Yli kaksi vuotta on ehtinyt kulua
SACD-soittimien tulosta Japanin kotimarkkinoiden ulkopuolelle. Ensimmäisistä
hinnakkaista malleista on tullut audiofiilipiireissä referenssejä ja monen
laitearvioijan työkaluja.
Sony on myös onnistunut vyöryttämään
markkinoille vetovoimaisia, edullisemmin hinnoiteltuja soittimia, joissa yhdistyy SACD:n
äänenlaatu ja DVD-soittimen monikäyttöisyys, ilman DVD-A tukea, tietenkin…
Vain SACD-levyjen tulva markkinoille on antanut
odottaa itseään. Lupausten jälkeen todellinen tarjonta on näet kutistunut pieniksi
puroiksi -- nimikkeitä löytyy tätä kirjoitettaessa noin 500, monikanavaisia
SACD-levyjä muutamia kymmeniä.
Monet uskovat SACD:n mahdollisuuksiin saavuttaa
tarvittava kriittinen massa sen jälkeen kun Universal-levy-yhtiö ilmoitti elokuussa
tukevansa järjestelmää ja julkaisevansa lähitulevaisuudessa SACD-levyjä. Sony
Musicin, Universalin ja lukuisten pienten, lähinnä audiofiililevymerkkien julkaisut
täyttäisivät pienemmän audiofiilikunnan vähimmäistarpeet vinyylilevyjen tapaan,
vaikka SACD:stä ei valtaformaattia tulisikaan.
SACD:n mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa
lisännee se, että kilpaileva DVD-Audio-leiri on haparoinut ja pudonnut jokaiseen
tielläolevaan kuoppaan. DVD-A levyjä on julkaistu reilun vuoden aikana vain satakunta,
Audiofiileille tarkoitetut soittimet puuttuvat käytännössä yhä kokonaan.
Suomen reunamarkkinoilta molempien
korkearesoluutioisen levyjen tarjontaa saa edelleen etsimällä etsiä. Viimeistään
nimikkeiden hinnoittelu pistää kovemmankin "hi-rez"-harrastajan puremaan
hammasta, ellei pelastavia internetkauppoja olisi sormenpäiden ulottuvilla.
Tekniikka
Nyt arvioitavana oleva soitin sai ensiesittelyn
tammikuussa 2001 CES-messuilla Las Vegasissa, se tuli myyntiin USA:ssa syyskuussa ja
Euroopassa lokakuun lopussa. XA777ES on valmistajan tämänhetkisen malliston huippu ja se
on tarkoitettu vain audiokäyttöön, siis CD- ja SACD-levyille.
XA777ES:n on tukevarakenteinen ja hienosti
viimeistelty. Tukevuudessa edeltäjät SCD-1 ja SCD-777ES olivat kuitenkin omassa
luokassaan.
D/A muuntimena käytetään 6 kpl Burr-Brown PCM
1738-integroitua DAC-sirua. Punaisen kirjan levyille käytetään upsamplingiä, joka
toteutetaan kummallekin kanavalle kolmella rinnankytkettyllä DAC-piirillä.
Rinnakkaisilla muuntimilla pystytään ohjaamaan kolminkertaisesti virtaa ja saavutetaan
4.5 dB parempi dynamiikka ja signaali- kohinasuhde tavanomaiseen ratkaisuun verrattuna.
Vastaanotettu 44.1 kHz/16 bit PCM signaali
ylinäytteistetään ensin 352.8 kHz/24 bittiin ja edelleen 2.8224 Mhz 1 bittiseksi
DSD:ksi -- ylinäytteistyksessä syntyneet kerrannaiset suodattuvat loivalla
alipäästösuodatuksella ilman kuuloalueelle ulottuvaa haitallista vaikutusta.
CD-toistossa kuuntelijalla on käytössään
kaksi suodatinasentoa -- Standard, joka ohjekirjan mukaan toistaa "laajan
taajuskaistan ja tilantunnun", tai Option, joka soittaa CD-levyt
"voimakkaan pehmeästi".
