Marantz & Elac & Transparent & TaraLabs Setup

Keijo Tanskanen



Last spring, I had a thought of visiting two audiophiles in Oulu. That time, I did not know how welcome this plan would be for a rainy summer holiday! The plan realized and now I’m a bit more experienced and also a bit more accurate with some of my opinions concerning the reviewed equipment. The two systems checked were very different, not only mechanically and architecturally, but also sonically. This writing concerns only the setup, which I think was a bit smoother and more realistic in its performance.
A two hour visit enabled a deep enough sound analysis. We went through plenty of music samples, including vinyls, and time was left even for short discussions. I was specifically interested in the Marantz reference electronics and the DSP-equipment. Based on what was told, the system was unique in Finland. Despite some quite general blames for Japanese audio equipment, I personally had no doubts in the quality of the Marantz components. Having heard several very good demos with Marantz electronics, even from lower levels of a product line, I was already convinced of their quality. Additionally, I had even owned a Marantz CD-player myself and was quite satisfied to it that time. Instead, I had clear DSP-suspicions. For my philosophy, it is best to take care of problems in the very beginning of their source. Only forcedly, is it acceptable, probably even recommendable, to edit a signal. This visit proved that a very good DSP-system may deliver benefits which will overcome slight and not passable information distortions of extra conversions.


The listening room was a part of a larger open room complex, which included a kitchen, an entrance hall and a corridor. Because of this, it was quite difficult to evaluate the practical cubic contents. The side walls were approximately 3.5 meters away from each other. The right side wall had an open entrance into the kitchen and the back wall had an open entrance into the corridor and hall. The area of the main room was only 18 square meters, but the total area was approximately 40 square meters. I think this kind of complexity will break the room modes, at least partially, and will improve the flatness of bass performance. The room had both stony and wooden walls.

The room had an antique look and actually enabled a very pleasant atmosphere. Only very slight specific acoustic treatments were used, but the room contained plenty of heavy duty and acoustically diffusing furniture. The curtains were very thick and absorptive (class B), made by Svensson Markspelle Twice.

Technics SP-10 MKII vinyl player installed into a custom made plinth, renewed power adapter, SME V tonearm and Benz Micro LP-S cartridge. Most of the electronics of the record player and its original power supply unit (PSU) were updated two years ago.
Accuphase C-27 RIAA
Marantz SA-7S1 CD/SACD-player
Marantz SC-7S2 preamplifier
Marantz MA-9S2 monoblocks
Elac Spirit of Music CE speakers
Lyngdorf RP-1 V2.2 DSP
Transparent Reference MM2 XLR interconnects (between CD-player and preamp)
Transparent Reference MM2 Biwire speaker cables
TaraLabs Vector 2 XLR interconnects (between Lyngdorf RP-1 and preamp)
TaraLabs Vector 1 XLR interconnects (between preamp and monoblocks)
TaraLabs RSC Air1 RCA interconnects (between vinyl player and RIAA: n)
Accessories: Soundcare feet for the speakers and vinyl player
Equipment stand: Custom made by Artemmi (weight over 100 kilos)


As usual, firstly I let my host play a couple of his own music samples. In the end of the session, I asked him to play also a couple of vinyls, mostly classical music. All these samples were very well chosen and my first impressions contained plenty of goodies. Anyway, I had my own test CDs with me and the final evaluations and verifications were done by them.

In a positive manner, there were two very distinctive features in the sound, fastness and transparency. With several well-known music samples, the setup proved to be very faithful in a transient reproduction. Although the presentation was definitely not among the most dynamic performances I have heard, it was very impressive in a smaller scale. For example, the attacks and releases of the drum hits seemed to be very pure when the listening volume was kept on reasonable levels. The sonic picture seemed to be free from masking. Besides this transparency, it was also exceptionally well organized. Naturally, all these features enabled plenty of live-like feelings during listening, though soundstaging could have had even more dimensionality, mainly vertically and horizontally.

Tonally, the system had an excellent balance. Here, the DSP, which was set up subjectively in a best mode (Global), seemed to shine! I tried listening without DSP, but it came very soon clear, that it must be used for the best balance. The difference was so meaningful that obvious slight information losses and edits were easy to tolerate. A slight con was that the sound stayed just a bit dreary and mechanical despite the excellent balance. A pinch of warmth and richness would have been welcome for many instruments of the music samples.

