Magico V2 Loudspeakers

 

Keijo Tanskanen

Suomeksi

Foreword

Magico -loudspeakers have achieved a great reputation and feedback around the world in the last few years. In Finland Magico is a relatively new speaker brand. Despite that I have managed to listen to these speakers several times.

Now I’ve listened to V3, Q5, V2, and Q1 is still on the task list. Especially the Q5 impressed me greatly and almost shocked with its transparency and overall neutrality. Actually, I have no more doubts of the quality, the professionalism and the concept of the company and their products. Still I was curious on what V2 can do.

 

Speaker info

Like all Magico speakers, the V2 is a sealed design. It is a modest size: 42"H x 10"W x 12"D, heavy (120 pounds) and tilted back a few degrees for the best timing integration of the three drivers. V2 is a bit unstable on its quite small footprint. Stabilizing spikes are provided and they screw into the V2’s bottom plate. Instead of three spikes, four are needed for the most stable standing.

The V2 has a 17-ply vertically stacked Baltic Birch cabinet. The ply lines on the side run really vertically, from which the V in V2 is said to stand for. The critical front baffle is 1" thick and made of "aircraft-grade 6061-T aluminum”, to which the drivers are mounted. To attach the baffle to the cabinet, three rods of stainless steel extend through the cabinet from the rear panel and their threaded ends screw into the back of the baffle. Tightening is made by turning three big aluminum pucks on the rear panel. This is for ensuring that the sealed enclosure remains airtight (needs a periodical check).

The speaker has a 1" ring-radiator tweeter and two 7" woofers. The two woofers work together in the bass region but only one of them handles the midrange. The top woofer is said to transition to the tweeter at a bit over 2 kHz while the bottom woofer goes up to 300-400Hz before rolling off. The speaker has very smooth frequency response as a result of the bandwidth engineering. This is already proven by independently made measurements.

Magico’s own design woofers are made of Nano-Tec which actually describes the very specific material of the woofers. The Nano-Tec cone’s first break-up mode is said to be at least two octaves above the range that the upper woofer works. The motor system of a cone is designed in-house as well resulting also low distortion.

 

Sound

Magico V2 seemed to be averagely demanding to set up but it could already show its claws even in the unfinished placement. Anyway achieving the best results needed some time and patience, but not as much as for some competitors were needed. Just in few minutes I noticed that V2 is a very special speaker. Changing amps or cables did not change the results but revealed that some amps are more suitable than others. I can not recommend using over-analytic and dry sounding electronics with this speaker.

During my sessions I was faced every time with features like tremendous resolution, clarity and transparency in a way that only few speakers have done in my experience. Even the tiniest details, like the lightest touch of strings or background effects, seemed to be quite ultimately reproduced, no matter which genre of music was presented. This kind of presentation reminds a lot of what high quality electrostatic speakers can do. As a result of high resolution the V2 revealed also the problems of weak sounding records, easily but not highlighting them.

The V2s were faultless in timing as well. The percussive music sounded just right and attacks and releases of music rolled on without jitters, cuts or smears. Especially the micro dynamics of timbres and the speed made me impressed. When I listened to Diana Krall’s piano playing I was totally sold. How beautifully and faithfully V2 delivered the hits of the piano hammers, even the fastest ones! The same promptness existed in bass as well. The challenging kick drum paths were followed accurately without any significant smearing, very much like my Sasha W/P does.

I could not help feeling that V2 has been engineered to be less sensational in some sonic areas to achieve over-all neutrality and reasonable price. For example when I listened to the melodies of my test music, it was like a piece of a cake. The basic tones were prompt; there was no question about it. Also the previously mentioned exceptional clarity helped to concentrate on the players and their interpretation. Many high frequency instruments, like cymbals, were right sounding and really shimmering. On the other hand violins were just a bit cool and strained to which less in-toeing of the speakers and changing amps affected remarkably. Still, I personally would have liked a tad richer and fuller presentation.

