P.M.N.
Beauty is just skin deep, or
......
Minulla ja ehkä muutamalla muullakin on käynyt
mielessä jos yhdellä laadukkaalla monikanavaisella päätevahvistimella sujuisi sekä
musiikin kuuntelu että elokuvien katselu. Nykyään kun taitaa olla tavallisempaa että
high end tasoinen musiikkilaittesito ja kotiteatteri ovat täysin erillään tai ainakin
vahvistinkalustot ovat jossain määrin erotettu toisistaan.
Ajattelin tehdä oman pienen testin kotona ja sain muutaman vuoden ikäiselle arvostetulle
ja järeälle (noin 40 kiloiselle) tuplamono referenssipäätteelle vertailupariksi Theta
Dreadnaught monikanava päätteen. Pelin henki oli se että jos Theta on yhtään parempi
kuin vertailu pääte saa se jäädä taloon, muussa tapauksessa tulee lähtö takaisin
sinne mistä se tulikin.
Dreadnaughtin voi halutessaan ostaa joko monopäätteenä, 2-kanavaisena, 3-kanavaisena,
4-kanavaisena, 5-kanavaisena tai vaikkapa 10-kanavaisena. Vahvistinyksiköitä on
valittavana
kahta eri mallia, 1x200W (8 ohm) tai 2x100W (8 ohm), ja näitä voi sitten sekoittaa
keskenään siten että saa mieleisensä määrän kanavia. Kokeilukappale oli
kaksikanavainen (2x200W)ja tulevaisuudensuunnitelmana oli tarvittaessa päivittää sitä
sitten yhdellä 200 wattisella ja yhdellä 2x100 wattisella vahvistinkortilla.
Ensimmäinen ajatus laatikon saatuani oli että
onneksi ei tullut kerralla 5-kanavaista versiota. Laatikko nimittäin painoi ihan
riittävästi jo nytkin. Kun laatikko oli auki ja pääte lattialla ei voinut olla
kiinnittämättä huomita kahteen seikkaan. Ensinnäkin Dreadnaughtin etulevy on minun
mielestäni yksi parhaimman näköisistä mitä olen koskaan luonnossa nähnyt. Vähän
sellaiset Aalto-maljakkomaiset klassiset muodot, varsinkin hopeanvärisenä. Myös kannen
tuuletusritilän muotoilu on jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa. Toiseksi huomio
kiinnittyi laitteen syvyyteen, Dreadnaught ei nimittäin ihan joka laitetelineen hyllylle
mahdu ja järeän päätteen painokin on hyvää pitää mielessä.
Kaiutinkaapeleita kytkiessä piti ottaa parin sekunnin aikalisä. Tälläisia Cardasin
kaiutinliitäntöjä kun en ollut ennen nähnyt. Vahvistimen "korttirakenteesta"
johtuen paksujen kaiutinkaapeleiden kanssa meinaa tulla RCA signaalikaapeleiden kanssa
ahdasta, XLR kaapeleiden kanssa tilaa jää vähän enemmän. Päätteen voi kytkeä joko
stereo tai surround tilaan, stereotilassa koko virtalähteen teho annetaan kahdelle
pääkanavalle riippumatta siitä montako vahvistinkorttia on asennettu.
Jo sisäänajon alkupuolella tuli selväksi että Theta on onnistunut tekemään
monikanavapäätteen jota kehtaa käyttää hyvin myös pelkkänä stereopäätteenä
musiikin kuuntelussa. USA:ssa kuulemma yli puolet Dreadnaughteista myydään pelkästään
2-kanavaisena, monikanavaisuuden ollessa vain sivuasia ja bonus.
Ääni
Varsinaisen vertailun referenssipäätteeseen
aloitin noin 100 tunnin sisäänajon jälkeen.