The constructions of my test music samples were also well handled. One can definitely enjoy from scores of music with this system, not in a most defined and accurate way, but absolutely so that you can easily find the right notes and melodies in a wide bandwidth. Rhythmically, the situation was quite the same. Foot tapping existed but not as much as with my reference setups. There was really not any kind of vital misses in tempos or patterns, but the performance seemed to be a tad mechanical and limited and could not achieve the very best runs.

As already mentioned, the whole bandwidth suffered slightly from some kind of dreariness. The bass was anyway firm, controlled and extensive, but taken account the size of the speakers and their cones, naturally did not reach the very lowest frequencies. There were also slight signs of congestion, hints of tonal lacks and a bit more clear lacks in punch. Anyway, on the whole, the low end performance was very good. Midrange, as the whole bandwidth, was very smooth and transparent. Listening to piano music was really a pleasure, but vocals sounded just a bit thin. The treble was very good as well and delivered for example very nice percussive sounds. Only the last bits of faithfulness in vibrations and envelope releases seemed to leave clearer space for further improvements.

This system was also well capable to resolve details of music presentations and also revealed easily the quality of recordings. No matter if the low level information was studio made or natural, like articulation of singers or finger movements of players, they were easy to catch. Not in a most accurate and pure way, but still excellently. For some reason, the performance seemed to have some kind of artificiality regarding the details of the music. As usual, in a digital technology, everything was very, very clear, but not quite real. I’m sure that this was a quite personal experience (as the whole reviewing actually is!) and really not a problem at all for many enthusiasts.


It was not a surprise that the demo revealed some space for further improvements. For example, in my opinion the speakers-room combination was not most successful. With help of the DSP, the performance rose anyway to an honorable level. Now, I am a bit more humble man concerning DSP!

Listening to the system gives only a minimal basis for a single component evaluation. Still, I would give a special attention to the Marantz electronics, which seemed to be just on their task. The long history of the company and strong knowledge of an audio technology were easy to identify from the sound and also from the operation of the equipment. Additionally, I strongly believe that the system benefited remarkably from the high quality Transparent and TaraLabs cablings.

For me, it is important that a music system delivers smooth enough over-all performance and this setup fulfilled this requirement. The setup was clearly in a high end class in my category, no doubt. What it lacked was partially a matter of taste, quite subtle and subjectively not intrusive and disturbing. Actually, I had rewarding listening moments with plenty of live-likeness. Many thanks to the host!
Couple of links: Marantz reference series full-length reviews


Viime keväänä sain ajatuksen poiketa kahden audiofiilin tykönä Oulussa. Tuolloin en osannut kuvitella kuinka tervetullut suunnitelma tämä olikaan sateisten kesälomapäivien oheen! Suunnitelma toteutui ja nyt olenkin hiukan kokeneempi ja myös hiukan tarkempi arvioissani vierailun kohteena olleiden laitteiden suhteen. Näiden kahden harrastajan laitteistot olivat hyvin erilaiset, ei ainoastaan mekaanisesti ja rakenteellisesti, vaan myös äänentoistollisesti. Tämä kirjoitus koskee vain settiä, joka oli mielestäni tasaisempi ja hiukan realistisempi suorituskyvyltään.

Kahden tunnin vierailu mahdollisti tarpeeksi syvälle menevän analyysin teon. Kävimme läpi runsaasti eri musiikkinäytteitä, myös vinyylejä, ja aikaa jäi jopa pienelle ajatustenvaihdollekin. Olin erityisen kiinnostunut Marantzin referenssitason elektroniikasta ja järjestelmään liitetystä DSP-laitteesta. Saamieni tietojen pohjalta laitteisto on kokoonpanoltaan ainoa Suomessa. Huolimatta melko yleisesti esitetystä kritiikistä Japanilaisia audiotuotteita kohtaan, minulla henkilökohtaisesti ei ollut epäilyksiä Marantzin laitteita kohtaan. Olinhan kuullut messuilla hyviä demoja Marantzin alemmankin tuoteperheen välittämänä ja itsekin aikoinaan omistanut Marantzin CD-soittimen, ollen siihen varsin tyytyväinen. Sen sijaan olin melko varautunut DSP-järjestelmää kohtaan. Omassa harrastusfilosofiassani kun on parasta puuttua ongelmiin niiden syntysijoillaan. Vain pakottavista syistä on perusteltua, joskus jopa suotavaa, editoida signaalia. Tämä vierailu osoitti, että hyvän DSP-järjestelmän tuomat hyödyt voivat olla suuremmat kuin sen pakostakin ”ylimääräisten” formaattimuunnosten aiheuttamat hienoiset informaation vääristymät.


