Kuunteluarvio:
|
||||||||||||||||
Päivitetty 19.3.2000
Mark Levinson N:o 332 on ollut High-End Uutisten toinen analoginen referenssivahvistin Krell FPB-350mc:n lisäksi. Syy tämän jutun kirjoittamiseen tuli sen jälkeen kun olimme saaneet perspektiiviä 332:n suorituskykyyn vertailemalla sitä viikkojen ajan digitaaliseen Spectron Musician- huippuvahvistimeen kotonamme. Herra Mark LevinsonAudiofiili, muusikko ja insinööri Mark Levinson perusti vuonna 1972 nimeään kantavan yhtiön, Mark Levinson Audio Systemsin (MLAS). Ensimmäinen tuote oli JC-1 phonoetuvahvistin, nimetty sen suunnittelijan John Curlin mukaan. Yhtiö tuli tunnetuksi ensimmäisellä varsinaisella etuvahvistimellaan, JC-2:lla 1974. Päätevahvistimet tulivat tuotantoon 1977 legendaarisella ML-2:lla (25W, A-luokka) ja v. -79 ML-3:lla (200W). Näiden tuotanto jatkui poikkeuksellisen pitkään 80-luvun lopulle asti. Mark oli ja on edelleen erinomainen audioinsinööri, mutta ei talousmies. Yhtiön finanssit jäivät vähemmälle huomiolle ja MLAS lopetti toimintansa konkurssiin 15.10.1984. Tammikussa 1985 Madrigal Audio Laboratories osti MLASin tuotantolinjat, omaisuuden ja oikeuden Mark Levinson-tuotemerkkiin. Vuonna 1995 audioelektroniikkajätti Harman International osti puolestaan Madrigalin. Harmanilla tuotemerkki onkin sitten menestynyt hyvin sekä kaupallisesti että asiantuntijoiden keskuudessa. 33x-sarjan vahvistimet ovat saaneet useita ammattilehdistön palkintoja ja huomionosoituksia. Herra Mark Levinsonin tarina jatkui 1984 perustamassaan uudessa yhtiössä nimeltään Cello Music & Systems. Viimeisin vaihe alkoi keväällä 1999 kun uutisoitiin Levinsonin perustaneen Red Rose Music Inc:in. Myöhemmin samana syksynä kerrottiin Red Rosen avanneen trendikkään myymälän New Yorkissa, johon sisäänpääsyä asiakkaat joutuivat jonottamaan. Insinööritiede ja arkkitehtuuri kohtaavat300-sarja tuli markkinoille 1996 ja aloitti analogisten tehovahvistimien kehityksessä uuden vaiheen, jota Krell joutui pian seuraamaan esittelemällä FPB-sarjan 1997. Levinsonin tuotannossa oli 1996-1998 kolme stereovahvistinmallia, N:o 331 (100W), N:o 332 (200W) ja N:o 333 (300W). Sarja korvautui 1998 uusilla 334, 335 ja 336:lla sekä referenssimonovahvistimilla 33 ja33H. 33x-sarjan laitteissa konsepti on kaksoismono - Dual Monaural, molemmille kanaville ovat omat erilliset virtalähteet, varausksiköt ja vahvistinpiirit. Sisäänottoherkyyttä säätelee Madrigalin patentoima Adaptive Bias- piiri, jolla kompensoidaan erilaisten signaalilähteiden herkkyyseroja. Virtalähde käsittää neljä erillistä varausyksikköä, kukin 60000 pF. Kunnolista virtalähdettä tarvitaan, sillä virranantokyky on parhaimillaan 25 A. Laitteen sisällä hyrrää Motorolan valmistamat transistorit. Transistoriyksilöt on valittu siten, että niiden arvot vastaavat tietyn tiukan toleranssin sisällä toisiaan ja samaan vahvistimeen tulee vain samaan yksilöön valikoituja nappeja. 332 on juuri ja juuri yhden miehen siirreltävissä, massa on ilman pakkausta yli 60 kg. V. 1996 uusiutunut mallisto muuttui radikaalisti paitsi teknisiltä ominaisuuksiltaan myös arkkitehtuurista vaikutteita saaneella designilla. Mielenkiintoista on se, että kotonamme käyvät satunnaiset vieraat ja etenkin naisväki tuntuu arvostavan Levinsonin plastisia muotoja, jotka poikkeavat edukseen totutuista insinöörimäisistä nk. linjoista. ÄäniTällä kertaa vertailussamme ei ollut tuttuja "kokeneita audiofiilejä", vain kirjoittajan kaksihenkinen perhe, joka havaintojen tekemisen lisäksi varmisti tarkoin mitä muistiinpanoihini merkitsin aavistaen, että tämä vaikuttaisi Levinsonimme kohtaloon... Sointitasapaino on neutraali, mahdollisesti ja vain mahdollisesti, aavistuksen kirkkaahko. Erottelutarkkuus on erinomainen, äänet kuuluvat