Unison Research on italialainen
putkivahvistimiin erikoistunut yritys. Se on ollut toiminnassa
kohta 20-vuoden ajan, ts. mistään uudesta tuotemerkistä ei ole
kysymys. Suomessa tämä maailmalla erittäin tunnettu
Italialaismerkki on ollut saatavilla vajaan vuoden ajan. Unison
Researchilla on lisäksi sisarmerkki Unico, joka valmistaa mm.
vahvistimia ja cd-soittimia. Suurin eroavaisuus näillä kahdella
merkillä lienee ulkonäkö ja Unicon erikoistuminen lähinnä nk.
hybridivahvistimiin. Myös Unisonilta löytyy hybridivahvistin,
vaikkakin ehdoton enemmistö mallistosta ovat ns. puhtaita
putkikoneita.
Rakenne
Unison Research S2k on 2x15 watin
A-luokassa toimiva single-ended ultralinear putkivahvistin, jonka
aktiivikomponentteina toimivat ECC82 ja KT88 putket.
Vahvistinasteessa käytetään 10db nk. globaalia
takaisinkytkentää. Etuaste toimii passiivisesti eli signaali
jatkaa ohjelman valintakytkimeltä volumesäätimelle ja sen
jälkeen pääteasteen jännitevahvistinosalle jne. Putkien
biasointi toimii automaattisesti. Äänen voimakkuutta on
mahdollisuus säätää joko nupista manuaalisesti tai
radiotaajuksilla toimivasta umpipuisesta kauko-ohjaimesta.
Jokainen kauko-ohjain on koodattu omalle taajuudelle.
Virtalähde on verkkomuuntajaa,
kuristinkelaa ja suodatuskondensaattoreita myöten molemmille
kanaville yhteinen. Aktiivi- ja passiivikomponentit on kasattu
piirikorteille. Ainoastaan kotelon takalevyssä sijaitsevalta
ohjelmalähteen valintakytkimen piirikortilta signaali kuljetetaan
lattakaapelia pitkin laitteen etuosassa sijaitsevalle
äitikortille. Myös päätemuuntajan signaalia kuljetetaan yhteen
kierrettyjä lankoja pitkin. Ylipäänsä S2k:n sisäinen rakenne
näyttää erittäin pitkälle harkitulta ja työn jälki
erinomaiselta. Onnistuneesta rakenteesta kertoo myös laitteen
mekaaninen ja sähköinen hiljaisuus, vasta noin 20 senttimetrin
päästä torvesta oli havaittavissa vahvistimesta johtuvaa
pientä kohinaa ja lievää brummia. Hyvin harva
transistorivahvistinkaan on näin hiljainen 104db herkän
torvikaiuttimen kanssa.
Laitteen kotelo on valmistettu
pulverimaalatusta teräksestä sekä ruostumattomasta teräksestä
ja aidosta kirsikkapuusta. Osittain puisen etulevyn tehtävänä
kauniin ulkonäön lisäksi on toimia myös teräksisen kotelon
vaimentimena. Putkien ympärillä olevan ruostumattoman
teräslevyn tehtävänä on toimia lämmöneristäjänä
pääteputkien ja muun kotelon välillä. Tällä toimenpiteellä
on vaikutusta laitteen sisällä olevien muiden komponenttien
käyttöikään. Äänenvoimakkuus ja ohjelmalähteen
valintasäätimien nupit ovat myöskin valmistettu
ruostumattomasta teräksestä.
Kaiutinliitimet ovat
muovieristettyjä ja erittäin tukevatekoisen oloisia, joihin on
mahdollisuus kytkeä paljas johdin, 6mm haarukkaliitin, sekä
banaaniliitin. Ainoa kritiikki kaiutinliittimistä on niiden
turhan läheinen sijainti rca- ja verkkoliittimeen nähden.
Verkkojohto on IEC tyypin liittimellä kytkettävää mallia.
Kuuntelukokemukset
Ensimmäinen vaikutelma Avantgarde
torvikaiuttimilla oli melkoinen keski- ja yläbasson voima. Täytyy
myöntää, että puheet putkivahvistimen löysästä ja
puhdittomasta bassotoistosta eivät tuntuneet oikeutetuilta S2k:n
tapauksessa. Alimmat sub-taajudet tosin tuntui hieman
vaimentuneilta, mutta tämä ilmiö ei ollut kovinkaan
häiritsevä musiikin kuuntelun kannalta. Keskialueen sävy oli
täyteläinen, vaikkakin vailla ihan sitä viimeisintä
resoluutiota. Diskantti sen sijaan oli selvästi ylemmältä
osaltaan vaimentunut. Positiivisena puolena sen sijaan oli että
yläpää ei myöskään rasittavasti kihissyt ja sihissyt kuten
useilla transistori vahvistimilla, ainoastaan se viimeinen klangi
jäi kuulumatta. Dynamiikkaa oli tarjolla vähintäänkin
riittävästi. Nopeutta tuntui myöskin riittävän kotitarpeiksi.
Äänikuvassa oli tarjolla myöskin mukavasti leveyttä, syvyyttä
ja korkeutta.
Järeän verkkofiltterin kytkeminen
S2k:hon toi ääneen hieman lisää nopeutta sekä avoimmuutta,
myös äänikuva aukesi entistä paremmin. Viimeisen silauksen
soundiin kuitenkin toi Acapella:n Fondato Silenzio laitealusta.
Tällä yhdistelmällä tein lopullisen arvioni äänestä.
Nyt kun olin saanut mielestäni
Unison Researchin toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, ei
äänestä suuremmin valittamista enää löytynytkään. Kaiken
tyyppisen musiikin kuuntelu oli varsin miellyttävä kokemus.
Kuunneltua tuli ZZ Top:ista kevyeen klassiseen musiikkiin.
Mielestäni S2k:n äänelliset ominaisuudet tukivat nimenomaan
keskittymistä itse musiikkiin eikä niinikään esim. diskantin
klangiin tai vaikkapa bassopään kiinteyteen, joilla ei ole
mielestäni kovinkaan paljon tekemistä itse musiikin kanssa. Sen
sijaan oli mukava huomata millä tavalla Unison pystyi
välittämään esim. millä tavalla muusikot pystyivät
seuraamaan tempojen vaihteluita ja kuinka hyvin soittajat
pysyivät rytmissä. Äänen balanssi oli myös siinä määrin
neutraali että erilaiset soittimet oli helppo tunnistaa
ominaisäänensä perusteella.
Tarkkaan pelkkää ääntä
kuunnellessa oli toki helppo edelleen huomata lievä ääripäiden
vaimeus. Myös lievä resoluution puute oli havaittavissa vaikka
tätäkin asiaa sain mielestäni parannettua lisälaitteiden avulla. Nk. Putkisoundia en havainnut, jos sillä
tarkoitetaan pehmeää bassoa, yli tummaa diskanttia sekä
ylipäänsä keskialue voittoista, dynamiikaltaan tasapaksua ja
äänikuvaltaan epätarkkaa yliavaraa ääntä. Sen sijaan kuvaus
ainoastaan aineettomasta, erittäin hyvin erilaisia äänitteitä
seuraavasta, kameleonttimaisesta vahvistimesta lienee paras
ilmaisu tästä sympaattisesta pikkuvahvistimesta.
Pieni antoteho tuli parhaiten ilmi
kokeillessani S2k:ta yhdessä Magnepan MGSE-kaiuttimen kanssa.
Käytettäessä nk. ”kerrostalo” äänenpaineita, äänessä
ei ollut havaittavissa minkäänlaista kompressoitumista tai
hyytymisen merkkejä. Reippaampia volyymeja ei ollut mahdollista
saada, äänenpaineen kasvu yksinkertaisesti vain loppui tietyn
pisteen jälkeen ja lopulta vahvistin leikkasi pehmeästi
putkivahvistimelle tyypilliseen tapaan. MGSE:hän on 86db herkkä
ja 4ohm:in nimellis-impedanssin kaiutin, joten ei ole mielestäni
mikään ihme että 2x15 watilla ei voida mitään luukutus
äänenpaineita saadakkaan. Magnepan Unison yhdistelmän ääni
sitä vastoin oli varsin miellyttävä, itseasiassa kuuntelin
edellä mainittua yhdistelmää ihan vain huvikseni muutaman
päivän ajan ja hauskaa oli.
104db:tä herkkien
torvikaiuttimieni kanssa Unison sen sijaan jätti vaikutelman
että olisin kuunnellut jotakin aivan muuta kuin viisitoista
wattista vahvistinta. Ääni ei missään vaiheessa hyytynyt vaan
pystyi säilyttämään vaikutelman aivan kuin käytössä olisi
ollut rajattomasti headroomia.
Ääni
Balanssiltaan ääni on
lievästi ääripäitä vaimentava. Johtuen passiivisesta
etuasteesta, voi erittäin matalakapasitanssisella välijohdolla
saada yläpään lievän vaimeuden lähes kuulumattomiin. Eri
äänialueiden soinnit ovat luonteeltaan neutraalit, kuitenkin
siten että yleis-sävy on mielummin hitusen lämmin kuin viileä.
Erottelu on
varsin hyvää tasoa, ainoastaan runsaammissa forte kohdissa on
havaittavissa lievää erottelun puutetta. Eri äänialueet sen
sijaan erottuvat toisistaan erinomaisesti.
Läpikuultavuus on
parhaimmillaan erittäin hyvää tasoa. Ylimmän diskantin lievä
vaimeus niistää aivan viimeisimmän tunteen kaikkein
parhaimmasta läpinäkyvyydestä.
Diskantti on
sävyltään ja soinniltaan aidon oloinen. Hieman vaimea ylin
oktaavi antaa hienoisen sulkeutuneen vaikutelman viimeisestä
avoimmuudesta. Muuten yläpää on varsin särövapaata ja
puhdas-sointista aluetta.
