Vuonna 1983 Englantilaisen amatööri
klarinetisti Anthony Michaelsonin perustama Musical Fidelity on
tuotemerkkinä suurimmalle osalle alan harrastajista varmasti
entuudestaan tuttu.(MF=Musical Fidelity) MF on ollut Suomessakin
edustettuna jo useamman vuoden ajan. Nyt testissä olevaan
SACD-soittimen lisäksi TriVista-sarjaan kuuluu myös
(TriVista=TriVista)TriVista 300 integroitu vahvistin, kW etu-ja
päätevahvistin, levysoitin, sekä erillinen da-muunnin.
Levysoitinta lukuunottamatta, muiden TriVista laitteiden
erikoisuus on ns. Trivistor miniatuuri triodi-putki, jonka
sanotaan olevan suorituskyvyltään huomattavasti parempi kuin
Musical Fideliyn NuVista sarjan aikaisemmin käyttämä Nuvistor
putki.
Tekniikka
TriVista SACD-soitin on rakennettu
samankokoiseen metallilaatikkoon kuin TriVista integroitu
vahvistin. TriVista on ulkoisilta mitoiltaan ja painoltaan varsin
massiivista luokkaa CD-soittimeksi. Mukavana lisänä on komeat
valaistut jalat jotka muuttavat väriään laitteen oikean lämpötilan
ilmaisemiseksi. Jalat ovat heti käynnistyksen jälkeen punaisen
oranssit muuttuen melko pian täysin oransseiksi ja lopulta noin 35
minuutin kuluttua sinisiksi. Valaistut jalat näyttivät todella
hienoilta erityisesti pimeässä, varsinkin laitteen ollessa
sijoitettuna Grand Prix Audion Monaco laitetelineen päälle.
Kyseisessä telineessähän on hyllyt vakiona kirkasta akryyliä josta
sininen valo heijastui tyylikkäästi. Lisäksi TriVista:a on
mahdollisuus käyttää erillisenä d/a konvertterina, vaikkapa
dvd-soittimen kanssa.
Soittimen näyttö on riittävän
suurikokoinen, ollen helppolukuinen useamman metrin päästäkin
katseltaessa. Pyöreät käyttönäppäimet ovat suurikokoiset, joskin
sijoittelultaan sellaiset että vaativat jonkun verran totuttelua
löytyäkseen helposti. Laitteen paksun etulevyn ja MF:n
pyörityskoneistoon tekemien muutoksien johdosta, levyn asettaminen
levykelkkaan vaatii todellista keskittymistä. Levyn joutuu
asettamaan kelkkaan vinosti etureuna alas kallistettuna ja samalla
täytyy varoa sormien osumista rasvaisiin kelkan ohjaustankoihin.
Philipsin alun perin valmistama pyörityskoneisto piti melkoista
surinaa toimiessaan. Laitteelle annetut komennot toimivat pienellä
viiveellä. Minkäänlaista logiikkasekoilua ei testin aikana
ilmennyt. Myöskin kokeillut CDR levyt soitin tunnisti ja toisti
moitteetta. Kauko-ohjain on muovinen kapistus jolla on
mahdollisuus ohjata soittimen lisäksi TriVista vahvistinta.
Ymmärrys laitteen suuriin mittoihin
valkeni kun avasi kannen. Edestä katsottuna, oikealla sijaitsi
ana/digi poweri. Se sisälsi 2 verkkomuuntajaa ja 2 kuristinta.
Omalla piirilevyllään sijaitsi reilusti mitoitetut suodatus
kondensaattorit regulaattoreineen. Tältä kortilta vakavoitetut
jännitteet lähtevät paksuilla pvc-eristeisillä johtimillaan
analogi- ja digitaliasteille. Digitaalifiltterin virkaa hoitaa
NPC:n valmistama SM 5849 BF, joka toimii kahdeksan kertaisella
ylinäytteytyksellä (oversampling). Upsampleri-piireinä on 2
kappaletta Crystalin CS 8420 palikkaa. D/A-muunnoksen hoitaa 2
Burr&Brown:in PCM 1738E dac:ia. Pääperiaatteeltaan digitaalipuolen
toteutus muistuttaa aikaisemmin testaamani Lindemann D680
SACD/CD-soitinta.
