Kuunteluarvio
|
|||||||||||||||||||||||
|
|
Alkuperäinen
artikkeli 2.1.2001,
TekniikastaFyysisiltä olemukseltaan Chancellor on keskikokoinen, etulevyltään kapea, mutta syvyydeltään suuri lattiakaiutin. Tukevarakenteinen kotelo on mitoiltaan 24 (l) x 52 (s) x 104,5 (k) cm. Diskanttielementti on kiinnitetty sen päälle omaan pieneen kartiomaiseen koteloon. Diskanttilementtinä käytetään Scan-Speakin valmistamaa 19 mm tekstiilikalottidiskanttia, jossa on kaksikammioinen rakenne, joka pienentää resonanssitaajuutta ja painetta, joka syntyy tavanomaiseen diskanttielementtiin. Halkaisijaltaan pienellä diskantilla päästään puhtaampiin ylä-ääniin ja suuntaavuusominaisuudet pysyvät haluttuna. Diskantti- ja keskiäänielementin jakotaajuus on 2700 hertsiä. Keskiäänielementtikin on Scan-Speakin, 7-tuumainen hiilikuidun ja paperin seoksesta valmistama. Valmistajan mukaan elementissä on voimakas magneetti, joka pienentää modulaation ja dynaamisen särön minimiin sekä erittäin alhainen resonanssitaajuus. Kartio on samanaikaisesti sekä luja että pehmeä puhtaan ja säröttömän keskialuetoiston saavuttamiseksi. Kartion pinnassa on kohoumia, jolla ehkäistään sileään kartioon muuten syntyvät resonanssitElementin vähäsäröisyydestä johtuen jakosuotimessa on voitu käyttää ensimmäisen asteen suotimia. Ylimääräisiä korjauspiirejä ei tarvita. Keskiääninen on suuressa suljetussa kotelossa, se on toteutettu pienellä Q-arvolla. Basson integroituminen keskiääneen tapahtuu alhaisella 80 hertsin jakotaajuudella, bassoelementtejä käytetään vain alimpiin oktaaveihin. Säteilijänä käytetään kahta SEAS:n valmistamaa, kevytmetallikartioista, pitkäiskuista elementtiä, joissa on 4-kerroksinen puhekela ja ovat varustettu vaiheplugeilla. Ne vähentävät puhekelan lämpenemisestä aiheutuvaa kompressiota. Kotelon pintakäsittelyvaihtoehtoja on toistaiseksi vain yksi, mustankiiltävä maalaus. Mainittakoon, että olen nähnyt tässä hintaluokassa huolitellumpaakin pintakäsittelyn laatua. Samoin elementtien suojuksen puuttuminen voi haitata kaiuttimien sulauttamista sisustukseen. Valmistajan mukaan koekappaleemme oli viimeistelyltään jonkinlainen prototyyppi. ÄäniKuuntelimme kaiuttimen prototyyppiä ja tuontantomallia useaan otteeeseen referenssijärjestelmällämme, jossa vertailukaiuttimena olivat tutut Dunlavy Aletha ja sisarmalli Cantata. Tämä arvio on tehty kaiuttimen tuotantoversiota vastaavasta prototyypistä. Sijoitin kaiuttimet leveään, tasasivuiseen kuuntelukolmioon 6,4 x 6,7 x 2,5 metrin kokoisessa akustoidussa kuunteluhuoneessa. Kuuntelupaikan ja kaiuttimen etäisyys oli yli kolme metriä, takaseinästä noin 2,5 m. Kaiuttimet olivat parhaimiillaan kuuntelijasta hieman ulospäin suunnattuna siten että sisäkylki näkyi. Yleisvaikutelma: Ilmava, melko kirkas, yksityiskohtainen, erottelutarkka ja melko vaivaton sointi. Suuri ja samalla fokusoitunut äänimaisema leveys ja syvyyssuunnassa. Sointitasapaino: Kaiutin oli ala- ja ylärekisteristään ulottuva, sävyltään hieman referenssejämme kirkkaampi - viileän analyyttinen pikemminkin kuin romanttisen pehmeä. Läpikuultavuus: Sointi oli verhoamaton, läpinäkyvä ja melko epäkaiutinmainen. Erottelutarkkuus on erinomainen, jota korostaa hieman kirkas balanssi. Suuremmilla orkesteriteoksilla kaukana sijaitsevien soittimien vivahteet erottuvat helposti. Ylärekisteri oli heleä, pitkälle ulottuva, siinä oli pitkä hienovarainen jälkisointi. Jäin usein seuraamaan levyillä symbaaleja ja triangeleja niiden sävykkyyden vuoksi.Toisaalta, diskantti ja keskialueen integroitumisessa on lieviä ongelmia, ne soivat toisistaan ajoittain hieman irrallaan. Normaalilla kuunteluvoimakkuudella diskantti oli erinomainen