There is no single truth whether the sealed construction is better than the ported one. I think the quality of low end depends much more on the other features and technology. Anyway the bass of V2 was very extensive and prompt for the size and construction. This kind of performance helps to concentrate on the melodies but leaves “the old-school listeners” waiting for slightly more muscularity and punch which typically are also present in real concerts. I know some audiophiles are very sensitive to “the amount” of bass and actually prefer quite lean and dry performance. Magico V2’s performance may well be suitable for them!

The sonic picture was like a carefully polished window or no window at all. A resolving power of the speaker enabled an exemplary deliverance of spatial effects, concert hall reverberations and layer by layer depth issues. Also a great visceral impact and members of orchestras were localized with great clarity. As a whole the soundstage was superbly transparent and immediate but naturally not quite as big and dimensional as a couple of the other, typically bigger speakers that have launched. Although especially vertical dimensionality left space for further improvements or bigger brothers the musicians seemed to stay high enough for looking straight ahead during listening.

 

Conclusion

Magico V2 is definitely a hard to beat speaker. Personally I value it as highly as I did the V3, which Magico has already deleted from their products. I suppose it was the right decision, which most likely was based on internal price/quality inspections. V2 is so far the most neutral speaker I have heard in its price class and gives a great challenge for example to the Wilson Audio Sophia III which I have not listened to yet. It can deliver music with the highest grade of purity and can give one of the most transparent listening experiences available. What it lacks is quite subtle and mostly based on physical limitations.  Some, typically bigger speakers sound naturally bigger and even more impressive, but V2 will very likely be a better match for relatively small listening rooms. This speaker deserves my highest recommendation.

 

Specifications:

Frequency response: 32 Hz-40 kHz

Impedance: 4 ohms

Sensitivity: 89dB/2.83V/m

One set of very-high-quality binding posts on the back

No grills (!?)

Warranty three years

Price 21.000 € in Finland

Importer HifiGuru Oy

 

Associated Equipment:

Digital sources: Ayon CD-5S

Power amplifiers: Bel Canto 1000M, Bel Canto 500M, Audionet Amp II G2

Speaker cables: Transparent Reference (MMII), Transparent Reference XL (MMII)

Interconnects: Transparent Reference (MMII), Transparent Reference XL (MMII)

Power equipment: Transparent Power Isolator 3 and Transparent power cords

 




Johdanto

Magico -kaiuttimet ovat saavuttaneet suurta huomiota maailmalla viime vuosina. Suomessa Magico on kuitenkin melko tuore tuotemerkki. Siitä huolimatta olen onnistunut kuuntelemaan heidän kaiuttimiaan jo useaan kertaan. Olen kuunnellut V3:a, Q5:ttä, V2:ta ja Q1 on vielä tehtävälistalla. Erityisesti Q5 teki minuun suuren vaikutuksen ja melkein sokaisi läpinäkyvyydellään ja neutraaliudellaan. Itse asiassa minulla ei ole enää epäilyksiä yrityksen tai sen tuotteiden laadun, ammattimaisuuden tai tuotekonseptin suhteen. Olin kuitenkin utelias kuulemaan mihin V2 kykenisi.

 

Tekniikkaa

Kuten kaikki Magicon kaiuttimet, V2 on rakenteeltaan suljettu. Se on keskikokoinen ja painava sekä hiukan taaksepäin kallistettu, jotta ajoitus eri taajuuskaistan osien välillä saataisiin optimaaliseksi. V2 on pienen pohjapinta-alansa vuoksi hiukan epävakaan oloinen lattialla seisoessaan ja vaatiikin neljän mukana tulevan piikin huolellisen asennuksen tukevuuden maksimoimiseksi.

V2:n kotelo koostuu Baltialaisesta koivusta, jota käytetään kerrosrakenteisesti (~ vaneri). Kerrosten juovat kulkevat pystysuuntaisesti, josta myös mallin V-kirjaimen (Vertical) sanotaan juontavan juurensa. Kriittinen tuuman paksuinen etulevy on erikoislaatuista alumiinia, jollaista käytetään myös lentokoneissa. Etulevyn kiinnityksessä käytetään kolmea kotelon läpi ulottuvaa kiristettävää terästankoa. Kiristys tehdään kiertämällä tankoja takana olevista nupeista. Kireys on tarkistettava ajoittain, koska puu ja tiivistepinta hiukan elävät ajan saatossa.

