua. Eri äänialueet ovat
tonaalisesti harvinaisen yhtenäisiä. Mikään äänen osa-alue
ei nouse häiritsevästi esiin, eikä soitin myöskään tunnu
omaavan voimakasta tunnistettavaa ominais-soundia.
Erottelukyky on parhaasta
päästä mitä olen koskaan cd:llä kuullut. Massiivisemmatkaan
orkesteri teokset eivät saa tätä soitinta tukkeutumaan.
Myöskin instrumenttien harmooniset rakenteet erottuvat
ensiluokkaisesti, kuten rytmilliset variaatiotkin.
Läpikuultavuus kuuluu
myös tämän laitteen vahvuuksiin. Hieman liioitellen voisi
sanoa, että tavallisella cd:llä olisi kuin katsoisi
äänitteiden maailmaan super kirkkaan lasin läpi, SACD:llä
vaikutelma on kuin koko lasi olisi poistettu.
Diskantti: Yläpään
toisto noudattaa laitteen yleistä sointia ollen erittäin
neutraali vailla mitään ärsyttävää ominais-sointia.
SACD:llä yläpään toisto on kuitenkin vielä hieman puhtaampi
ja avoimempi kuin perinteisellä cd:llä.
Keskialue omaa huippuluokan
resoluution ja on sävyltään neutraali molemmilla
cd-formaateilla.
Alarekisteri omaa
huippuluokan erottelun, oikean oloisen sävyn ja tarjoaa
tarvittaessa voimaa jos äänittäjä on sen levylle saanut
tallennettua.
Dynamiikka: Dynaamiset
vaihtelut toistuvat sekä mikro- että makrotasolla vaikuttavasti.
Rytmiikan tarkasti erotteleva esillepano, mikä tekee sointiin
poikkeuksellista elävyyttä, jos musiikilla on sitä vaan
tarjota. Myös transientti toisto on erinomainen läpi koko
äänialueen.
Äänikuva: Äänikuvaltaan
laite tarjoaa oikein hyvää erottelua kaikkiin kolmeen
ulottuvuuteen. Kykenee tarjoamaan harvinaisen hiljaiset ja tarkat
taustat. Sekä pystyy aikaisempaan referenssiini verrattuna
tarjoamaan selvästi paremman äänen kerroksellisen syvyyden.
Yhteenveto
Onnittelut Norbert Lindemannille ja
hänen suunnittelutiimilleen. Lindemann D680 kuuluu harvinaisen
onnistuneiden hopealevysoittimien harvalukuiseen joukkoon.
Mielestäni D680:n erityinen vahvuus on sen tapa saada kuulijansa
keskittymään erityisesti musiikkiin. Neutraalin ja reippaan
äänensä johdosta se tukee erinomaisesti kaikentyyppistä
musiikkia.
Hinnaltaan D680 ei ole mikään
budget-luokan soitin, mutta pyydetylle hinnalle löytyy
mielestäni hyvät perusteet. Huippuluokan äänen lisäksi
tarjolla on tyylikäs, hienosti viimeistelty ulkoasu, tarkoin
harkittu sähköinen rakenne varustettuna tämän päivän
korkealuokkaisilla komponenteilla. Lisäksi se tarjoaa myös
mahdollisuuden käyttää nykyaikaisia SACD levyjä. Suositeltava
vaihtoehto highend luokan laitteiston digitaaliseksi
äänilähteeksi.
Valmistaja: Lindemann
Audiotechnik
Maahantuoja: Santtu
Engineering
Hinta: €8490,-
Järjestelmä 1
- Avantgarde Acoustic DUO sub225
kaiuttimet,
- Holco H4 vastuksin toteutettu
passiivi vaimennin
- omatekoinen n.2x75W transistori
pääte
- Transparent Music Link Ultra MM
välikaapeli, Transparent PowerLink XL15 verkkojohto
- omatekoiset kaiutinkaapelit
- omatekoisia verkkojohtoja ja
välikaapeleita
- omatekoinen ”heavy duty”
verkkofiltteri
- omatekoisia vaimennusjalkoja,
sekä Acapella Fondato Silenzio laitealusta.
Järjestelmä 2
- Audio Physic Avanti3 kaiuttimet
- Goldmund Mimesis 28 pääte
- Vishay S102 vastuksin toteutettu
passiivi vaimennin
- omatekoiset verkko-väli-ja
kaiutinkaapelit
- Omatekoinen ”heavy duty”
verkkofiltteri
- Muuntosähkö Oy:n
erotusmuuntaja
- Acapella Fondato Silenzio
laitealusta.