Integraattorin ja analogifiltterin
aktiivikompponentteina on 5532 kaksikko op-vahvistinpiirejä.
Lähtöaste on toteutettu miniatuuri (2kpl/kanava)
yksöistriodi-putkilla (5703) jonka jälkeen signaali viedään vielä
Jamiconin valmistaman 10uF general purpose-luokan bibolaarisen
elektrolyytti-kondensaattorin läpi. Analoginen ulostulo on
mahdollista saada ainoastaan yksipäisenä RCA-liitimin.
Verkkokaapeli on irroitettavaa tyyppiä, varustettuna hieman
harvinaisemmalla 16-20A liitimellä.
Komponentit on sijoitettu
piirikorteille ”ilmavasti” ja ovat pääsääntöisesti nk.
normaalikomponentteja lukuunottamatta muutamia digitaalipuolen
pintaliitos-komponentteja.
Hieman ihmetyttää Musical Fidelityn
valinta käyttää 5532 piiriä integraattori osan
aktiivikomponenttina. Tältä piiriltähän vaaditaan mm. suurta
nousunopeutta, nopeaa asettumisaikaa yliohjauksen jälkeen, sekä
vähäistä kohinaa. Jokin nykyaikainen nopeampi fet-inputtinen
op-vahvistin olisi tuntunut luontevammalta valinnalta tämän
hintaluokan soittimeen. Tosin jos kyseinen asia vaivaa TriVistan
omistajaa, niin voihan nämä piirit helposti vaihtaa
jälkeenpäinkin.
Kuunteluvalmistelut
TriVista
vaati reilun tunnin päälläolon saavuttaakseen täyden
suorituskykynsä. Johtuen hieman harvinaisemmasta
verkkoliittimestä, niin en pystynyt kokeilemaan kuin kahta eri
verkkokaapelia, joten on mahdollista etten saanut aivan kaikkea
irti soittimen suorituskyvystä. Kokeilin MF:n kanssa kahta eri
laitetelinettä, Grand Prix Audio:n Monacoa ja Finite Elementen
Pagode Master Referenceä. Monaco antoi paremman erottelun bassossa
ja hieman vapautuneemman yleis-soinnin, joten suurin osa
kuunteluista on tehty GP:n telineellä. Verkkokaapelina päädyin
käyttämään nk.maakaapelia joka toimi mielestäni hieman
alkuperäistä verkkojohtoa paremmin. Kuitenkin tällä soittimella
verkkokaapelien välinen ero oli harvinaisen pieni. Soitin oli
demopeli joten sisäänsoittoa ei ollut tarve suorittaa.
Kuunteluarvion suorittamiseen oli aikaa 2-viikkoa.
Kuunteluarvio
Alkutahdeista asti oli selvää että
kyseessä oli korkeatasoinen soitin. Puhtaus ja neutraalisuus oli
pelin henki täällä. Äänessä ei ollut havaittavissa perinteisissä
CD-soittimissa usein ilmenevää kliinisyyttä sekä mekaanisuuden
tuntua. Sointi oli miellyttävän soljuva ja tasainen. Bassotoisto
oli tukeva ja potkuisa, lukuunottamatta aivan viimeisintä
erottelua. Keskialueen täyteläisyys hyvällä erottelulla kiinnitti
myös huomioni. Diskantti ei resoluutioltaan pystynyt aivan
saavuttamaan vertailusoittimeni tasoa, eikä myöskään salin
jälkikaiut kuuluneet aivan loppuun saakka. Mutta vastaavasti
rasittavat piikitykset loistivat ylärekisteristä poissaolollaan,
ylimmät oktaavit olivat vain hieman vaisut ja vaatimattomat
referenssiin verrattuna. Yleiseltä rytmikkyydeltään testilaite
osoitti lievää vaisuutta, tämä ilmiö tosin oli pitkälti
riippuvainen käytetystä musiikista. Dynamiikka-aluetta riitti
suurempimuotoiseenkin musiikkiin.
Äänikuvaltaan TriVista oli
luonteeltaan eteenpäin työntyvä tarjoten kuitenkin mainion
syvyyserottelun. Leveyttä ja korkeutta ilmeni keskivertoa enemmän.
