Miksi CD:n ominaisuudet eivät aina riitä audiofiileille? |
Päivitetty 22.2.2000 CD-soitin pystyy useimmiten toistamaan kaikki taajuudet 20 kHz saakka. Miksi useimmat audiofiilit ovat kokeneet CD:n äänenlaadun riittämättömäksi, keinotekoiseksi, usein jopa vinyylilevyjä huonommaksi?. Alhainen resoluutio, rajoittunut taajuuskaistaCD-formaatin pahimmaksi ongelmaksi on kuvattu mm ilmavuuden - "aineettomuuden" puuttumista, karkeaa diskanttia, josta usein puuttuu livenä kuultavien soittimien elävyys, esimerkiksi peltien ja triangelien heleys. Monet soittimet sisältävät runsaasti korkeataajuisia, usein matalatasoisia komponetteja, jotka tuotantovaiheessa ja toistettaessa vääristyvät monen tekijän yhteisvaikutuksesta, joista CD-standardin kompromissit eivät ole vähäisimpiä. CD-soittimissa käytetään 44.1 kHz:n näytteenottotaajutta. Alhainen näytteenottotaajuus merkitsee alhaista taajuuskaistaa, joka CD:llä rajoittuu "vain" kuuloalueelle. Toisaalta 16 bitin sanapituus on merkinnyt matalatasoisten signaaleilla esiintyvää kvantisointivirhettä, joka kuuluu matatasoisten signaalien epätarkkana tallentumisena ja esimerkiksi jälkikaikujen sammumista todellisuutta nopeammin. 20 kHz:iin ulottuvan kaistan on aikanaan CD-standardia kehitettäessä uskottu riittävän, vaikka jo tuolloin audiofiililehdistö esitetti asiasta epäilyjä. Myöhemmin onkin osoittautunut että juuri alhainen taajuuskaista on todennäköismmin merkittävin yksittäinen tekijä CD:n puutteellisissa ominaisuuksissa. Eräs kiistelty kysymys on ollut, onko kuuloaistimuksemme rajoittunut vain alle 20 kHz taajuuksiin. Yksittäistä yli 20 kHz signaalia ei edes nuori henkilö pysty havaitsemaan. Tuoreiden tutkimusten perusteella (James Boyk - There's Life Above 20 kHz, Oohashi et al, AES preprint 3207) nimenomaan ultraäänillä on todettu olevan merkittävä vaikutus äänenlaadun kokemisessa. Vaikka yksittäistä yli 20 kHz:n signaalia ei sellaisenaan voi kuulla, voi UÄ-komponetin läsnäolon muun musiikkisignaalin joukossa kokea. Kuitenkaan ei ole tyhjentävästi selvitetty kuinka ultraäänet johtuvat kuuloelimeen, mutta uskottavia selityksiä johtumismekanismille on esitetty (Science-lehti Lenhart et al) Toinen havaittuun äänenlaatuun mahdollisesti vaikuttava tekijä on keskeismodulaatio. Kahden samanaikaisesti säteilevän ultraäänilähteen erotussignaali saattaa asettua kuuloalueelle, ja olla siten aistittavissa. (MIT/ F. Joseph Pompei) KaksikanavaisuusCD:llä voidaan toistaa vain mono- ja stereofonisia äänitteitä. DVD-Audion ja ilmeisesti myös SACD:n ominaisuutena mahdollistuva monikanavaisuus tuo mahdollisuuden tilainformaation tarkempaan välittymiseen. Kuunteluhavainnot CD vs SACDVaikka täydelliset tieteelliset kriteerit täyttäviä sokkotestejä CD- ja SACD-soittimen ja äänitteiden äänenlaadun eroista ei ole vielä julkaistu, on lähes kaikissa luotettavana pidettävissä alan lehdistössä raportoiduissa kuuntelijahavainnoissa todettu, että SACD on äänenlaadultaan merkittävästi perinteistä CD:tä parempi ja ero on suhteellisen helposti havaittavissa. Lähteet
|
All Rights Reserved
|