Kuunteluhuone oli osa laajempaa ja avointa huonekompleksia, joka sisälsi keittiön ja eteisaulan sekä käytävän. Tämän vuoksi oli varsin hankala arvioida kuunteluhuoneen kokonaistilavuutta. Sivuseinät olivat noin 3.5 metriä etäällä toisistaan. Oikeanpuoleinen seinä sisälsi avoimen käynnin keittiöön ja takaseinä sisälsi avoimen käynnin käytävään ja eteisaulaan. Varsinaisen kuuntelutilan pinta-ala oli vain noin 18 neliömetriä, mutta huonekompleksin kokonaispinta-ala oli noin 40 neliömetriä. Tällainen tilaratkaisu rikkoo ainakin osittain tavanomaisista huonemitoista johtuvia huonemoodeja ja parantaa siis alarekisterin tasaisuutta. Kuuntelutilassa oli sekä puu- että kivirakenteisia seiniä.

Kuunteluhuoneen ilme oli antiikkimainen ja itse asiassa tarjosi hyvin miellyttävän ilmeen. Erityisiä akustiikkaratkaisuja oli käytössä hyvin vähän, mutta huonekalut olivat jykeviä ja hyvin monimuotoisia, joten ne toimivat mainiosti diffuusoreina. Verhot olivat hyvin paksut ja laajalti vaimentavat (Svensson Marketspelle Twice).

Laitteisto koostui Marantzin referenssitason elektroniikasta, Elacin kaiuttimista sekä Transparentin ja TaraLabsin kaapeleista. Vinyylisoittimen tehtävä oli langennut Technics SP-10 MKII -soittimelle, joka oli istutettu erikoisvalmisteiseen aluslevyyn. Äänivartena oli arvostettu SME V, jonka nokalle oli ruuvattu mikäpä muukaan kuin Betzin Micro LP-S -äänirasia. Suurin osa soittimen ja se virtalähteen elektroniikasta oli uusittua pari vuotta sitten. Tarkempi laitelista on nähtävissä englanninkielisen tekstin keskivaiheilta (equipment).


Kuten tavallisesta, niin ensi alkuun annoin vierailun isännän soittaa joitakin musiikki näytteitä. Kuuntelusession lopuksi pyysin häntä soittamaan myös joitakin vinyylinäytteitä, jotka olivat pääosin klassista musiikkia. Näytteet olivat huolella valittuja ja ensivaikutelmat olivat varsin myönteiset. Mukanani minulla oli kuitenkin omat testilevyni, joiden pohjalta tein lopulliset arvioni.

Positiivisessa mielessä toistossa oli kaksi silmiinpistävää piirrettä, nopeus ja läpinäkyvyys. Useilla hyvin tuntemillani musiikkinäytteillä laitteisto osoittautui hyvin transienttiuskolliseksi. Vaikka esitys ei ollut kuulemistani laitteistoista sieltä ihan kaikkein dynaamisimmasta päästä, niin se oli vaikuttava pienemmässä skaalassa. Esimerkiksi rumpujen iskuäänet tuntuivat toistuvan hyvin puhtaasti silloin, kun äänenvoimakkuudet pysyivät tarkoituksenmukaisissa rajoissa. Äänikuvassa ei ollut myöskään havaittavissa merkittävää verhoutuneisuutta. Se oli myös poikkeuksellisen hyvin jäsentynyt. Luonnollisesti kaikki nämä piirteet tekivät esityksestä varsin livemäisen, vaikka äänikuvassa olisi voinut olla korkeutta ja leveyttä runsaamminkin.

Taajuustasapainoltaan kattaus oli erinomainen. Tähän tietenkin vaikutti menestyksellisesti käytössä ollut DSP-järjestelmä, joka oli asetettu toimimaan subjektiivisesti katsoen parhaimmassa (Global) moodissaan. Kokeilin kuunnella myös ilman DSP:tä, mutta parhaan ja luontevimman sointitasapainon saavuttamiseksi sen oli oltava päällä. Ero oli sen verran merkittävä, että ilmeiset järjestelmän mukanaan tuomat negatiiviset vaikutukset oli helppo sulattaa. Hienoisena negatiivisena seikkana pidin toiston hienoista kolkkoutta ja mekaanisuutta. Monille instrumenteille ja musiikkinäytteille olisi ollut eduksi, jos laitteisto olisi ollut tarjonnut hiukan rikkaamman ja lämpimämmän esityksen.