Oma soittimeni on luonteeltaan hieman enemmän taka-alalla
soivempaa tyyppiä, silti TriVista:n läsnäolevuus ei itseäni
häirinnyt millään tavalla. Voisin jopa sanoa sen sopivan
tietyntyyppiselle musiikille paremmin kuin hieman
laidback-tyyppinen vaikutelma, johon olen yleensä tottunut.
SACD-levyillä MF tarjosi vielä
astetta parempaa suorituskykyä kuin mitä tavallisilla CD-kiekoilla
oli mahdollista saavuttaa. Täysin toiseksi soittimeksi TriVista ei
kuitenkaan muuttunut näillä korkearesoluutio levyillä. Mutta ei
ollut tarvettakaan. Jännää kuitenkin on kuinka jopa bassotoisto
paranee käytettäessä SACD-levyjä. Tämä piirre on helppo havaita
käytettäessä hybridi SACD-levyjä.
Myös tämä soitin tuki aikaisempia
havaintojani edellämainittujen formaattien äänellisistä eroista.
Äänenlaadultaan Musical Fidelity
TriVista on kokonaisuutena pientä kritiikkiä lukuunottamatta
erittäin nautittava ääninen soitin. Sen ehdottomia vahvuuksia on
sen tasaisuus kaikilla osa-alueilla. Joku saattaisi kaivata ääneen
enemmän brute forcea, mutta itse en siihen kuitenkaan tarvetta
kokenut. Siinä määriin mukava ääninen soitin se kuitenkin oli,
ettei itselläni ollut minkäänlaista kiirettä kytkeä omaa
referenssi soitintani järjestelmääni. Toisaalta sen tehtyäni, oli
myös helpompi havaita MF:n pienet äänelliset puutteet. Mutta ilman
vertailulaitettani olisi kritiikki todennäköisesti jäänyt vieläkin
vähäisemmäksi.
Toisessa järjestelmässä tehty
kuuntelukoe olikin tulokseltaan omassa systeemissäni tehtyä
arviota mielenkiintoisempi. Järjestelmässä 2 TriVista ei ollut
selvästikkään parhaimmillaan. Lopputuloksena oli tasapainoinen,
mutta selvästi liian tasapaksu esitys. Musiikista katosi sille
ominainen reipas elävyys. Tämä järjestelmä olisikin mielestäni
kaivannut Mark Levinson 390S tyyppistä reipasta ja menevää
äänilähdettä.
Ääni
Balanssi: Yleiseltä
balanssiltaan soitin edusti suhteellisen neutraalin koulukunnan
edustajaa. Äänen tasapaino oli hyvin lievästi kallellaan
keskialueen täyteläisyyttä esiintuovaan balanssiin. Koska mitään
suurempia vaimentumia ei ollut havaittavissa, niin tämä lieveilmiö
ei itseäni suuremmin häirinnyt. Korkeintaan se teki äänestä vain
hieman elämää kauniimman.
Resoluutio: Resoluutioltaan
MF tarjosi ehdottomasti keskimääräistä parempaa tasoa. Pienempien
yläpään detaljeiden lievä vaimentuminen aiheutti mm. lautasten
klangin ennenaikaisen loppumisen. Tämä ilmiö toki kuului muillakin
akustisilla instrumenteilla, jotka sisälsivät pitkään soivaa
korkeataajuista energiaa. Alimpia oktaaveja vaivasi myös lievä
resoluutiopula saaden sähköisen basson kuullostamaan hieman
enemmän akustiselta kuin oli tarkoitus. Keskialueen erottelun
puutteellisuus oli kuultavissa konserttiflyygelin klangin
epäselvyytenä. Ts. Lied-tyyppisellä musiikilla tuotti vaikeuksia
tunnistaa oliko kysymyksessä Bösendörfer vai Steinway. Vähemmän
vaativalla materiaalilla tämä ilmiö kuului lähinnä miellyttävänä
pehmeäsointisuutena.
Läpikuultavuus:
Läpikuultavuus saa minulta hyvä+ arvosanan. Johtuen pitkälti
yläpään lievistä resoluutio-ongelmista, niin läpinäkyvyydeltään
testisoittimella ei päästy aivan parhaimpien kuulemieni yksilöiden
tasolle.