Kuten muistamme, DSD:llä signaali-kohinasuhde
heikkenee voimakkaasti yli 30 kHz:n taajuuksilla, tämän yläpuolella korkeataajuinen
kohina voimistuu nopeasti. Korkeataajuisen signaali-kohinasuhteen heikentyminen lienee
merkityksetön kuulohavaintojen kannalta, mutta korkeataajuuinen energia aiheutti ongelmia
monille vahvistimille ja kaiuttimille. Sony päätyi muuttamaan suodatinasetuksia siten,
että rikkoutumisvaaraa ei YLEENSÄ ole samalla kun äänenlaatu ei kohtuuttomasti kärsi.
XA777ES:n SACD-toistossa suodinasetuksia on vain
yksi, jonka taajuuskaistan -3 dB:n piste on 50 kHz:ssa. Ensimmäisen sukupolven SCD-1:ssa
ja SCD-777ES:ssa suodatinasetuksia oli useita, joista osalla kaista ulottui aina
lähelle 100 kHz:ia.
Takapaneelissa on kytkennät koaksiaaliselle ja
optiselle digitaalilähdöille CD-signaalia varten. Analogiulostulot ovat erikseen
2-kanavaiselle ja monikanavaiselle järjestelmälle. Toistomoodin valinnan mukaan kytkin
irroittaa toisen ulostulopiirin pois toiminnasta. Kaksikanavainen ulostulo on kytketty
mahdollisimman suoraan ilman signaalinkäsittelypiirejä. Monikanavaulostulo mahdollistaa
lukuisia eri kaiutivaihtoehtoja ja bassonhallinnan subwooferin kanssa tai ilman.
Käyttö
Käyttöönotto ei aiheuttanut päänvaivaa,
Englanninkielinen selkeä opaskirja auttoi nappulatekniikassa kun arvailut eivät
auttaneet.
Laitoin soittimen laitehyllyyn lepäämään
Final Labs Daruma 3ii - laakeritassujen päälle. Laitteen mukana tuli oma irroitettava
virtajohto, tässä arviossa käytin kuitenkin erinomaiseksi todettua HN-Electricsin
AudioPower - suojavaipallista, järeää virtajohtoa.
Kytkin Sonyn osaksi järjestelmää, jossa oli
Audionet ART V2 CD-soitin vertailusoittimena, etuvahvistimena 2-kanavaisessa käytössä
Adcom GFP-750. Adcomissahan on ohituskytkin, jota tarvitaan L+R-kanaville kun XA777ES:aa
kuunnellaan monikanavaisena.
Monikanavakäytössä etuvahvistimena oli Denon
AVR-3300 kotiteatterivahvistimen etuvahvistinosa, sävynsäädöt ja prosessoritoiminnot
ohitettuna. Sama laite hoiti myös keski- ja takakanavien päätevahvistimien virkaa.
Päätevahvistimena L+R kanaville oli Mark
Levinson 332.5. Välijohtoina pääkanaville käytin uusia Acoustic Zen Silver
Reference-"ihmejohtoja", joiden sisäänajo oli juuri ehtinyt loppusuoralle.
Monikanavaulostuloille valitsin pari pykälää
edullisemmat, mutta laadukkaat Cable Talkin johdot.
Kaiuttimina olivat Dunlavy SC-IV/A,
kaiutinjohtoina Transparent Referencet.
Vertailusoitin Audionet ART V2
Sony SCD-XA777ES
XA777ES:ssa ei ole erillistä stand-by asetusta,
eikä laitetta voi kytkeä päälle kaukosäätimestä.
Levykelkan toiminta on silkinpehmeä ja lähes
äänetön, levyn sisällysluettelon lukeminen kestää noin 15 sekuntia, joka on
oleellisesti lyhyempi kuin edeltäjissään SCD-1 ja 777ES:ssa.
Ensimmäinen opeteltava asia on soittomoodin
valinta ennen levyn käynnistymistä. Moodivaihtoehtoja on levystä riippuen kolme: CD-,
2-kanavainen SACD tai monikanavainen SACD-moodi. Kuten tiedämme kaikilla SACD-levyillä
ei ole CD-kerrosta, mutta kaikilla monikanavaisilla SACD-levyillä on myös
kaksikanavainen versio.
