Kuunteluarvio:
|
|
|
Päivitetty 24.10.2000 Jyrki Niskanen
Arviointi tehtiin kevään ja syksyn 2000 aikana. Kuunteluhuoneena oli allekirjoittaneen olohuone joka on puurakenteisessa rivitalossa, ja kooltaan leveys 4.8 m * pituus 6.6 m * korkeus 2.5 m. Kaiuttimet olivat pääosin lyhyemmällä seinällä ja kuuntelupaikka n.4 m kaiuttimien puoleisesta seinästä. Kokeilin myös muita kuuntelupaikkoja sekä siten että kaiuttimet olivat pidemmällä seinällä. Voisi melkein sanoa ettei mikään kuuntelu- tai kaiutinpaikka jäänyt kokeilematta. Parhaan tuloksen sain kun kaiuttimet olivat n. 30 cm sivuseinistä ja 150 cm etuseinästä elementeistä mitattuna. Kaiuttimien kulma kuuntelijaan nähden oli 70 astetta ja kaiuttimet olivat suoraan sivuseinien suuntaisesti. ÄäniYleisvaikutelma: neutraali ja hyvin balanssissa ylemmiltä alueiltaan, erottelutarkkuus on loistava, lievää heiveröisyyttä koko bassoalueella. Äänikuva leveyssuunnassa valtavan suuri, ei tietoakaan siitä että ääni tulisi kaiuttimista, syvyyssuunnassa hyvinkin kolmiulotteinen. Ylärekisteri on kirkas ja hunajainen. Keskialue on erotteleva ja "munakas". Olin aistivinani lievää värittyneisyyttä verrattuna esim. Dunlavyyn, mutta ei mainittavasti. Riippuu kuuntelijasta. Alarekisterin ylempi osa on vaisu, jos sitä kuului ollenkaan, alarekisteri alas ulottuva ja osittain sävykäs vaimentuen 25 Hz alapuolella. Dynamiikka toistuu hyvin. Orkesterimusiikilla kun yksittäisen soittelijan jälkeen koko poppoo yhtyy mukaan sen kyllä tuntee. Pientä varausta dynamiikan suhteen oli sitten elokuvilla, useimmiten varsin latistunut esitys. Tosin kaikki ylempien alueiden äänet kuuluivat todella vaivattomasti ja nimenomaan sieltä missä ne kuvaruudulla olivat. Jazz ja klassinen soivat loistavasti, muut eivät sitten oikein mitenkään, esim rock tai blues, jos ei oteta Telarcin levyjä huomioon. YhteenvetoKaiuttimen vahvuuksista, erottelutarkkuudesta, stereokuvasta ja miksei myös dynamiikasta ja kolmiuloitteisuudesta oli helppo pitää. Kuuntelua alkoi kuitenkin vaivata se, että basso oli kyllä useimmiten turhan vaisu. Kaiutin oli erittäin kriittinen kuunteluhuoneesta ja myös paikasta. Oikeaa paikkaa sai kyllä hakea ja huonetta piti todellakin alkaa akustoimaan, soundi muuttui paremmaksi, mitä enemmän akustoi, siis ryijyjä seinille etc. Samoin haittasi se että kaiutin oli armoton huonoille äänitteille. On tietysti makuasia, mitä haluaa kuunnella, mutta allekirjoittanut ei kyllä liiemmälti ole klassisen tai jazzin ystävä. Jos halusi että ylemmät alueet kuuluivat hyvin, basso oli huono. Jos halusi bassoa, oli ylemmät alueet huonot tai vain kohtalaiset. Kaiuttimet tuntuivat toimivan myös jonkin sortin resonaattoreina, jotka imaisivat bassot tiehensä. Käytin kuuntelussa myös Velodynen FSR-15 subbaria, jossa jako oli parhaimmillaan lähellä 100 Hz:iä, eikä bassoa tullut edes DTS-äänitteillä. Eräs tuttavani sanoikin että jos ne Von Schweikertit ovat mustasukkaiset kilpailijoiden tuotteille..... Vertasin samoja subbariasetuksia Duntechin PCL-25 + Velodyne settiin ja bassoa sai kääntää ainakin varttikierroksen pienemmälle. Mielenkiintoinen homma oli kaiuttimen lähes täydellinen ympärisäteilevyys. Esimerkiksi laulaja tuntui kuuluvan aivan samanlaiselta, jos käveli ympäri huonetta. Tekniset tiedot
Kuunteluolosuhteet:Laitteisto:
Äänitteet:
|