Keskialue on
soinniltaan luonnollinen vailla voimakasta ominais-sävyä.
Sävyltään keskirekisteri on mielummin hieman täyteläinen kuin
ohut. Paljon keskialueen energiaa sisältävillä äänitteillä
on havaittavissa lievää erottelutarkkuuden puutetta.
Alarekisteri: Bassoalue
on soinniltaan ja määrältään neutraalin oloinen. Alimman
sub-oktaavin vaimeus häirinnee eniten lienee urku-musiikin
ystäviä jotka omistavat subwooferin. Sensijaan bassotransientit
toistuvat tavalla joka vastaa parhaimpien kuulemieni vahvistimien
tasoa.
Dynamiikka on
hyvää luokkaa, erityisesti herkkien kaiuttimien kanssa ei anna
moitteen sijaa. Epäherkempien kaiuttimien kanssa saattaa tulla
lievää kompressoitumista erityisesti suuremmilla
äänenpaineilla.
Äänikuvaltaan tällä
italialaisella on tarjota leveyden ja syvyyden suhteen erittäin
hyvää tasoa, äänikuvan korkeuden projisoitumisen suhteen
hyvää tasoa. Artistit saavat äänikuvassa mukavasti ilmaa
ympärilleen ja erottuvat pistemäisen tarkasti. Eri äänitteiden
läheisyyden tai etäisyyden tämä laite pystyy erottelemaan
myöskin syvyysakselilla erittäin hyvin.
Mittakaava: Herkkien
kaiuttimien kanssa, Unison S2k kuullostaa ehdottomasti ns. isolta
vahvistimelta. Ilmassa on
sellaista helppoutta joka ei ole tavallista edes huomattavasti
kalliimpien vahvistimien kanssa.
Yhteenveto
Unison Research S2k edustaa
hintaluokaltaan ns. high endin entry level luokkaa. Rakenteensa ja
viimeistelynsä osalta laite edustaa ehdottomasti paremman
keskitason high end luokkaa. Jos edullinen hintaluokka jossakin
tuntuu niin ehkä pienessä antotehossa, mutta toisaalta täytyy
muistaa että maailma on pullollaan huomattavasti kalliimpia
single-ended triodivahvistimia joiden antotehot lähtevät 1,5
watista ylöspäin. Kuitenkin tämä 2x15 wattia riittää varsin
pitkälle useampien tavallistenkin kaiuttimien kanssa, kunhan
äänenpaineet pidetään kohtuullisina. Halutakseen parasta
mahdollista ääntä on hyvä käyttää tässäkin tapauksessa
korkealuokkaista verkkofiltteriä sekä toimivaa laitealustaa tai
telinettä.
Oikeanlaisessa ympäristössä
tämä Italian kaunokainen tarjoaa mielestäni sellaista
musiikillista nautintoa jota erittäin harvoin tapaa edes
huomattavasti kalliimmassa hinta luokassa. Hinta/laatu suhdetta
voin täten pitää erittäin korkeana.
Valmistaja: Unison
Research
Maahantuoja: Infinite
Audio Lohtaja
Hinta: €1995,-
Tekniset tiedot
- Integroitu
putkivahvistin,
- 2*15W Class-A
Single-ended,
- 2*KT88, 2*ECC82, Single ended
class A,
- Paino 18kg
Arviossa käytetyt laitteet
- Ensemble Dichrono Drive
cd-pyöritin,
- Audio Synthesis Dax Decade
da-muunnin,
- SME 20/2 levysoitin, SME V
äänivarrella ja Micro Benz Ruby2 äänirasialla.
- RIAA: Raskaasti modifioitu
Ensemble Phono Amp Reference.
- Avantgarde Acoustic DUO Sub225
kaiuttimet,
- Magnepan MGSE kaiuttimet,
- Namiki super symmetry
välijohto,
- DIY RCA välijohto,
- DIY kaiutinjohdot
- DIY verkkofiltteri
- DIY verkkojohdot.
- Acapella Fondato Silenzio
laitealusta
- erilaisia itse tehtyjä
vaimennusjalkoja.
Levyt
Muutama esimerkki kuuntelussa
käytetyistä vinyylilevyistä:
- ACCARDO plays PAGANINI, EMI
Angel, äänitysvuosi 1984
- LOUIS ARMSTRONG meets OSCAR
PETERSON, Verve, äv. 1957
- DUKE ELLINGTON and JOHNNY
HODGES/BACK TO BACK, Verve, äv. 1959
- CHARLES MINGUS/MINGUS AH UM,
Columbia, äv. 1959
- THE MODERN JAZZ QUARTET: FOR
ELLINGTON, EAST-WEST RECORDS, äv. 1988
- MILES DAVIS/ YOU´RE UNDER
ARREST, CBS, äv. 1985
- ZZ TOP/ THE BEST OF ZZ TOP,
WARNER, äv 1973, 1975, 1977