Ensivaikutelmat
CD: Ensimmäiset tahdit DMP:n
Homage to Countie Basie - hybridilevyn CD-kerrokselta hymyilyttivät: CD-sointi kuulosti
ohuelta ja huvittavan ponnettomalta, tilavaikutelmasta ei kannattanut juuri puhua.
Audionetiin verrattuna alin basso-oktaavi puuttui lähes kokonaan. Muistikuva "joka
hifistin CD-soittimesta, joissa ei oikeasti ole eroja" hiipi mieleen.
Diskantissa tunnistin hieman vaskipitoisen ominaissoinnin, joka ei ollut pelkästään
heleyttä.
Omaan makuuni digitaalisuotimen Standard-asento,
joka toistaa "laajan taajuskaistan ja tilantunnun", toi paremman lopputuloksen.
Vaikutti siltä, että joko pitää ihmeen
tapahtua tai sitten ennakkotiedot XA777ES:n CD-toiston erinomaisuudesta ovat pelkkää
hypeä
Kuten tiedämme, soinnista pitäisi puhua vasta
sitten kun sisäänajo on tehty. Reference Recordsin XLO-burn-in CD-levy pehmensi
tulokkaan CD-osaa monta yötä.
Kun
käyttötunteja oli kertynyt noin 50, muutosta
oli jo tapahtunut:
Diskantin vaskipitoinen ominaissointi on lähes
kadonnut. Keskialue vaikutti olevan soittimen vahvoja puolia: Detaljeja
löytyi, pianon
kaikupohjan ääniä oli runsaasti -- erinomainen piirre. Alarekisterin alin oktaavi
löytyi, ei tosin yhtä artikuloivana kuin Audionetissä, mutta kehittymistä
parempaan oli kiistämättä tapahtunut. Alimman oktaavin mukana dynamiikka
oli saanut
uskottavuutta.
Vertailtaessa XA777ES:n CD-toistoa ART V2:een
päällimmäisenä erona oli edelleen melko selvästi juuri tuo XA777ES:n kevyempi alin
oktaavi. Tarkkaan pinnisteltäessa huomasin kaikkein pienimpien
jälkikaikujen vaimenevan ART V2:ta hieman nopeammin. Pystyin havaitsemaan
tämän lähinnä symbaaleilla, triangeleilla ja kelloilla. Kolmiulotteisuus
oli
XA777ES:ssä edelleen astetta vaatimattomampi, samoin soittimet keskittyvät pienemmälle
alueelle kaiuttimien väliin.
SACD:stä välittyi musiikin soljumisen helppous, selkeys ja
pienien yksityiskohtien runsaus. Diskantista oli kadonnut hieman vaskimainen, tekoheleä
sävy - sama, jonka tunnistin myös CD:llä, kun soitin oli otettu paketista.
Samoin kadonnut oli lasimainen, tumpelon oloinen
basso. Tilalle oli tullut melko hieno, sävykäs alarekisteri, joka ei kuitenkaan vielä
yltänyt aivan vertailusoittimeni tasolle sävykkyydessään ja kontrollissaan.
Dynamiikka SACD-toistolla oli
hyvin luonnollisen kaltainen -- vaivaton. Jälleen täytyy todeta, että luonnollisen kaltainen
dynamiikka on todella tärkeä tekijä musiikkinautinnon välittymiseksi, pelkkä
volyymisäätö ei riitä kompensoimaan purkkimaista dynamiikkaa. Kompressoimattoman
musiikin ystäville SACD oli hyvä uutinen ja lisää livetuntua on luvassa
mikäli XA:n alin oktaavi kypsyisi mukaan.
Soittimien fokusointi oli aluksi hieman
sinnepäin pikemminkin kuin täsmällinen, tämäkin ominaisuus parantunut selvästi
muutaman kymmenen ensimmäisen sisäänajotunnin aikana.