Sisäänajon aikana ääni avautui enemmän, stereokuva tarkentui ja sekä diskantti-
että bassopäähän tuli lisää eloa. Äänenvoimakkuuden tasasin päätteiden välillä
korvakuulolta
onnistuen pienen harjoittelun jälkeen etusen kaukosäätimellä yllättävän hyvin.
Soitin yleensä samaa kappaletta peräkkäin molemmilla vahvistimilla, joskus useasti ja
joskus vain kerran vahvistinta vaihtaen. Musiikkina käytin akustista jazzia, klassista ja
pop/rock musiikkia. Osa äänitteistä oli todellisia audiofiiliäänitteitä ja osa taas
standardi tavaraa. Kirjoitin muistiinpanoja muutaman viikon ajan, jonka jälkeen aloin
etsimään niistä yhtäläisyyksiä vahvistamaan eri vaikutelmia.
Ensivaikutelma Dreadnaughtin äänestä oli nopea, dynaaminen, avoin, sävykäs,
äänikuvaltaan iso ja kolmiulotteinen. Tässä tapauksessa ensivaikutelma oli oikea
sillä samat adjektiivit olivat mukana muistiinpanoissa loppuun asti.
Dreadnaughtin kokonaisbalanssi on neutraali, ei tumma eikä myöskään ylikirkas.
Diskantti on ilmava, sävykäs ja riittävän kirkas.
Keskialue on myös onnistunut, puhaltimet ja laulu nimittäin soivat vapautuneesti ja
oikein sävyin.
Mielipiteen muodostaminen bassoista vei hieman pitemmän aikaa. Referenssi päätteen
bassot ovat kuunteluhuoneessani varsin kuivat, mutta matalimmista taajuuksista löytyy
voimaa ja dynamiikkaa. Dreadnaughtin luonne oli tässä mielessä vähän erilainen. Voima
ja dynamiikka olivat tallella mutta ne tulivat esiin jo hieman ylempänä. En osaa
edelleenkään päättää kumman bassot ovat enemmän oikeat, ne vain ovat jonkin verran
erilaiset. Dreadnaughtin bassoista löytyy hyvin sävyjä, syvyyttä ja dynamiikkaa,
kaikkein alimpien murinoiden kontrolli vaan ei ole tässä mielessä ihan parhaiden
kuulemieni tasolla (lue isot Krellin päätteet). Koko kuuloalueella Dreadnaught kaivaa
hyvin esiin kaikki musiikissa olevat yksityiskohdat.
Thetan stereokuva on iso niin leveys kuin myös korkeussuunnassakin. Soittimet
paikallistuvat hyvin ja stereokuva on kolmiulotteinen. Vaikka stereokuvassa riittää
myös korkeutta tulee laulajan ääni sieltä mistä pitääkin eikä jostain katon
rajasta. Joillakin äänitteillä olin tottunut siihen että jonkun soittimen paikka
saattoi hieman "elää", Dreadnaughtin kanssa tätä vaikutelmaa ei tullut vaan
soittimet olivat tiukasti paikallaan (paitsi tietysti live äänityksessä jossa osa
soittajista liikkuu
kappaleen aikana).
Saiko Theta Dreadnaught sitten pysyvän kodin kuunteluhuoneestani? Kyllä vaan,
seuraavaksi alkaa säästäminen keskikanavaa ja takakanavia varten. Jos vaikka jonain
päivänä niille olisi käyttöä elokuvien lisäksi myös monikanavaisen musiikin
kuuntelussa.
Tämä pääte on tehty musiikinkuuntelijalle joka haluaa laajentaa, tai on jo
laajentanut, harrastustaan monikanavaäänen puolelle. Lisäarvoa tulee monipuolisista
laajennusmahdollisuuksista, eli vahvistinta ei tarvitse
välttämättä ostaa täyteen kalustettuna vaan voi edetä pienin askelin itselle
sopivalla aikataululla.
Hinta: Erikoistilauksesta, noin
75000,- 5-kanavaversiona
Maahantuonti: Hifi Guru OY
Hyvinkää