Kaiuttimessa on yksi tuuman rengassäteilijä toistamassa diskanttia ja kaksi seitsemän tuuman basso-/keskiäänielementtiä, joista vain toinen toimii keskialueella. Diskanttielementin jakotaajuus on hiukan 2 kHz:n yläpuolella ja vastaavasti alimmaisen bassoelementin toiminta alkaa vaimentua 400 Hz:n tietämiltä ylöspäin mentäessä. Suunnittelun lopputuloksena on hyvin tasainen vapaakenttävaste, mikä on todistettu riippumattoman tahon mittauksissakin.

Basso-/keskiäänielementtien kartiomateriaali on ns. nanotekniikkaa (Nano-Tec), jonka ensimmäisen säröytymiskynnyksen sanotaan olevan kaksi oktaavia toiminta-alueen yläpuolella. Elementin moottori magneetteineen on talon sisäistä tuotantoa ja sen myös sanotaan tuottavan poikkeuksellisen vähän säröä toistotilanteessa.

 

Kuuntelukokemukset

Kaiutin vaikutti olevan kohtuullisen vaativa sijoittelunsa suhteen, mutta näytti kuitenkin kyntensä jo huonomminkin sijoiteltuna. Parhaan lopputuloksen saaminen vaati kuitenkin hiukan aikaa ja kärsivällisyyttä, muttei kuitenkaan siinä määrin kuin jotkut kilpailijat ovat vaatineet. Jo muutamassa minuutissa huomasin kuuntelevani erityistä kaiutinta. Havaintoa ei muuttanut mikään tehty muutos vahvistimien ja kaapeleiden suhteen, vaikka hienoisia yhteensopivuuseroja vahvistimien osalta löytyikin. En voi suositella V2:a käytettäväksi kovin kuivakkojen ja ylianalyyttisten vahvistimien kanssa.

Jokaisen kuuntelusession aikana kohtasin toiston suhteen jopa ylenpalttista erottelukykyä, selkeyttä ja läpinäkyvyyttä, tavalla johon vain harvat kuuntelemani kaiuttimet ovat yltäneet. Pienimmätkin detaljit kuten soittimien kielikosketukset ja matalatasoiset taustaefektit tuntuivat toistuvat moitteettomasti, ilman genreriippuvuuksia. Esitys muistutti näiltä osin paljon korkealuokkaisten elektrostaattien tuotoksia. Korkea resoluutio ja signaaliuskollisuus paljastivat myös heikkojen äänitteiden ongelmat, muttei kuitenkaan korostetusti.

Ajoituspiirteiden osalta V2 oli myös ongelmaton. Lyömäsoitinmusiikki kuulosti juuri oikeanlaiselta, ja iskujen nousut sekä laskut etenivät ilman värinöitä, leikkaantumisia ja leviämisiä. Erityisesti mikrodynamiikka ja nopeus tekivät vaikutuksen. Kun kuuntelin Diana Krallin pianon soittoa, olin myyty. Pianon vasaroiden iskut toistuivat tavattomalla uskollisuudella ja kauneudella, jopa ne kaikkein nopeimmatkin juoksutukset! Sama täsmällisyys oli havaittavissa basso-osastollakin. Haastavat ja nopeat testimusiikin bassorumpujaksot toistuivat nekin tarkasti ilman puuroutumista, muistuttaen näiltä osin paljon omien Sashojeni toistoa.

