Sphinx Project 32 CD-soitin

Design on tyylikäs, kotelot ovat matalia ja pelkistetyn näköisiä. Viimeistely on joko musta peilikiiltoinen tai grafiitinharmaa matta (kuvassa). Laitteen sijoittamiseksi laitehyllyyn kannattaa huomioida koteloiden poikkeava leveys, 482 mm tavanomaisen 430 mm:n sijasta.

Prosessin lopputuloksena alkuperäinen digitaalinen 44.1/16 bittivirta on muutettu 24- bittiseksi PCM:ksi ja edelleen analogiseksi signaaliksi. Ylinäytteistystaajuuksille DAC-muunnoksen yhteydessä syntyneet kerranaiset suodatetaan loivalla toisen asteen alipäästösuotimella, jolloin suodatuksen kuuloalueelle ulottuva haitallinen vaikutus vähenee. Alipäästösuodin on Sphinxin suunnittelema, 40 kHz:n, toisen asteen Butterworth-tyyppinen.

Kun aluperäisen 44.1/16 signaalin kerrannaiset on saatu työnnetyksi ylemmäksi taajuuskaistalla, hyvän matkaa kuuloalueen yläpuolelle, voidaan käyttää loivempaa alipäästösuodatusta. Näin haitalliset vaikutukset vähenevät kuultavalla alueella, joka ilmenee ylärekisterin sävykkyytenä ja luonnollisuutena. Toisaalta matalatasoisten signaalien tarkkuus paranee upsamplingin vaikuttaessa  kvantisointivirheen vähentymiseen. Upsampling ei kuitenkaan palauta sellaista alkuperäistä informaatiota, joka on peruuttamattomasti kadonnut tuotannon eri vaiheissa.

Balanced Audio Technologyn kuuluisa suunnittelija Victor Khomenko vertasi upsamplingia freskojen entisöintiin: Rappeutuneen maalauksen puutuvat palat täydennetään sen informaation perusteella mitä säilyneessä osassa on käytettävissä. Entisöinti ei palauta alkuperäistä, puutuvaa informaatiota, mutta maalaus on saanut uskottavan olemuksen, joka on rappeutunutta alkuperäistä eheämpi.

Käytin Sphinxin äänen arviointiin eri vaiheissa useita eri soittimia: Panasonic DVD-A350-DVD-soitinta varustettuna Creek OBH-14 DAC:lla (48 kHz/24bit); Sonic Frontiers SFT-1 pyöritintä ja SFD 1 DACia, Audio Research CD-2-soitinta, Technics DVD-A10 DVD-Audio-soitinta 192/24, 96/24, 96/20 ja 44.1/16-resoluutioilla.

Soinititasapaino – Neutraali, äärialueilla erittäin ulottuva

Erottelutarkkuuden kuvaamisessa ovat superlatiivit paikallaan: Se on yksinkertaisesti loistava. Soittimella saavutetaan paras erottelutarkkuus, mitä olen itse CD-levyiltä kuullut tähän asti. Soitin kykenee kaivamaan kaikilta vanhoilta tutuilta levyiltä uusia ääniä. Kaikki mikä kilisee helisee, rahisee tai kolisee, kuulostaa "uudelta". Hiljaisemmat kohdat, kaukaiset soittimet, soivat sävykkäästi ja tarkasti. Myös äänitysten taustaäänet, häly, liikenteen melu, askeläänet, tekniset virheet kuten esimerkiksi yliohjaukset, leikkauskohdat, ym kaivautuvat helpon tuntuisesti esiin.

Läpikuultavuus: Hyvillä äänityksillä järjestelmä häivyttää itsensä, vaikutelma on hämmästyttävän aineeton. Läsnäolevuuden tuntu on käsinkosketeltava.

Luonnollisuus: Vokalistit ja soittimet toistuvat erittäin luonnollisina ja värittymättöminä. Uusina ääninä myös hälyäänet, artistien huudahdukset ym toistuvat selvästi ja luonnollisina. Vokalistien ässien sihauttelu on kadonnut.

Alarekisteri: ensimmäinen vaikutelma alarekisterissä on, että se tuntuu ulottuvan voimakkaana pohjattoman alas. Lisäperehtymisen jälkeen voi havaita, että bassoalueen soittimissa on tukuttain uusia vivahteita ja sävyjä. Esimerkiksi bassorummun dynamiikka toistuu ennenkuulemattomasti iskurin kosketuksesta kalvon jälkivärähtelyyn.

Keskialue on läsnäoleva ja hyvin luonnollinen. Nopeus, helppous ja vaivattomuus saa parhailla äänityksillä unohtamaan, että ääni tulee laitteista eikä lavalta. Pianon iskuri klopsahtaa kuin luonnossa: nopeasti ja erottelevasti. Trillit ja nopeat juoksutukset toistuvat henkeäsalpaavan erottelevasti. Pianon rungon äänet välittyvät selvästi. Vokalistit toistuvat erittäin luonnollisina. Raikuvien vaskien dramaattisuus saa paateuneemmankin kuuntelijan värähtelemään. Kaikki pienet äänet, jälkikaiut ym kuuluvat selvemmin kuin mistään aiemmin kuulemastani laitteesta.

Tilainformaatio: Leveyssuunnassa äänikenttä leviää laajalle. Soittimet paikallistuvat erittäin tarkasti, mutta ei pienen pistemäisinä. Syvyysinformatio on erittäin selkeä ja erotteleva. Soitin kykenee kaivamaan myös merkittävän määrän lisää huoneakustiikkaa. Taempana olevat, hiljaisemmin soivat soittimet eivät sameudu eivätkä muutu karheiksi. Niillä levyillä, joilla löytyy sekä syvyyttä että leveyttä, lopputulos on erittäin vakaasti soiva hologammi, josta soittajat voisi taluttaa kuuntelijoiden puolelle todistamaan tätä pientä ihmettä.

Dynamiikka: En odottanut, että upsampling vaikuttaisi dynamiikkaan merkittävästi - tämä olettamus osoittautui vääräksi. Voimakkaammat transientit, basso- ja patarummut jysähtävät voimalla, pienemmätkin transientit toistuvat erottelevammin. Lisädynamiikka tuo äänitteisiin luonnollisen kaltaista eloisuutta.

Sphinx Project 32:n ääniominaisuudet ovat erinomaiset minkä tahansa mittapuun mukaan. Laitteessa on käytetty parhaita markkinoilta saatavia osia ja yksityiskohtien toteuttamiseen on paneuduttu. Käytetyllä teknologialla on saatu myös selvä hajurako tavanomaisia DAC-piirejä käyttäviin CD-soittimiin. Ero oli monissa tapauksissa selvä ja helposti tunnistettavissa vaikka en vaivautunut sokkotestaamaan eroja sokkotestaamisen ilosta.

Sphinx on mielestäni paitsi tarkka ja analyytinen - armottoman paljastava, mutta myös musiikin elävyyden ja tilanmuodostuksen suhteen omassa luokassaan. Soitin on lyömätön valinta tarkkakorvaisimmille musiikinystäville. Sen potentiaalin ymmärtäminen tarvitsee parhaita komponetteja ketjun muihin osiin.

Markkinoilla olevien SACD- ja DVD-Audiosoittimien CD-toisto-ominaisuudet  eivät ehkä toistaiseksi vastaa toistaiseksi vaativimman audiofiililajityypin tarpeita, joten uskon henkilökohtaisesti, että ajanmukaisella teknologialla toteutettu tinkimätön CD-soitin on vielä vuosia välttämätön kapistus laitehyllyssä.