Monikanavaisesta SACD-toistosta en voi kertoa
vielä paljoakaan, sillä tämäkin tarvitsee oman sisäänajonsa. Muutaman kokeilun
perusteella vaikutelmani oli, että toisto ei puhtauden ja resoluution suhteen yllä
kaksikanavaisen SACD-toiston tasolle. Syynä tähän voi olla myös käyttämäni Denon
AVR-3300 kotieatterivahvistimen äänentoistolliset ominaisuudet. Denoniahan tarvitaan
tarvitaan volyymisäätimenä- monikanavatoistossa kaikkien kanavien etuvahvistimena sekä
keski- ja takakanaville integroituna vahvistimena -- signaalinkäsittelyominaisuudet
ohitettuna, tietysti.
CD-toisto
sisäänajon jälkeen
Parin
kuukauden käytön jälkeen oli aika kokeilla mihin Sony pystyy.
CD-toistoa arvioitaesssa Audionet ART V2 jatkoi vertailusoitimena.
Sonyn
toisto kehittyi noin 200 käyttötunnin aikana välttävästä ”hyvä plussaksi”. Sonyn vahvuutena
oli napakka ja
dynaaminen keskialue. Erityisen upeasti soivat sellot, viulut ja
vokalistit. Yleinen neutraalisuus ja kohtuullisen hyvä erottelutarkkuus olivat myönteisistä kokemuksista päällimmäisiä.
Toivomuslistalle
kuuluu parempi läpikuultavuus, soittimien irtoaminen taustastaan,
tukevampi alin oktaavi ja diskantin viimeiset yksityiskohdat.
Sointitasapaino:
Neutraali
Erottelevuus:
Melko hyvä, vertailusoittimessa aavistuksen enemmän pieniä
yksityiskohtia, joka korostuu kun soittimet irtoavat taustasta Sonya selkeämmin.
Luonnollisuus:
Melko hyvä, ei kuitenkaan aivan niin aineeton kuin parhailla kuulemillani
CD-soittimilla. Soittimien erottuminen taustasta oli melko hyvä, mutta ei
vertailusoittimen tasoa.
Diskantti:
Hyvä.Lyönnit symbaaleihin alleviivaantuu mukavasti. Puutteena pidän
pienten äänien, kuten triangelien ja kellojen, vaimeahkoa sointia ja
vertailusoitinta nopeampaa äänen sammumista.
Keskialue
on soittimen vahvuus. Napakka, dynaaminen, luonnollinen.
Alarekisteri:
Kohtalainen erottelevuus ja neutraali sävy koko alueella, alin oktaavi on
kepeähkö. Tällä alueella referenssi oli eri luokkaa.
Dynamiikka:
Hyvä, mahdollisesti jopa vertailusoitinta aavistuksen parempi.
Äänikuva:
Hyvä, vaakasuunnassa vertailusoitinta parempi fokus, soittimet keskittyvät
kaiuttimien väliin pienemmälle alueelle. Syvyysulottuvuus on vertailusoittimen tasoa.
Mittakaava:
Melko hyvä mutta kepeästä alimmasta oktaavista miinus.
2-kanavainen
SACD-toisto
Käytössäni
ei ollut sopivaa SACD-vertailusoitinta -- niinpä vertailin Sonyn
SACD-toistoakin Audionet ART V2:n CD-toistoon käyttäen hybridi- CD-levyjä
tai samasta levystä julkaistuja SACD ja CD-versioita.
Sonyn
SACD-toisto kehittyi jonkun verran sisäänajon edistyessä, ei kuitenkaan
läheskään niin paljon kuin CD-toisto. Parhaimmilla SACD-levyillä,
kuten STS Digitalin Carmen on
Kharma Live DSD-äänityksellä tai Mobile Fidelityn Blues on Orbit
-- Duke Ellington-remasteroinnilla, lopputulos vakuutti hämmästyttävällä
livemäisyydellään.
Sointitasapaino:
Neutraali
Erottelevuus:
Erinomainen, useimmillla äänialueilla kuultavissa vertailusoittimen
CD-toistoa enemmän pieniä yksityiskohtia.