sävykäs, siinä on periaatteessa toiveominaisuudet "symbaali- ja vaskifriikeille". Kovemmalla kuunteluvoimakkuudella diskantin taso muuttui hieman raisttavahkoksi. Kaiuttimella oli vertailukaiutintamme enemmän lievää taipumusta vokalistien ässien korostukseen ja sihautteluun. Keskialueen yleiskuva oli luonnollinen ja värittymätön. Nais- ja miesvokalistit soivat läsnäolevina, akustiset soittimet luonnollisina. Samoin pianon vasaran ääni kolahti luonnollisesti, hieman enemmään kirkkaaseen kuin pehmeään päin kallellaan. Erinomainen merkki korkeasta suorityskyvystä oli vaskisoittimien vivahateikkuus ja sävykkyys ilman merkkejä rasittavuudesta. Alarekisteri oli kontrolloitu ja sävykäs, hieman referenssejämme pyöreämpi. Bassokitaran ja -viulun ominaissointi näillä kaiuttimilla oli erotteleva ja nautittava. Oikein sijoitettuna bassotoisto ulottuu huomattavan alas, pienessä tilassa se voi muodostua jopa runsaaksi. Transienttitoisto on ollut aikaisemminkin PenAudion vahvuuksia. Chancellor oli tässä suhteessa erinomainen. Lyömä- ja näppäilysoittimet toistuvat esimerkillisesti. Valmistajan pyrkimys aika- ja vaihekoherenttisuuteen kuului lopputuloksessa. Dynamiikkassa PenAudio ei puolestaan ole ollut vahvimmillaan aikaisemmilla malleillaan. Suljettuine koteloineen Chancellor on jonkin verran herkempi, herkkyydellä lienee yhteys dynamiikan toistumiseen. Laajempi dynamiikka tuli esiin kompressoitumatta järkeviin äänenpaineisiin asti; volyyminapilla oli taipumusta osoittaa enemmän Ultima Thuleen kuin Turkuun. Tilainformaatio välittyi täsmällisesti. Leveässä kuuntelukolmiossa kaiuttimet ajoittain hävittivät itsensä, ääni levisi laajalle, jopa kaiuttimien ulkopuolelle. Samalla äänikuva oli syvä. Vaikutelma kolmiuloitteisuudesta oli stabiilli eikä sen läsnäolemista tarvinnut arvailla. Mikä parasta, käyttökelpoinen kuuntelualue oli yllättävän laaja, edellyttäen, että etäisyys kaiuttimiin oli riittävä. Käytännössä suosittelemme kaiutinta vain suuriin, yli 25 m2:n, melko hyvin akustoituun tilaan. Mittakaava toistui melko realistisesti: Iso orkesteri kuulosti isolta ja pieni orkesteri pienemmältä. Kaiutin toimii erinomaisesti järkevillä äänenpaineilla. Erittäin voimakkaalla, kuulosuojaimia vaativalla "teknorave"-volyymilla diskantti kiristyi ja kaiutin menetti vaivattomuuttaan, tavanomaisen huolettomasti tuotetuilla CD:llä se muuttui ajoittain jopa rasittavaksi. YhteenvetoChancellorin sointi on ilmava, vaivaton, yksityiskohtainen ja erottelutarkka. Järkevillä äänenpaineilla ja hyvällä materiaalilla rasittamaton. Se toisti äänimaiseman kolmiulotteisena panoraamana, yksityiskohtien sijoittuminen sekä leveys- että syvyyssuunnassa oli vakuuttava. Kaiutin tarvitsee riittävän suuren - käytännössä yli 25 m2:n akustoidun kuunteluhuoneen. Toivomuspuolelle kirjasin lievän rasittavuuden suuremmilla äänenpaineilla sekä diskantin ja yläkeskiäänien integroitumisongelman.Chancellorit tuskin antavat anteeksi ilmeisiä puutteita muussa ketjussa, joten äänilähde, vahvistimet ja kaapelit on syytä valita huolellisesti. Kaiutin on herkkyytensä puolesta helpohko kuorma pienitehoisellekin vahvistimelle. PenAudio asettuu jo melko hintavaan, yli 20 000 mk:n hintaluokkaan, jossa niiltä voi odottaa paljon paitsi ääneltään myös ulkoiselta olemukseltaan. Niinpä sille riittää kilpailijoita paitsi lattiakaiuttimien sarjassa - moni ostaja pohtii myös jalustakaiuttimen ja subwooferin yhdistelmää. Pidän Chancelloria kuitenkin perusteltuna valintana lattiakaiuttimien sarjassa omassa hintaluokassaan niille, jotka etsivät tarkkaa, värittymätöntä ja luonnollista sointia. Vertailulaitteisto 1:
Musiikki:
Tekniset tiedot
|
||||||||||||||||||||||