Diskantti: Diskanttitoisto
oli positiivisesti vailla piikkejä, mutta vastaavasti sitä vaivasi
lievä tummuus sekä ultimaateimman resoluution puute. Edellä
mainitut ongelmat eivät kuitenkaan vaivanneet minua yhtä paljon
kaikella käyttämälläni musiikkimateriaalilla.
Keskialue: Keskialue oli
määrältään täyteläinen, erottelultaan hyvä ja soinniltaan
lämpimään päin kallellaan.
Alarekisteri: Alapäässä oli
voimaa, mutta lievä resoluution pula teki siitä hieman
pehmeäsointisen.
Dynamiikka: Dynamiikaltaan
ei aivan parhaimpien kuulemieni tasoinen, mutta ei kuitenkaan
myöskään millään tavalla vaatimaton. Pystyi luomaan riittävän
uskottavan dynamiikan tunnun myös suurempimuotoisella
orkesterimusiikilla. Subjektiivinen nopeus ei myöskään saavuta
arvosanaa erinomainen, mutta kuitenkin vähintään parempaa
keskitasoa. Nopeatempoisen musiikin tulkitsijana jätti myöskin
hieman toivomisen varaa.
Äänikuva: Äänikuva oli
luonteeltaan läheinen, kooltaan suuri ja se avautui erinomaisesti
kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen. Kerroksittaista syvyyserottelua
oli myös mukavasti tarjolla. Kaikkein pistemäisintä
paikallistettavuutta TriVista ei saavuttanut, mutta koska
soittajat saivat kuitenkin ympärilleen mukavasti ilmaa, niin tämä
ilmiö ei ainakaan itseäni häirinnyt millään tavalla.
Kokonaisuus
Musical Fidelty voi olla ansaitusti
ylpeä valmistamastaan SACD/CD-soittimesta. Siinä on ulkoista ja
sisäistä uskottavuutta yhdistettynä mainioon äänenlaatuun.
TriVistan tuottama ääni palvelee erityisesti musiikinystävää joka
on kyllästynyt päällekäyviin, kliiniseltä kuullostaviin
CD-soittimiin. Mikään ylipehmo mielistelijä se ei kuitenkaan ole,
omat sessioni mielilevyjeni parissa se sai ainakin venymään
helposti pidemmiksi mitä alun perin oli tarkoitus. TriVista saa
kuulijansa helpommin keskittymään enemmän musiikki esitykseen
kokonaisuutena kuin siihen että miten kukin yksittäinen soittaja
soittaa. Hinnaltaan MF TriVista ei ole mikään budget-luokan
soitin, mutta se tarjoaa äänellisesti paljon sellaista jota en ole
halvemman luokan CD-soittimista tähän mennessä kuullut. Omalla
absoluuttisella asteikollakin se sijoittuu varsin korkealle, jos
mainitsemani pikku kuprut äänessä saataisiin korjattua, niin
lopputuloksena olisi soitin, joka olisi pistänyt itseni miettimään
referenssisoittimen vaihtoa. Kuitenkin vahvasti positiivinen
kokemus tällaisenaankin.
Referenssilaitteistot
Järjestelmä 1
- Kaiuttimet: Avantgarde Acoustic
DUO SUB225
- Etu-vahvistin: Passiivivaimennin
(Elma-kiertokytkimellä ja Holco H4 vastuksin)
- Päätevahvistin: Transistori DIY
(Audiophile Grade komponentein mm. Black Gate, Vishay jne.)
- CD/SACD: Lindemann D680
- Laitetelineet: Grand Prix Audio
Monaco, Finite Elemente Pagode Master Reference, sekä DIY
vaimennusjalkoja
- Kaapelit: Useita
DIY-valmisteita, sekä Ensemble Powerpoint MegaFlux
- Verkkofiltteri: DIY
Järjestelmä 2
- Kaiuttimet: Acapella LaMusica
- Etu-vahvistin: Passivivaimennin
(Elma-kiertokytkimellä Vishay S102 vastuksin)
- Päätevahvistin: Goldmund Mimesis
28
- CD-soitin: Sphinx Project 32
- Laitealusta: Acapella Fondato
Silenzio
- Kaapelit: Erilaisia
DIY-valmisteita
- Verkkofiltteri: DIY
Maahantuoja:
Audelec OY
Hinta: €7450