Minulle syntyi väistämättä sellainen tuntemus, että V2 on suunniteltu välttelemään tiettyjen äänellisten piirteiden alleviivaamista, jotta saavutettaisiin mahdollisimman hyvä neutraalisuus ja tarkoituksenmukainen hintataso. Esimerkiksi testimusiikin melodioiden seuranta oli kuin lasten leikkiä. Perustaajuudet olivat täsmällisiä, ei epäilystäkään. Toiston poikkeuksellinen selkeys auttoi myös keskittymään soittajiin ja heidän tulkintoihinsa. Monet korkeita taajuuskomponentteja sisältävät instrumentit, kuten symbaalit, kuulostivat oikeilta, jopa loistokkailta. Toisaalta viulut soivat karvan verran viileästi ja ahdistuneesti, mihin tosin kaiuttimen suuntauksella ja vahvistimen vaihdoilla oli myös merkittävä vaikutus. Kuitenkin olisin henkilökohtaisesti toivonut tässä suhteessa hiukan rikkaampaa ja täyteläisempää esitystä.

Yhtä totuutta siitä, onko suljettu vai refleksiratkaisu parempi, ei ole. Käsitykseni mukaan alarekisterin toiston laatu on ensisijaisesti riippuvainen muista ominaisuuksista ja teknisistä ratkaisuista. Kuitenkin V2:n basso oli hyvin ulottuva ja tarkka, etenkin kaiuttimen kokoon nähden. Tämän tyyppinen esitys mahdollistaa melodioiden helpon seurannan, mutta jättää vanhan liiton edustajat hiukan kaipaamaan lisäjytyä ja -potkua, jota konserteissakin tyypillisesti löytyy. Tiedän kyllä, että harrastajien joukossa on paljon sellaisiakin, jotka pitävät alarekisterin osalta kuivasta ja hiukan ohuemmasta esityksestä. Magico V2:n toistotyyli voi hyvinkin olla juuri sopiva heille.

Kaiuttimien loihtima äänikuva oli kuin tarkkaan puhdistettu ikkuna tai ei ikkunaa ollenkaan. Kaiuttimen erottelukyky ja paljastavuus mahdollistivat erinomaisen tilaefektien, konserttisalien kaikujen ja kerroksittaisen syvyyden toiston. Musiikkiesitysten jäsentyminen esiintyjäkohtaisuuteen ulottuen oli myös korkeata tasoa. Konserttilavatapahtumien välittyminen oli kokonaisuudessaan tavattoman läpinäkyvää ja selkeää, muttei luonnollisestikaan ihan sellaisia mittasuhteita omaavaa kuin mihin jotkut toiset, tyypillisesti isommat kaiuttimet ovat kyenneet. Vaikka erityisesti pystysuuntaiset mittasuhteet jättivät tilaa jatkokehittämiselle tai isompien kaiuttimen hankkimiselle, niin esiintyjät asettuivat kuitenkin riittävän korkealle, jotta katse asettui kuunnellessa suoraan eteenpäin.

 

Yhteenveto

Magico V2 on ehdottomasti hankalasti lyötävissä oleva kaiutin. Henkilökohtaisesti sijoitan sen äänenlaadullisesti yhtä korkealle kuin V3-mallinkin, jonka Magico on jo poistanut valmistuksesta. Se oli varmasti oikea ratkaisu ja ilmeisesti myös yrityksen sisäisen hinta-/laatuarvioinnin tulosta. V2 on toistaiseksi kuulemistani kaiuttimista kokonaisuudessaan hintaluokkansa neutraalein ja haastaa vahvasti esimerkiksi Wilson Audion Sophia III:t, joita en ole toistaiseksi päässyt kuulemaan. Se pystyy tarjoamaan korkeimman tason toiston äänellistä puhtautta ja yhden kaikkein läpinäkyvimmistä kuuntelukokemuksista mitä on tarjolla. Sen puutteet ovat suhteellisen vähäiset ja nekin perustuvat suurelta osin kaiuttimen fyysisiin rajoitteisiin. Jotkut, tyypillisesti suuremmat kaiuttimet tarjoilevat vieläkin suurempaa ja vaikuttavampaa äänimaisemaa, mutta V2 on mitä todennäköisimmin se sopivampi valinta pienempiin kuuntelutiloihin. Tämä kaiutin ansaitsee korkeimmat suositukseni!