Luonnollisuus:
Erinomainen. Samaa luokkaa kuin parhailla kuulemillani CD-soittimilla.
Soittimet irtoavat taustasta XA777ES:n CD-toistoa selvästi paremmin, ero
vertailusoittimen CD-toistoon ei kuitenkaan ollut aina dramaattinen.
Diskantti:
Hyvä ellei erinomainen, mutta CD-toistoon verrattuna vaikutelma saattoi
olla jopa aavistuksen mattaan (tummaan) päin. Pienet äänet, triangelit
ja kellot erottuivat paremmin kun CD-toistolla. Vertailusoittimen
CD-toistolla vaikutelma oli joskus heleämpi.
Keskialue
on erinomainen: erittäin napakka, dynaaminen ja luonnollinen.
Alarekisteri:
Erinomainen erottelevuus ja neutraali sävy koko alueella, alin oktaavi
edelleen aavistuksen keveä.
Dynamiikka:
Erinomainen, ei kuitenkaan aivan niin räjähtävä kuin olisi saattanut
olettaa.
Äänikuva:
Erinomainen, vaakasuunnassa erinomainen fokus. Soittimet levittäytyvät
kaiuttimien väliin leveämmälle alueelle kuin CD-toistolla. Erinomanen
syvyysulottuvuus.
Mittakaava:
Hyvä. Olisi erinomainen jos alaäänien luoma ”atmosfääri”
toistuisi hieman vakuuttavammin.
Monikanavainen
SACD-toisto
Sonyssä
on ulostulot sekä kaksi- että monikanavaiselle järjestelmälle.
Vertasin ensin näiden äänenlaatua keskenään.
Tämä oli helposti todettavissa etuvahvistimen sisääntulokanavaa
vaihtamalla. Jokaisella monikanavaisella SACD-levyllä sisällöstä on myös
kaksikanavainen SACD-versio.
Vaikutelmana
oli, että monikanavaisesta SACD-ulostulosta mukaan tuli lievää
karheutta ja metallinen ominaissointi. Ilmavuus ja aineettomuus, joka
toistui kaksikanavaisilla SACD:lla, oli vähentynyt. Ääni muistutti enemmän
normaalia hyvälaatuista CD-soitinta. Syy signaalin muutumiseen johtunee
siitä, että monikanavainen SACD-signaali prosessoidaan mm
bassonhallinnan vuoksi. Prosessointi heikentää äänen herkimpiä
ominaisuuksia, joka vaikuttaa juuri ilmavuuteen ja aineettomuuteen.
Sonyn
suosituksen mukaan monikanavatoistossa kaikkien viiden kanavan kaiuttimen
tulisi olla vakioetäisyydellä kuuntelijaan ja keskenään identtisiä.
Kuuntelutilassamme ei ollut mahdollista järjestää suositeltua
sijoittelua puhumattakaan viidestä identtisestä kaiuttimesta. Jouduin
tyytymään samaan vähemmän ideaaliin kompromissiin, josta kerroin
ensivaikutelmissa.
Järjestelmän
puutteista johtuen kuittaan tämän osuuden lyhyesti:
Lähes kaikki monikanavaiset SACD-levyni ovat DMP-merkiltä, jonka levytyksissä
käytetään 4-kanavaista toistoa. Toteutukset olivat tyylikkäitä ja
akustiikaltaan uskottavia jopa puutteellisessa järjestelmässäni. Takakanavat
olivat vähemmän agressiivisesti esillä, niiden kautta toistuu akustisen
tilan heijastuneita ääniä. Kuinka paljon parempia DMP:n monikanavaäänitykset
olisivat olleet sopivassa kuunteluhuoneessa, identtisillä kaiuttimilla
paremmalla monikanavaetusella ja takakanavien päätevahvistimella...
Onko
monikanavaisuus sitten ylipäätään välttämätön kehitysuunta?
Mielipiteet vaihtelee riippuen keneltä kysyy. Siten kuin DMP käyttää
takakanavia – akustisen tilan välittäjänä, lopputulos on miellyttävä
ja akustisesti uskottava.
En
ole enää varma onko monikanavaisuus tappajasovellus,
joka mullistaa kuuntelukokemukseen. Kaksikanavainen versio
hyvällä systeemillä kykenee lähes
samaan "yleisrealismiin" kun otetaan huomioon myös soinnin parempi läpikuultavuus.
Tilainformaatio monikanavisilla levyillä on parhaimmillaan uskottava,
mutta en ole varma, että kompromissit muilla alueilla aina
kannattaa.
Levy-yhtiöillä
on muitakin vaihtoehtoja toteuttaa monikanavainen äänite,
esimerkiksi upottaa kuuntelija ympäröivän orkesterin sisälle. Tällekin
lähestymiselle on puolustajansa, itse en pidä siitä, olen kokeillut
DVD-Audiolevyillä.
Monikanavaisen ensi-ihastuksen mentyä ohi
moni joutuu
pohdiskelemaan audio-elämän realiteetteja: On vaikea motivoitua
kunnollisen monikanavaisen AUDIO-järjestelmän
virittämiseen, jos se vaatii käsittämättömän paljon rahaa järjestelmään
ja lisäksi kuuntelutilan, johon vain harvalla on mahdollisuus.
Nähtäväksi
jää kuinka suuri yleisö ottaa monikanavaiset formaatit omakseen tällä
kertaa.
Yhteenveto
SACD:n
äänenlaatua ei ole ollut tapana kritisoida ”itsensä vakavasti
ottavissa piireissä”. Kannattajien, joihin kuuluu laitevalmistajia,
ammattilaisia sekä audiofiilejä, suhtautuminen on vaihdellut
uskonnollisesta paatoksesta varovaisuuteen. Moni täkäläinen internetin
keskustelupaltojen pyörteistä sivussa pysyttelevä on tyytynyt
odottelemaan formaattisodan selkeytymistä -- ellei ole jo ehtinyt
vaipumaan välinpitämättömyyteen.
Onko
SACD kertaluokkaa oleva parannus CD:n äänenlaatuun? Vastaukseni on, että
parhaimmillaan kyllä, usein ei. Myös SACD:llä kaikki riippuu äänitteen
toteutuksen laadukkuudesta. Parhaat äänitykset ovat hyvin luonnollisia
ja pakottoman oloisia. Noin 500:sta julkaistusta SACD-nimikkeestä
luvattoman monen äänellinen lopputulos on keskinkertainen. Kaikki
innokkaimmatkaan eivät jaksa innostua
saatavana olevista nimikkeistä.
Huomioni
on, että erinomaisesti PCM-äänitetty CD yltää helposti hyvinkin lähelle
parhaiden SACD-levyjen tasoa. Elegantin yksinkertaisena mainostettu
formaatti ei siis tuo onnea kaikkien audiofiilien kotiin. Ironista on myös
se, onko DSD toteutukseltaan ylipäätäänkään niin yksinkertainen,
mutta se on toinen juttu .
Audiofiilien
on kuitenkin syytä toivoa, että ainakin toinen korkearesoluutioisista
formaateista menestyisi, sen verran lupaavilta parhaat SACD-levyt (ja
myös DVD-A-levyt) kuullostivat.
CD-toistolla
Sonyn vahvuutena on napakka ja dynaaminen keskialue. Erityisen upeasti
soivat sellot, viulut ja vokalistit. Yleinen neutraalisuus ja kohtuullisen
hyvä erottelutarkkuus ovat myönteisistä kokemuksista päällimmäisiä.
Toivomuslistalle
kuuluu parempi läpikuultavuus, soittimien irtoaminen taustastaan,
tukevampi alin oktaavi ja diskantin viimeiset yksityiskohdat. Vaativimmat
käyttäjät joutuvat pohtimaan riittääkö XA777ES:n
CD-toisto-ominaisuudet vakavampaan käyttöön.
2-kanavaisella
SACD-toistolla soittimen yleissävy muistutti CD-toistoa. Ilmavuus ja
aineettomuus lisääntyi, diskantti muuttui silkkisemmäksi, erottelua
tuli lisää. Parhailla SACD-levyillä lopputulos oli hämmästytävän
hyvä.
Monikanavaisen
SACD:n ääntä leimasi lievä karheus ja metallisuus. Parhain
2-kanavaisilla SACD-levyillä kuulemani ilmavuus ja aineettomuus olivat
pois. Ääni muistutti enemmän normaalia keskihintaista CD-soitinta. Mutta
akustisen tilan realistisuus muuttaa vaikutelman myönteiseksi:
Kokeilemillani DMP:n 4-kanavaisilla levyillä takakanavat olivat vähemmän
agressiivsesti esillä, niiden kautta toistuu heijastuneita ääniä.
Toteutukset olivat hyvin tyylikkäitä ja akustinen tilavaikutelma
uskottava.
Kokonaisuutena
XA777ES on hyvä CD-soitin, kaksikanavaisella SACD-toistolla se yltää
parhaimmillaan erinomaiseen äänenlaatuun. Monikanavaisella
SACD-toistolla äänelaadussa on kompromisseja, mutta hyvillä äänityksillä
akustisen tilavaikutelman uskottavuus korvaa tämän lievän menetyksen.
Hybridi-SACD-levyjä:
- Duke Ellington: Blues on Orbit - Mobile Fidelity
- Manfredo Fest: Just Jobim - DMP
- Jazz at the Pawnshop - First Impression Music
- Bob Mintzer: Homage to Count Basie - DMP
- Various: Bluesquest - Audioquest
- McCoy Tyner with Stanley Clarke Al Foster - Telarc
- Paquito d'Rivera: Tropicana Nights - Chesky
- Various: Extraordinary Masterpieces - Fone
- Various: SACD Sampler 1 - Red Rose
Muiden XA777ES kuunnelleiden
mielipiteitä
Jorma Rinne
Aloitin tutkimukseni Sonyn SCD-XA333ES mallista. Sen
kyvyt SACD-tallenteiden toistoon totesin heti erinomaiseksi. Musiikki avautui eteeni aivan
ennen kokemattomalla tavalla: Äänellinen avaruus, diskantin kepeä kirkkaus, tila
soittimien ympärillä ja äänitystilan läsnäolo olivat aivan uusia kokemuksia.
Laite CD-toistimena oli erottelukyvyltään kuitenkin
selvästi heikompi kuin vertailulaite (Sphinx), joten vaihto kokonaan tähän laitteeseen
ei tullut mieleeni. Toki tämä ei ollut alkuperäinen tavoitteenikaan.
Seuraavaksi päätin kokeilla astetta järeämpää mallia,
joten kiikutin kuunteluhuoneeseeni ystävällisen hifikauppiaani avustuksella Sony
SCD-XA777ES:n. Kuuntelukokemus tästä laitteesta oli SACD:n osalta samankaltainen kuin
halvemmalla mallilla, mutta tämän lisäksi CD toisto oli kohdallaan. Laite vaikutti
dynaamisemmalta kuin Sphinx, mutta joltain osin erottelu ei aivan yltänyt samalle
tasolle. Tällä kertaa pystyin kuuntelemaan myös monikanavaäänitteitä, jotka toiston
dynamiikaltaan toivat mukanaan unohtumattoman kokemuksen. Kerta kaikkiaan hieno laite.
En kuitenkaan ollut valmis maksamaan laitteesta pyydettyä
hintaa, joten asia jäi toistaiseksi siihen.
Maahantuoja: Sony Finland
Hinta SVH €4150,-
Tekniset ominaisuudet
- Multi-channel output
- Twin R-Core transformer
- CDR/RW playback
- Bass management function
- Optical & coaxial digital outputs
- FL (dot matrix) display
- Jog dial
- 2 mode repeat (track/disc)
- 24-step programme play
- CD text
- Headphone jack/volume
- Gold plated terminal
- FB chassis
- Cast iron insulator
- GIC low pass filter
- Aluminium panel