erottelevasti ja ilmavasti. Tarkkuus on A/B vertailun perusteella hyvin lähellä erottelutarkkuden mittatikkuamme, digitaalista Spectron Musiciania. Läpikuultavuus on erinomainen, ääni tulee verhoamattomasti ja ilmavasti. Luonnollisuus on moiteeton koko äänialueella, soittimet ja vokaalit toistuvat luonnollisina ja sävykkyynä. Transientit ovat nopeat. Pianon vasara on luonnollisen kova. Vahvistin ei väsytä eikä ahdista. Ylärekisteri on avoin ja ilmava, pellit helähtävät sävykkäästi, esiintuleva sävyjen kirjo on upea ja pellit soivat pitkään. Diskantin sävykkyys ja detaljien toistuminen tällä alueella oli digireferenssiämme parempi. Naisväki kutsui Levinsonin diskanttia silkkisemmäksi vertailtuaan sitä Spectroniin. Keskialue on tarkka, nopea ja luonnollinen. Alarekisteri on voimakas, erotteleva ja dynaaminen. Saimme aavistuksen lisää erottelua digitaalisella Spectron Musicianilla, joka vastasi tässä suhteessa Krell-350mc:a. Dynamiikka on vakuuttava, mutta liioittelematon. Iskut lähtevät nopeasti ja voimalla. Digitaalinen referenssimme on kuitenkin tässä suhteessa ärhäkkäämpi. Tilainformaation välittyminen on tunnetusti yksi Levinsonin bravuureita. Se on poikkeuksellisen täsmällinen leveyssuunnassa: soittajat fokusoituvat tiukasti kaiuttimien keskelle digitaalista referenssiämme paremmin. Syvyyttä löytyy 332:lla henkeäsalpaavasti, salitila piirtyy silmien eteen. Digikoneessa soittimet leviävät leveyssuunnassa laajemmalle, sijainniltaan hieman epämääräiseksi, syvyysulottuvuus jää viitteellisemmäksi. Mittakaava välittyy vakuuttavasti, liioittelematta. YhteenvetoLevinson 332:n ja Spectronin vertailu oli jännittävä, Spectron oli raskaimman luokan referenssi ja maailmalla poikkeuksellisen positiivisesti arvioitu. Kun vuosi sitten keväällä teimme vertailua Krell FPB-200:n ja TacT Milleniumin välillä, ei analoginen vaihtoehto tuntunut tuolloin kovin mieluisalta, uskoni digitaalitekniikkaan oli tuolloin ja on edelleen vahva. Spectron on lisäksi eräissä ominaisuuksissa TacTia vakuuttavampi, palaamme tähän tarkemmin erillisessä jutussa. Allekirjoittaneelle oli pieni yllätys se, että n:o 332 oli sittenkin näin kova luu digitaaliselle vertailulaitteellemme monella kriittisellä osa-alueella. Vertailu osoitti, että analogisella vahvistimella on parhaimmillaan monia vahvuuksia, joita digitekniikalla ei ole vielä tyhjentävästi ratkaistu - esimerkiksi diskantin sävykkyys ja tilaininformaation välittyminen olivat 332:lla omassa luokassaan. Spectron oli puolestaan elementissään dynamiikassa, jota voikin kutsua räjähtäväksi, eikä sitä voi tässä suhteessa verrata mihinkään aiemmin kuulemaani vahvistimeen. Spectron oli myös aavistuksen erottelevampi. Emme kuulleet varsinaisesti kokonaan uusia ääniä, mutta pienet detaljit alleviivaantuivat 332:a selvemmin. TacT vs Krell-arvionnissamme digi vs analogisen ero tuntui selvemmältä digikoneen hyväksi kuin Spectron vs 332. Jos Spectron oli aavistuksen erottelevampi (valokuvatermein "resoluutio") niin 332 tuntui sävykkäämmältä ("värisyvyys ja kontrasti"). Luonnollisuudessa puntit olivat tasan, värittymiä emme havainneet kummassakaan. Madrigalin insinöörit ovat saaneet aikaan erinomaisen tuotteen, jota edelleen on parannettu uudistetussa n:o 335:ssa syanaattiesteri-piirilevyin ja Motorolan uudemmilla transistoreilla. Arvioiden mukaan ääni on entistä läpikuultavampi. Toivottavasti saamme päivitettyjä malleja High-End Uutisten arvioitavaksi pikapuoliin. Levinson jäi perheemme suosikiksi, vertailu auttoi paremmin ymmärtämään syitä miksi suhde oli lämmin jo alusta alkaen. Maahantuonti: DekoAudio Teknisiä tietoja
Lue mitä muut ovat kirjoittaneet Mark Levinson 332:sta ja 300-sarjasta
Vertailulaitteisto
Musiikki:
Lue lisää Mark Levinsonista |