Musiikin keskeiset rakenteet toistuivat myös hyvin. Tällaisella laitteistolla kuuntelija voi helposti nauttia musiikin sävelrakenteista, joskaan ei kaikkein tarkimmalla ja jämäkimmällä otteella. Oikeat sävelet löytyivät laajalta taajuuskaistalta varsin helposti. Rytmisesti tilanne oli jokseenkin vastaavanlainen. Jalka vispasi musiikkia kuunnellessa, muttei kuitenkaan siinä määrin kuin referenssilaitteistoja kuunnellessa. Mitään merkittäviä puutteita tempo- tai ajoituspuolella en huomannut, mutta pientä kaikkein parhaimman menon estävää mekaanisuutta ja rajoittuneisuutta kylläkin.

Kuten jo aiemmin tuli mainittua, niin koko toistokaista kärsi hienoisesti jonkinlaisesta kolkkoudesta. Bassoalue toistui kuitenkin vakaana, kontrolloituna ja ulottuvana, joskin kaiuttimen ja sen elementtien koko huomioiden toisto ei luonnollisestikaan saavuttanut aivan alimmaisia taajuuksia. Alarekisterissäkin oli kuitenkin havaittavissa hienoisia värittymiä ja vielä selvemmin voiman puutetta. Kokonaisuudessaan bassoalue toistui kuitenkin oikein hyvin. Keskialue, kuten itse asiassa koko toistoaluekin, oli hyvin läpinäkyvä ja tasainen. Pianomusiikin kuuntelu oli todella nautinnollista, mutta vokalistien esitykset paljastivat keskialueen taipuvaisuuden hienoiseen ohuuteen. Diskanttialue toistui myös varsin hyvin ja tarjoili mallikkaasti muun muassa lyömäsoitinten transientteja. Hienosyisimmät värähtelyt ja viimeisin uskollisuus soinnin sammumisosuuksille jättivät kuitenkin vielä parantamisen varaa.

Laitteisto oli korkeata luokkaa myös erotuskyvyltään, äänitteiden laatuakin tarkasteltaessa. Olipa kyseessä sitten studiossa tehdyt tai luonnolliset, kuten laulajan artikulointiin ja soittajan kielikosketuksiin liittyvät matalatasoiset yksityiskohdat, niin ne oli helppo löytää. Ei tosin kaikkein puhtaimmalla ja tarkimmalla tavalla, mutta erinomaisesti kuitenkin. Kuten digitaalitekniikalle on tyypillistä, niin esitykset vaikuttivat hyvin, hyvin selkeiltä, mutteivät kuitenkaan aivan luonnollisilta ja todellisilta. Olen kuitenkin varma, että tämä havainto oli kovin yksilöllinen (kuten tietysti koko arviointi itse asiassa on!) eikä ollenkaan ongelma kaikille harrastajille.


Ei liene yllätys, että demo paljasti myös tilaa myöhemmin tehtäville parannuksille. Esimerkiksi kaiutin-huonekombinaatio ei ollut mielestäni kaikkein onnistunein. DSP:n avulla laitteiston toisto saavutti kuitenkin kunnioitettavan laatutason. Olenkin nyt hiukan nöyrempi mies DSP:tä koskien!

Laitteiston kuunteleminen antaa vain rahtusen eväitä sen yksittäisten osien arviointiin. Haluan antaa kuitenkin erityismaininnan Marantzin elektroniikalle, joka näytti olevan mainiosti tehtäviensä tasalla. Yhtiön pitkä historia ja vahva tietämys audiotekniikasta oli helppo tunnistaa sekä äänenlaadussa että laitteiden käytössä. Uskon, että laitteiston äänellinen anti hyötyi merkittävästi myös korkealuokkaisesta kaapeloinnista.

Minulle on tärkeätä, että audiojärjestelmä tuottaa tarpeeksi tasaisen suorituskyvyn, ja tämä kattaus teki sen. Laitteisto oli omassa kategoriassani selvästi highend-tasoinen, ei epäilystäkään. Se, missä se jätti toivomisen varaa, oli ainakin osittain makuriippuvaista, melko pientä ja henkilökohtaisesti vähemmän häiritsevää ja huomiota herättävää. Itse asiassa sain vierailulta palkitsevia ja paljon livemäisyyttä sisältäviä kuunteluelämyksiä. Suuret kiitokset isännälle!

Linkki Kari Nevalaisen kirjoitukseen Marantz SA-7S1 soittimesta: