Kuunteluarvio:
|
Päivitetty 25.4.2000
Mark Levinson n:o 29 kuuluu tekniikaltaan puhtaasti tuotemerkin "Madrigalin-aikaan" - se on tullut markkinoille 1990 ja valmistus jatkui aina 1995:een. Laite on järeän ja viimeistellyn oloinen. Tehoa löytyy nykymittapuun mukaan vaatimattomat 50 W/ kanava 8 ohmiin. ÄäniSointitasapaino oli neutraali, ei tumma enempää kuin kirkaskaan. Erottelutarkkuus oli hyvä tai jopa erinomainen, pienet äänet ja nyanssit välittyivät ilman ongelmia. Läpikuultavuus oli hyvä, vaikutelma oli melko aineeton vaikka ei aivan parhaita kuulemistamme. N:o 29 oli kuitenkin vertailujoukosta tässä suhteessa lähimpänä Krellin FPB-350mc-referenssiä. Ylärekisteri oli sävykäs, edelleen vertailuryhmästämme lähimpänä Krell-referenssiä. Peltien jälkisointi oli pitkä ja sävykäs. Keskialue oli toisaalta tarkka ja nopea, mutta samalla hieman etäinen ja viileä. Soittimet toistuivat värittymättöminä, vokalistit sijoittuvat totuttua selvästi taemmaksi. Pianon kosketus oli luonnollinen, ilman kuultavaa pyöristymistä tai pehmeyttä. Vaskien raikuminen välittyi käytettyjen vertailuryhmästä dramaattisimmin luoden loistokkuuden tuntua hieman viileän asialliseen keskialueeseen. Alarekisteri oli toisaalta tarkka ja hyvin kontrolloitu, mutta alimmat oktaavit jäivät referenssiämme, Krell FPB-350mc:tä vaisummaksi. Dynamiikka oli erinomainen ja kontrastit välittyivät uskottavasti. Tilainformaation välittyminen oli melko hyvää tasoa, samalla selkeähkösti referenssiämme heikompi. Tilantunnussa oli lievää epävarmuutta: Soittimet eivät levinneet erityisen leveälle, myöskin niiden leveyssuuntainen paikallistuminen oli hieman epätäsmällistä. Keskialueella vokaalistit sijoittuvat hieman epäluonnollisen kauas syvyyssuunnassa. Mittakaava välittyi kohtalaisen vakuuttavasti, kuitenkin suuri orkesteri soi kokoaan pienempänä, "ohuena". Soolosoittmet välittyivät intiimisti. YhteenvetoMark Levinson n:o 29:ssä oli varmaotteista laadukkuutta: Se oli useimmissa kriittisissä ominaisuuksissa erinomainen tai vähintään hyvä. Parhaimmillaan se oli erottelutarkkuudessa ja ylärekisterin sävykkyydessä, tiukasti kontrolloidussa bassossa. Toisaalta sen hieman kylmäsävyinen keskialue ja aavistuksen epämääräinen tilainformaation välittyminen tekevät yleisilmeestä ohuehkon. Täyteläiseen putkisoundiin mieltyneitä nämä piirteet tuskin miellyttävät, analyyttisemmän soinnin ystävät tuskin kokevat mitään häiritsevää. Kokonaisuutena Mark Levinson n:o 29 on kuitenkin erinomainen ja todennäköisesti hyvin pitkäikäinen vastine hinnalleen käytettynä. Pidimme Mark Levinson n:o 29:ssa
Kehitettävää tässä komponetissa:
Maahantuonti: DekoAudio VertailulaitteetMusiikki |
